Leo Stranius

Tervetuloa sivuilleni! Olen toiminnanjohtaja, kaupunginvaltuutettu, ympäristöasiantuntija, hallintotieteiden maisteri ja kahden lapsen isä Helsingistä - Blogissa kirjoitan teemalla onnellisuus, kohtuus ja ympäristö

Nyt on aika lahjoittaa

1 kommentti

Ajat ovat kovat.

Suomen hallitus on karsinut luonnonsuojelurahat minimiin. Eläinsuojelulakia ei edistetä ja turvapaikan hakijoita kohdellaan kaltoin. Puhumattakaan mitä maailmalla tapahtuu.

Tästä syystä on erityisen tärkeä tukea järjestöjä, jotka toimivat kestävän ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden puolesta.

Tämä on mielestäni parasta eläkesäästämistä ja vakuutusten ottamista, mitä voