Minulla oli ilo osallistua Helsingin Kaupungin Viikin ympäristötalon avajaisiin torstaina (3.11.). Kyseessä on siis Suomen vähiten energiaa kuluttava toimitila.
Samassa tilaisuudessa luovutettiin myös kaupungin vuoden 2011 ympäristöpalkinto Dodon kaupunkiviljelytoiminnalle.
Meillä on omassa taloyhtiössäkin ollut oma viljelylaari, jonka antimista olemme nauttineet nyt kahtena kesänä.
Oheisessa videossa Dodon Pinja Sipari miten ympäristöpalkinto voitettiin.
Tällä viikolla laitoimme kotikerrostalossa Viljelylaarin ja -palstan kuntoon. Idea lähti alunperin liikkeelle keväällä 2010 Dodon kaupunkiviljelyprojektista. Muutaman aktiivin voimin saimme talonmiehen mukaan ja apuun. Dodo järjesti paikalle laarin ja ohjeistuksen.
Viljelylaarin lisäksi pihalle laitettiin kasvimaa, raparperipenkka, marjapuskia ja hedelmäpuita. Mukana on kymmenkunta kotitaloutta. Kastelu- ja hoitovuorot olemme jakaneet kesän mittaan siten, että kullekin kotitaloudelle tulee 1-2 hoitoviikkoa kasvukautta kohden. Alkusyksystä on luvassa sadonkorjuujuhla.
Kaupunkiviljely ei ole mitään pikkunäperrystä.
Kirjoitukseni omasta taustastani keräsi paljon palautetta ja sai monet kysymään, miten minusta sitten tuli ympäristötietoinen kansalainen tai ympäristöaktivisti.
Omalla kohdallani ympäristöhavahtuminen on tapahtunut hitaasti ja myöhäisemmällä iällä.
Matkan varrella minua ovat inspiroineet lukuisat muut ympäristö- ja kansalaisaktivistit, jotka ovat pistäneet itsensä likoon paremman maailman puolesta sekä Pentti Linkolan, Leena Vilkan ja monen muun kirjoitukset.
Ohessa ympäristöhavahtumiseni kymmenen tärkeintä askelta:
