Viikkopäiväkirja 22 (30.5.-5.6.2011)

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa, hoidin Luonto-Liiton asioita ja pyöräilin vesisateessa säätytalolle hallitusneuvotteluihin. Ilman Annukan apua en olisi selvinnyt arkiaskareista tämän hallitusneuvotteluhommelin keskellä millään. Päivä ja alkuilta vierähtivät säätytalolla tuttuun tyyliin. Illaksi pyöräilin kotiin.

Tiistai: Kävin aamulla juoksemassa, kävin läpi sähköposteja ja valmistauduin päivän neuvotteluihin. Päivä ja ilta vierähtivätkin sitten Säätytalolla. Illalla kävin Luonto-Liiton toimistolla hoitamassa hallinto- ja talousasioita. [Lue lisää…]

Viikkopäiväkirja 47 (22.-28.11.2010)

Maanantaina kävin aamulla juoksemassa, valmistelin kirjoitusta verkkovaikuttamisesta ja kävin läpi sähköposteja. Aamupäivän istuin Pelastaa lapset -yhdistyksen järjestämässä seminaarissa Tiukulassa. Iltapäivällä olin vetämässä Luonto-Liiton toimistokokousta, jossa käytiin läpi mm. viikonlopun valtuuston kokouksen päätöksiä. Samalla käynnistettiin myös Älä osta mitään -päivän viikko: Mainoskupla-vastamainosnäyttely huipentuu Älä osta mitään -päivään. Lisäksi kävin läpi kerhokummi-hankkeen hakemusta ja lueskelin sähköposteja. Illalla ystäväni Reetta tuli kyläilemään Käpylään. Sunnuntaina Helsingin Sanomissa julkaistu juttu asunnonetsinnästämme löytyy täältä: A-luokan kotia ei löytynyt.

Tiistaina kävin aamulla juoksemassa ja aamupalalla Kansalaisfoorumin tilaisuudessa, jossa keskusteltiin ihmisten johtamisesta. Päivällä olin mukana Mainoskupla-näyttelyn avajaisissa Akkuna-galleriassa ja tapasin Tom Henrikssonia kirjahankkeeseen liittyen. Iltapäivän istuin Nuorisoasiankeskuksessa Focus-ryhmän kokouksessa puhumassa nuorten vaikuttamisjärjestelmästä. Päivän kiinnostavin kirjoitus oli Niklas Toivakaisen teksti Mainonnan seitsemän syntiä. Lisäksi luin innostuneena uutta Imagea (11/2010), jossa oli Annukan pitkä haastattelu degrowth-taloudesta. Tiiseri alkoi lupaavasti: ”Tästä syksystä piti tulla ihan mukava, kunnes Annukka Berg sanoi sanan degrowth.”

Päivän aikana julkaistiin myös kaksi kiinnostavaa tiedotetta:
Suomi sijoittuu ilmastopolitiikan vertailussa häntäpäähän
Fossiilisten polttoaineiden tuista luovuttava Suomessakin

Keskivikkona kävin aamulla juoksemassa ja hyppäsin Tampereelle menvään junaan. Lumimyräkästä huolimatta juna oli vain 15 minuuttia myöhässä ja ehdin hyvin lounaalle ennen Tamyn kehy- ja ympäristöviikon pääseminaaria ”Talouskasvu – hyvinvoinnin elinehto?”, jossa olin alustamassa ja paneelikeskustelemassa degrowth-aiheesta. Illalla katsoimme Annukan kanssa elokuvan Dogen zenistä.

Torstaina tein aamupäivän hommia kotona ja kävin läpi Maabrändivaltuuskunnan raporttia. Samalla kirjoittelin oman unelmieni Suomibrändin, jonka elementit muodostuvat kolmesta unelmasta:

1. Ekologisesti kestävä, oikeudenmukainen ja hiilineutraali Suomi
2. Eläinten hyvinvointia kunnioittava ja luomukasvisruokaa edistävä Suomi
3. Avoimuuden, kansalaisvaikuttamisen ja suoran demokratian Suomi

Iltapäivällä vastailin Raision sidosryhmähaastatteluun ruoka-alan tulevaisuusnäkymistä ja illan olin johtamassa puhetta Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokouksessa, jossa kävimme läpi mm. tulevan viikonlopun Suomen luonnonsuojeluliiton syyskokouksen asioita.

Perjantaina kävin aamulla juoksemassa. Luonto-Liiton toimistolla kävimme läpi piirivastaavan toimenkuvaa ja haastattelin mahdollista työharjoittelijaa. Aamulla julkaistiin myös Mainoskupla-kilpailun voittajat: Voittoisat vastamainokset pureutuvat ansiokkaasti viherpesuun. Älä osta mitään -päivän johdosta toin kotoa eväät, jotta ei tarvinnut ostaa lounasta. Iltapäivällä valmistelin Luonto-Liiton hallituksen esityslistaa. Lisäksi laitoimme tiedotteen ilvesten tappoluvista: Luonto-Liitto tuomitsee maa- ja metsätalousministeriön myöntämät ilvesluvat. Alkuillasta olin vielä Mainoskupla-kilpailun palkintojenjakotilaisuudessa Akkuna-galleriassa. Illan päätteeksi pyöräilin kotiin, siivosin ja vaihdoin Annukan pyörään talvirenkaat. Itse ajattelin vielä ajella kesäkumeilla.

Launtaina kävin aamulla juoksemassa ja hyppäsin Kuopioon menevään junaan. Junassa kävin läpi kirjahankkeen tekstejä. Lisäksi kävimme läpi Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin valtuutettujen kanssa viikonlopun kokousohjelmaa. Iltapäivän istuinkin sitten Suomen luonnonsuojeluliiton valtuuston syyskokouksessa. Hotelli Cumuluksen kokoushuoneen ilma oli käsittämättömän tunkkainen, aulassa haisi tupakka ja vegaaniruokaa ei etukäteisilmoituksesta huolimatta ollut tarjolla. Kaikesta huolimatta kokous sujui todella hyvässä hengessä. On mahtavaa tavata luonnonsuojeluaktiiveja eri puolilta Suomea!

Sunnuntaina kävin aamulla juoksemassa Puijon ja Saaristolaiskadun maisemissa Kuopiossa. Aamupalan jälkeen Suomen luonnonsuojeluliiton valtuuston syyskokous jatkuin. Aamupäivällä hyväksyttiin toimintasuunnitelma ja budjetti vuodelle 2011 sekä vaali- ja hallitusohjelmatavoitteet. Valtuuston varapuheenjohtajaksi valittiin äänestyksen jälkeen Riitta Lunti. Hallituksen jäseniksi vuosille 2011-2012 valitttin: Pertti Sundqvist, HK Hellsten, Vesa Luhta ja Laura Manninen sekä vuodelle 2011 Tarja Heikkonen. Paljon onnea ja tsemppiä tulevaan luonnonsuojelutyöhön! Puheenjohtajana jatkaa tietysti Risto Sulkava. Tiedote kokouksen henkilövalinnoista löytyy täältä: Luonnonsuojeluliitto korostaa ensi vuonna luonnon hiilivarastojen suojelua ja julkilausuma täältä: Soiden tuhoaminen ja jokien lisävaljastaminen eivät ole kestävää luonnonvarataloutta.

Viikon aikana kävin juoksemassa 6 kertaa  (yhteensä 63 km) ja pyöräilin 52 km sekä tein kerran lihaskuntaharjoittelua. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 80,5 tuntia.

Viikon osalta olen kiitollinen Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton hyvästä meiningistä ja kivoista työkavereista. Olen erityisen kiitollinen niistä aivan loistavista esimiehistä, joita minulla on työurani aikana ollut vaikka kuinka paljon. Lisäksi olen kiitollinen tulevista uusista haasteista ja Annukasta.

Viikon aikana olen oppinut miten asioita kannattaisi viestiä henkilöstölle paremmin. Olen myös oppinut paljon delegoimista ja Dogen zenistä. Kaikkein parhainta on se, että olen oppinut näkemään ihmisissä entistä enemmän niiden parhaita puolia. Lisäksi olen oppinut aika paljon talous- ja degrowth-keskustelusta sekä lobbauksesta.

Tulevan viikon aikana olen keskustelemassa Vastuullisuutta lihaketjussa -seminaarissa, käyn Säätytalolla kuuntelemassa asiaa eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ja ympäristöministeriössä kansainvälisistä ympäristökokouksista sekä istun kestävän kehityksen toimikunnan kokouksessa keskustelemassa aiheesta: Kestävä tuotanto ja kulutus – tavoitteena vähähiilinen ja resurssitehokas yhteiskunta. Perjantaina vietämme Luonto-Liiton työntekijöiden ansaittua pikkujoulua!

Edellisen viikko on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 46.

Kasvu murroksessa (degrowth) -konferenssi valloittaa Vanhan – Katso traileri!

Talouskasvukeskustelun kansainväliset huippunimet Tim Jackson, Peter Victor ja Serge Latouche saapuvat Suomeen. He puhuvat Suomen luonnonsuojeluliiton, Luonto-Liiton ja monien muiden yhteistyötahojen järjestämässä Kasvu murroksessa -konferenssissa pe 24.9. Helsingissä Vanhalla klo 10-18. Konferenssissa etsitään vaihtoehtoja jatkuvaan kasvuun perustuvaan talouteen, joka uhkaa ilmastoa ja hyvinvointia.

Seminaarin traileri on katsottavissa tästä

Growth in Transition 2010 – Kasvu murroksessa 2010 from SLL on Vimeo.

Lisätietoja seminaarista ja aiheesta osoitteessa: http://www.degrowthfinland.fi/

Ohjelma

KASVU MURROKSESSA -konferenssi
24.9.2010 klo 10–18
Vanha ylioppilastalo, Mannerheimintie 3, Helsinki

9:30  Ovet auki
10:00 Avauspuheenvuoro: Hannele Pokka, ympäristöministeriö
10:10 Keynote: Managing without Growth – Slower by Design, not Disaster.
Peter Victor, York University, Kanada (englanniksi)
10:45 Keynote: Prosperity Without Growth?, Tim Jackson, University of Surrey, UK (englanniksi)
11:20 Paneelikeskustelu: Johanna Korhonen; Jan Otto Andersson, Åbo Akademi; Sixten Korkman, ETLA; Peter Victor
12.30 Lounas (omakustanteinen)
13:30 Keynote: La décroissance – pourquoi et comment?, Serge Latouche, Université Paris-Sud, Ranska (ranskaksi, tulkkaus englanniksi)
14:20 Kommenttipuheenvuoro: Thomas Wallgren, Helsingin yliopisto
14:30 Työryhmien esittely ja siirtyminen työryhmiin
14.45–
16.45 Työryhmät
16:45 Kahvitauko (omakustanteinen)
17.00 Työryhmien raportointi
17:30 Loppukeskustelu, jatkotoimenpiteet ja tulevat tapahtumat
18:00 Päätössanat

Suomi kestävän kasvun uralle – kasvufetissi tarvitsee uskon hypyn

Less is more

Osallistuin perjantaina 13.8.2010 valtioneuvoston kanslian ja pääministeri Mari Kiviniemen järjestämään kutsuseminaariin ”Suomi kestävän kasvun uralle”.

Pääministeri Mari Kiviniemen mukaan Suomen tulee luoda vuosikymmenen yli ulottuva pitkän aikavälin kasvuohjelma. Tuottavuuden ja hyvinvoinnin kasvu nojaa hänen mukaansa omaan osaamiseemme. Talouskasvu on tärkeää, koska sen myötä syntyy työpaikkoja, valtio saa lisää tuloja, ja näin voidaan turvata hyvinvointipalvelut ja eläkkeet.

Valtioneuvoston kasvuhankkeen puheenjohtaja ministeri Antti Tanskanen esitteli työryhmänsä työtä. Tulevaisuuden tärkein tavoite on työn tuottavuuden kasvattaminen. Loppuraportissa kiinnitetään huomiota erityisesti seuraaviin kysymyksiin tai teemoihin: tiede- ja innovaatiopolitiikka, koulutuspolitiikka, elämänvaihepolitiikka, kilpailupolitiikka, yrityspolitiikka, julkisen sektorin politiikka, julkiset tietojärjestelmät ja hankinnat, laajakaistapolitiikka ja liikenneväyläpolitiikka. Tanskanen kiteytti Suomen tulevaisuuden yhteen sanaan: Tietoyhteiskunta.

Tässä vaiheessa puheenvuorot vetivät aika sanattomaksi. Ympäristön asettamia reunaehtoja ja toisaalta puhtaan teknologian mahdollisuuksia ei mainittu sanallakaan. Tietoyhteiskunta on ihan joo ok, mutta tämä oli jotain niin ysäriä ja so last season, että ei tiennyt, itkeäkö vaiko nauraa.

Onneksi Sari Baldauf Suomen elinvoiman lähteet -hankkeesta toi esille tuoreempaa näkökulmaa. Hänen mukaansa näyttää siltä, että epänormaalista on tullut normaalia. Toimimme edelleen kuitenkin vanhan maailman logiikan mukaan. Käsillä on paradigman muutos, jossa ilmastonmuutos ja luonnonvarojen riittävyys ovat nousseet politiikan ytimeen. Tarvitaan hyvinvointipalveluiden tuottamista ihmisten eikä massojen ehdoilla. Täytyy olla avoin, ketterä ja houkutteleva.

Parhaimman kommenttipuheenvuoron käytti kuitenkin professori Bengt Holmström. Holmströmin mukaan innovatiivisuus syntyy pakosta ja niukkuudesta. Less is more. Innovatiivisuutta ei synny, jos on aikaa ja rahaa. Tarvitaan ”man to moon” -projekti, jossa kyse ei ollut vain kuussa kävelemisestä, vaan kaikesta siitä, että mahdottomasta tehtiin mahdollista, ja siinä sivussa matkalla päämäärään synnytettiin lukemattomia uusia innovaatioita. Holmström haastoi käynnistämään kilpailun esimerkiksi siitä, kuka rakentaa sähköauton, joka kulkee 100 km kahden tunnin latauksella. Samalla syntyisi paljon muitakin tärkeitä keksintöjä.

Itse kysyin alustajilta kolme kysymystä:

1. Miten ekologiset näkökulmat huomioidaan tulevissa kasvuohjelmissa? Mikä tahansa kasvu ei ole järkevää. Kukaan ei halua kasvua, joka syventää ilmastokriisiä, kiihdyttää sukupuuttoaaltoa tai lisää luonnonvarojen ylikulutusta.

Pääministeri Mari Kiviniemi vastasi: Ympäristöasiat ja ekologiset reunaehdot tulee ottaa huomioon. Hallitus on jo nyt ottanut askelia ekologisen verouudistuksen suuntaan nostamalla fossiilisten polttoaineiden veroja.

2. Mitä jos kasvu ei jatkukaan ikuisesti tavoiteltavaa kolmen prosentin vuosivauhtia? Mikä on suunnitelma B? Monet merkit osoittavat, että kasvu Länsi-Euroopassa tulee hidastumaan väestön ikääntymisen myötä sekä ekologisten rajojen tullessa vastaan.

Alivaltiosihteeri Martti Hetemäki kommentoi: Suunnitelmaa B ei ole. Meillä on hyvinvointilupaus, joka täytyy täyttää. Talouskasvu on sen toteuttamiseksi välttämätöntä.

3. Millä tavalla Suomen hallituksen tilaamassa kasvuhankkeessa vaihtoehtoiset mittarit ja niiden edistäminen tulee näkymään? Taloustieteen nobelistit Joseph Stigliz ja Amartya Sen kirjoittivat Ranskan presidendin Nicolas Sarkozyn vuonna 2008 alulle paneman tiedepaneelin loppuraportin, joka kyseenalaisti nykyisen kaltaisen talouskasvun ja esitti uudistuksia taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen mittaamiseen.

Kasvuhankkeen puheenjohtaja, ministeri Antti Tanskanen: Ei vastausta.

Seminaarin perusteella osa Suomen yhteiskunnallisesta eliitistä elää vahvassa kasvu-uskossa. Asiaa voi verrata filosofi Kierkegaardin uskon hyppyyn. Ei ole muuta kuin usko, hyppy ja epävarmuus. Nämä kaikki jatkuvasti. Ei suunnitelmaa siitä, jos talous ei kasvakaan. Kierkegaard ihannoi Abrahamia, joka luottaa Jumalaan niin syvällisesti, että on Jumalan käskystä valmis uhraamaan oman poikansa Iisakin. Samalla tavalla osa päättäjistä on valmis uhraaman talouskasvun alttarilla kaiken.

”Vaurastuminen tekee ihmisen onnelliseksi toisin kuin usein väitetään”, kiteytti toimitusjohtaja Matti Apunen seminaarin lopuksi. Ministeri Jyrki Katainen tiivisti myös osuvasti sen, mistä seminaarissa oli kyse. Suomi voisi olla ”kilpailukykyisin hyvinvointiyhteiskunta maailmassa”.

Mitä tuohon enää lisäämään.

Degrowth-talous vai vihreä kasvu (Green New Deal)?

Kestävän kehityksen toimikunnan kokouksen teemana oli 22.6. ”Vihreällä kasvulla kohti kestävää kehitystä”. Kokouksen tiedote on luettavissa täältä: Suomen kestävän kehityksen toimikunta: Vihreä talous mukaan uuteen hallitusohjelmaan.

Näyttää siltä, että yhteiskunnassa on laajasti muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyväksytty ajatus siitä, että tulevaisuuden talouskasvun tulee suuntautua ympäristön kannalta kestäville aloille ja kasvun tulee tapahtua vain luonnon kantokyvyn rajoissa. Hyvä näin!

Kasvu kuitenkin syö ekotehokkuuden hyödyt. Taustalla on kokemus siitä, ettei ekotehokkuus ole taannut luonnonvarojen käytön pysymistä ympäristön kantokyvyn rajoissa.  Itse asiassa Jevonsin paradoksin mukaan jonkin resurssin käytön tehostuminen johtaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tämän resurssin käytön lisääntymiseen eikä niinkään vähentymiseen. Tämä paljon tutkittu rebound-ilmiö on todennettu erityisesti energiataloudessa lukuisin esimerkein.

Voiko talouskasvu siis jatkua ikuisesti? Kokouksessa puhuneen valtiovarainministeriön valtiosihteeri Velipekka Nummikosken mukaan ihmisen luovuus mahdollistaa ikuisen talouskasvun eikä degrowth-taloudesta ole syytä puhua tai b-suunnitelmaa kasvuskenaarioiden oheen luoda, koska vaarana on, että kasvuvapaa-talous alkaa toteuttamaan itse itseään eikä seurauksia osata ennakoida. Kasvutyöryhmän puheenjohtaja Antti Tanskanen taas näki koko keskustelun nolla-kasvusta täysin mahdottomana.

Ihmisten hyvinvoinnin perusta on hyvät ihmissuhteet ja terveys. Talouden merkiys on pieni. (Lähde: Jackson 2009)

Suomalaiset ovat Nummikosken ja Tanskasen kanssa talouskasvusta eri mieltä. EVA:n arvokyselyn (2010) mukaan 82 % mielestä työpaikkojen stressi on polttamassa loppuun sekä 40 % olisi valmis tinkimään palkasta, mikäli vapaa-aikaa olisi enemmän. Edelleen aiemmissa EVA:n selvityksissä on tullut esiin, että 76 % mielestä pyrkimällä jatkuvaan taloudelliseen kasvuun ihminen tuhoaa vähitellen luonnon ja lopulta myös itsensä.

Tuskin kukaan täysijärkinen ihminen suunnittelee omaa elämäänsä samoin kuin valtiovarainministeriö sen varaan, että talous kasvaisi 2-3 prosentin vuosivauhtia ikuisesti. Meillä kaikilla on olemassa erilaisia b-suunnitelmia.

Olin itse puhumassa kokouksessa otsikolla ”Ikuinen talouskasvu vai degrowth-talous”. Alla kokouksessa pitämäni esitys.

Onnellisuustalous ja onnen osatekijät

Istuin keskiviikkona (9.6.) aamupäivän Vihreän Sivistysliiton Onnellisuustalous – vaihtoehtoja bruttokansantuotteen kasvulle -seminaarissa.

Degrowth-piknik Helsingissä 6.6.2010

Esimerkiksi Bhutanissa mitataan bruttokansantuotteen sijaan bruttokansanonnellisuutta. Ei hassumpaa. Seminaarissa puhuneen Tilastokseskuksen Jukka Hoffrenin mukaan yhteiskunnan ja talouden tehtävä on tuottaa ihmisille onnellisuutta ja hyvinvointia. Aineellisen hyvinvoinnin ajasta olemme siirtymässä henkiseen hyvinvointiin.

Hoffrenin viittaa onnellisuuden osatekijöihin:
– 50 % onnesta on perinnöllistä, liittyen omaan asenteeseen (set point)
– 40 % onnesta syntyy tarkoituksenmukaisesta toiminnasta
– 10 % onnesta on seurausta ulkoisista olosuhteista, kuten taloudellisesta vauraudesta

Kannattaa miettiä, mihin keskittyy. Tulojen ja kulutuksen kasvu lisäävät vain hetkellisesti hyvinvointia ja onnellisuutta.

Seminaarissa puhuneen Aalto-yliopiston tutkimuspäällikkö Timo Järvensivun mukaan nykyinen markkinatalous perustuu barbaariseen eetokseen, jossa ihanteina toimivat voittaminen, yksilön vapaa voitontavoittelu, rahan ja muiden toissijaisten asioiden kerääminen, statuskilpailu. Nämä barbaariset ihanteet johtavat luonnonvarojen ylikulutukseen. Järvensivu on kirjoittanut aiheesta mm. degrowth.fi -blogissaan: Kasvumanian barbaarinen eetos.

Viikkopäiväkirja 22 (31.5.-6.6.2010)

Maanantaina vastailin väitöskirjahaastatteluun koskien ilmastonmuutoksen sopeutumista ja ruokaturvaa. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta sekä kävin läpi Luonto-Liiton sääntöjä ja yritysyhteistyön reunaehtoja. Päivä sujui pitkälle toimistorutiineja hoitaessa ja tulevia asioita valmistellessa.

Solidaarisuuskalenteri

Tiistaina osallistuin Ruuhkamaksuja koskevaan seminaariin sekä eduskunnan tietoyhteiskuntaryhmän ja TIEKE:n järjestämään seminaariin verkkovaikuttamista koskien. Tilaisuuden tallenne on katsottavissa täältä. Ministeri Braxin mukaan verkosta on muotoutunut kansalaisille merkityksellinen osallistumisen ja vaikuttamisen areena. Suomen tavoitteena on olla verkkodemokratiavertailussa maailman 10 kärkimaan joukossa 2010-luvun loppuun mennessä. Tällä hetkellä ollaan sijalla 30. Mika Mannermaa esitti tuleville sukupolville ääntä päätöksenteossa ja tulevien sukupolvien oikeuksien kirjaamista perustuslakiin. Illalla istuin vielä Luonto-Liiton energia- ja ilmastojaoston kokouksessa.

Keskiviikkona olin aamulla eduskunnan ympäristövaliokunnan kuultavana ydinvoiman lisärakentamista koskien. Tämän jälkeen osallistuin Luonto-Liiton viisikon kokoukseen ja jatkoin iltapäivällä ympäristöjärjestöedustajien ja Outokummun väliseen tapaamiseen. Lisäksi piipahdin juhlimassa kesäkauden avajaisia Vasemmistonuorten toimistolla Hakaniemessä.

Torstaina tavoitteena oli viettää toimistopäivää ilman kokouksia ja säännöllisiä menoja. Aamupäivällä istuin kuitenkin Kasvu murroksessa -hankkeen ohjausryhmän kokouksesa, suunnittelin pikaisesti tulevan syksyn Älä osta mitään -päivän kuvioita sekä kävin lounaalla Vihreiden puoluesihteeri Panu Laturin kanssa. Alkuillasta olin eduskunnan kansalaisinfossa puhumassa puurakentamisen ilmastovaikutuksista.

Perjantaina laitoimme aamulla tiedotteen degrowth-piknikkiin liittyen. Iltapäiväksi suuntasin Espooseen ja Tellabsille lounastamaan vanhojen työkavereiden kanssa sekä siivoamaan vanhoja papereitani. Samalla huomasi, että viimeisen 15 vuoden aikana on menty läpi aika monta projektia ja juttua. Tuli haikea ja haalea olo. Alkuillasta annoin puhelinhaastattelun China Dialoguelle Olkiluoto 3 -rakennushankkeen ongelmista.

Lauantaina vietimme Annukan kanssa lomapäivää. Nukuimme pitkään, siivosimme, luimme kävimme kävelemässä ja katsoimme elokuvan Avatar. Samalla tuli luettua viimeisimmästä Image-lehdestä, että suomalaiset syövät henkeä kohti 14,5 kg makeisia vuodessa. Kun itse ei syö moisia turhakkeita grammaakaan, niin jonkun pitää syödä sitten ilmeisesti 29 kg / vuosi. Kamalaa itsensä myrkyttämistä ja luonnonvarojen kulutusta.

Sunnuntaina järjestimme kerrostalopihallamme viljelylaaritalkoot. Mikä parasta, niin viljelylaarin innoittamana pihalle saatiin myös viljelypalstaa, raparperipenkki, marjapuskia sekä mm. luumu- ja omenapuita. Iltapäiväksi suuntasin Töölönlahdelle degrowth-piknikille. Meitä oli iltapäivällä parhaimmillaan yli 30 henkilöä ja kaiken kaikkiaan paikalla kävi porukkaa varmasti yli tuplasti enemmän. YLE:n tv-uutisten ja YLE:n Radion lisäksi paikalla juttua kävi tekemässä myös HBL. YLE:n verkkosivuilla näkyy mm. hieno degrowth-polkupyöräni. Myös Helsingin Sanomissa oli jo koko sivun juttu tapahtumasta: Talouskasvun vastustajat lähtevät piknikille tänään.

Viikon aikana kävin juoksemassa 4 kertaa  (yhteensä 40 km) ja pyöräilin 99 km sekä tein kotona 2 kertaa lihaskuntoharjoitusta. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 80 tuntia.

Tulevan viikon aikana hoidan muutamia työpaikkahaastatteluja, käyn hyvien pääsihteereiden ja toiminnanjohtajien kanssa aamiaisella, osallistun onnellisuustalous-seminaariin Tieteiden talolla sekä olen puhumassa Kenen ilmasto? -kirjan julkaisutilaisuudessa.

6.6.2010: Viikkopäiväkirja 22 (31.5.-6.6.2010)

Maanantaina vastailin väitöskirjahaastatteluun koskien ilmastonmuutoksen sopeutumista ja ruokaturvaa. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta sekä kävin läpi Luonto-Liiton sääntöjä ja yritysyhteistyön reunaehtoja. Päivä sujui pitkälle toimistorutiineja hoitaessa ja tulevia asioita valmistellessa.

Tiistaina osallistuin Ruuhkamaksuja koskevaan seminaariin http://leostranius.fi/2010/06/ruuhkamaksu-%E2%80%93-mika-maksaa/ sekä eduskunnan tietoyhteiskuntaryhmän ja TIEKE:n järjestämään seminaariin verkkovaikuttamista koskien. Tilaisuuden tallenne on katsottavissa täältä. http://194.79.19.108/webcasts/eduskunta/verkkoseminaari0106/ Ministeri Braxin mukaan verkosta on muotoutunut kansalaisille merkityksellinen osallistumisen ja vaikuttamisen areena. Suomen tavoitteena on olla verkkodemokratiavertailussa maailman 10 kärkimaan joukossa 2010-luvun loppuun mennessä. Tällä hetkellä ollaan sijalla 30. Mika Mannermaa esitti tuleville sukupolville ääntä päätöksenteossa ja tulevien sukupolvien oikeuksien kirjaamista perustuslakiin. Illalla istuin vielä Luonto-Liiton energia- ja ilmastojaoston kokouksessa.

Keskiviikkona olin aamulla eduskunnan ympäristövaliokunnan kuultavana ydinvoiman lisärakentamista koskien. http://leostranius.fi/2010/06/ydinvoima-on-auringonlaskun-teknologiaa/ Tämän jälkeen osallistuin Luonto-Liiton viisikon kokoukseen ja jatkoin iltapäivällä ympäristöjärjestöedustajien ja Outokummun väliseen tapaamiseen. Lisäksi piipahdin juhlimassa kesäkauden avajaisia Vasemmistonuorten toimistolla Hakaniemessä.

Torstaina tavoitteena oli viettää toimistopäivää ilman kokouksia ja säännöllisiä menoja. Aamupäivällä istuin kuitenkin Kasvu murroksessa -hankkeen ohjausryhmän kokouksesa, suunnittelin pikaisesti tulevan syksyn Älä osta mitään -päivän kuvioita sekä kävin lounaalla Vihreiden puoluesihteeri Panu Laturin kanssa. Alkuillasta olin eduskunnan kansalaisinfossa puhumassa puurakentamisen ilmastovaikutuksista. http://leostranius.fi/2010/06/puurakentamisen-ilmastovaikutukset/

Perjantaina laitoimme aamulla tiedotteen degrowth-piknikkiin liittyen http://leostranius.fi/2010/06/degrowth-%E2%80%93-kutsu-piknikille-ja-vaihtoehtoja-talouskasvulle/. Iltapäiväksi suuntasin Espooseen ja Tellabsille lounastamaan vanhojen työkavereiden kanssa sekä siivoamaan vanhoja papereitani. Samalla huomasi, että viimeisen 15 vuoden aikana on menty läpi aika monta projektia ja juttua. Tuli haikea ja haalea olo. Alkuillasta annoin puhelinhaastattelun China Dialoguelle Olkiluoto 3 -rakennushankkeen ongelmista.

Lauantaina vietimme Annukan kanssa lomapäivää. Nukuimme pitkään, siivosimme, luimme kävimme kävelemässä ja katsoimme mm. Avatarin. http://fi.wikipedia.org/wiki/Avatar_%28elokuva%29 Samalla tuli luettua viimeisimmästä Image-lehdestä, että suomalaiset syövät henkeä kohti 14,5 kg makeisia vuodessa. Kun itse ei syö moisia turhakkeita grammaakaan, niin jonkun pitää syödä sitten ilmeisesti 29 kg / vuosi. Kamalaa itsensä myrkyttämistä ja luonnonvarojen kulutusta.

Sunnuntaina järjestimme kerrostalopihallamme viljelylaaritalkoot. Mikä parasta, niin viljelylaarin innoittamana pihalle saatiin myös viljelypalstaa, raparperipenkki, marjapuskia sekä mm. luumu- ja omenapuita. Iltapäiväksi suuntasin Töölönlahdelle degrowth-piknikille. Meitä oli iltapäivällä parhaimmillaan yli 30 henkilöä ja kaiken kaikkiaan paikalla kävi porukkaa varmasti yli tuplasti enemmän. YLE:n tv-uutisten ja YLE:n Radion http://areena.yle.fi/audio/1040837 lisäksi paikalla juttua kävi tekemässä myös HBL. YLE:n verkkosivuilla http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/06/kasvukritiikkipiknik_veti_paikalle_myos_ikaihmisia_1739566.html näkyy mm. hieno degrowth-polkupyöräni. Myös Helsingin Sanomissa oli jo koko sivun juttu tapahtumasta: Talouskasvun vastustajat lähtevät piknikille tänään http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Talouskasvun%20vastustajat%20l%C3%A4htev%C3%A4t%20piknikille%20t%C3%A4n%C3%A4%C3%A4n/1135257354644

Viikon aikana kävin juoksemassa 4 kertaa (yhteensä 40 km) ja pyöräilin 99 km sekä tein kotona 2 kertaa lihaskuntoharjoitusta. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 80 tuntia.

Tulevan viikon aikana hoidan muutamia työpaikkahaastatteluja, käyn hyvien pääsihteereiden ja toiminnanjohtajien kanssa aamiaisella, osallistun onnellisuustalous-seminaariin Tieteiden talolla sekä olen puhumassa Kenen ilmasto? -kirjan julkaisutilaisuudessa. http://www.intokustannus.fi/uutiset/2010/34/

Degrowth – kutsu piknikille ja vaihtoehtoja talouskasvulle

Viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana maailman talous on tuplaantunut, mutta samalla on ylitetty maapallon ekologisen kantokyvyn rajat. Esimerkiksi New Economics Foundation (NEF) on laskenut, että talouden hiili-intensiteetin pitäisi laskea 95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, mikäli ilmastonmuutos halutaan pitää kurissa, ja talous kasvaa kolmen prosentin vuosivauhtia. Tämä on niin haasteellinen tavoite, että tulevaisuuden hyvinvoinnin varmistamiseksi on syytä tarkastella hiili-intensiteetin vähentämisen lisäksi myös talouskasvun määrää.

Suomeen perustettu Degrowth-verkosto edistää keskustelua kasvun rajoista ja vaihtoehdoista. Epämuodollinen verkosto on huolestunut talouden jatkuvan kasvun sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista. Tavoitteena on muun muassa luoda Suomelle skenaarioita, joissa tarkastellaan mahdollisuuksia talouden hallittuun laskuun ilman negatiivisia sosiaalisia seurauksia.

Sunnuntaina 6.6. klo 12-16 levitetään liinat nurmelle, puretaan eväskori – ja keskustellaan taloudesta Helsingin Töölönlahdella vapaamuotoisen piknikin puitteissa.

Degrowth-piknikin tiedote: Kasvukritiikin uusi aalto levittäytyy Suomeen

– Kansainväliset Picnic 4 Degrowth ! -sivut osoitteessa: http://picnic4degrowth.net
– Kansainvälinen Degrowth-piknikpäivä on myös Helsingissä ja Facebookissa.

4.6.2010: Degrowth – piknik ja vaihtoehtoja talouskasvulle

Viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana maailman talous on tuplaantunut, mutta samalla on ylitetty maapallon ekologisen kantokyvyn rajat. Esimerkiksi New Economics Foundation (NEF) http://www.neweconomics.org/sites/neweconomics.org/files/Growth_Isnt_Possible.pdf

on laskenut, että talouden hiili-intensiteetin pitäisi laskea 95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, mikäli ilmastonmuutos halutaan pitää kurissa, ja talous kasvaa kolmen prosentin vuosivauhtia. Tämä on niin haasteellinen tavoite, että tulevaisuuden hyvinvoinnin varmistamiseksi on syytä tarkastella hiili-intensiteetin vähentämisen lisäksi myös talouskasvun määrää.

Suomeen perustettu Degrowth-verkosto edistää keskustelua kasvun rajoista ja vaihtoehdoista. Epämuodollinen verkosto on huolestunut talouden jatkuvan kasvun sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista. Tavoitteena on muun muassa luoda Suomelle skenaarioita, joissa tarkastellaan mahdollisuuksia talouden hallittuun laskuun ilman negatiivisia sosiaalisia seurauksia.

Sunnuntaina 6.6. klo 12-16 levitetään liinat nurmelle, puretaan eväskori – ja keskustellaan taloudesta Helsingin Töölönlahdella vapaamuotoisen piknikin puitteissa.

Degrowth-verkoston tiedote ja kutsu piknikille: Kasvukritiikin uusi aalto levittäytyy Suomeen http://www.luontoliitto.fi/tiedotteet/?p=979

Kansainväliset Picnic 4 Degrowth ! -sivut osoitteessa: picnic4degrowth.net
Kansainvälinen Degrowth-piknikpäivä on myös Helsingissä ja Facebookissa. http://www.facebook.com/event.php?eid=113761221988861&index=1

Maailma kylässä – Ylisöpö!

Lauantai (29.5.) vierähti Maailma Kylässä -festareilla. Olin ensin paikalla puhumassa Yltäkylläisten pidot -kirjasta ja vähän myöhemmin Vegaanin uudesta keittokirjasta.

Yltäkylläisten pidot -kirjan tekemisen yhteydessä järjestetyssä keskustelussa hahmottelin tulevaisuuden ekologisesti kestävää ja hiilineutraalia hyvinvointiyhteiskuntaa seuraavasti:

1. Talouskasvupakon sijaan edistämme ihmisten tyytyväisyyttä ja siirrymme tasaiseen degrowth-talouteen
2. Yhteiskunnassa siirrytään palveluintensiiviseen tyytyväisyys-, hoiva ja hyvinvointitalouteen
3. Vallitseva kulttuuri sosiaalistaa vapaaehtoiseen vaatimattomuuteen (downsifting), askeettiseen hedonismiin ja kulutuskarkuruuteen
4. Otamme käyttöön henkilökohtaiset päästökiintiöt
5. Otamme käyttöön perustulon ja maksimielintason sekä viimeisen ihmisen periaatteen

Luonto-Liiton kojulla oli mukana myös Simo-Siili

Mukana festareilla oli Luonto-Liiton Simo-Siili. Festareiden lomassa kävin katsomassa myös Riikka Hyvösen ja Rakel Liekin Ylisöpö! –maalausnäyttelyn ja löysin itseni värittämässä värityskirjaa.

”Vapaana kirmaaminen on söpöä, turkistarhaus ei niinkään”.

Suomen sosiaalifoorumi: Degrowth-talous – Mitä, miten, miksi?

Suomen sosiaalifoorumi järjestettiin viikonloppuna yhdeksättä kertaa. Olin itse lauantaina (24.4.) puhumassa kahdessa eri tilaisuudessa.

Degrowth-seminaari keräsi satoja kuulijoita

Degrowth-seminaari keräsi satoja kuulijoita

Satoja kuulijoita paikalle keränneessä degrowth-seminaarissa kysyttiin, onko rajaton talouskasvu mahdollista rajallisella maapallolla. Onko kasvusta tullut pakko, jota on jatkettava hinnalla millä hyvänsä? Voidaanko kasvupakosta vapautua? Millainen olisi kasvuton ja kohtuullinen degrowth-talous?

Itselläni oli kunnia avata seminaari ja toimia keskustelun puheenjohtajana. Maan ystävien tutkija-aktivisti Jarna Pasasen mukaan talouskasvu korreloi suoraan ympäristötuhon kanssa. Ainoa oikea johtopäätös on kasvupakosta vapautuminen. Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander piti kasvua ihmisten tyytyväisyyden ja hyvinvoinnin välttämättömänä edellytyksenä ja haastoi kysymään, onko meillä Suomessa edes todellisuudessa vakavaa ympäristökriisiä.

Vihreiden varapuheenjohtaja Mari Puoskari tarjosi vastaukseksi vihreää kasvua Green New Dealin muodossa konkreettisten toimenpidesuositusten kera ja pohti degrowth-talouden realistisia mahdollisuuksia esimerkiksi sosiaaliturvan ja julkisten palveluiden rahoituksen suhteen. Åbo Akademin Jan-Otto Andersson jäsensi keskustelu globaalin oikeudenmukaisuuden, ekologisen kestävyyden ja vaurauden kautta.

Paljon kiinnostavaa keskustelua, jota ei pysty tähän referoimaan. Varmaa on, että degrowth-pohdinta jatkuu entistä laajemmissa ympäröissä. Ilmastokriisi, kiihtyvä sukupuuttoaalto ja luonnonvarojen ylikulutus uhkaavat maapallon kantokykyä. EVA:n julkaiseman arvo- ja asennetutkimuksen mukaan 82 prosentin mielestä työpaikkojen stressi on polttamassa ihmiset loppuun ja 40 prosenttia väestöstä olisi valmis tinkimään palkasta, mikäli vapaa-aikaa olisi enemmän. Ammattiyhdistysliike peräänkuuluttaa kuitenkin lyhyemmän työpäivän ja pidempien lomien sijaan vain lisää palkankorotuksia. Jotain kiinnostavaa tulee pian tapahtumaan.

Kannattaa seurata myös hiljattain käynnistynytttä degrowth.fi -tutkimusprojektia sekä lukaista Tim Jacksonin Prosperity witout growth -raportti.

Suomen sosiaalifoorumi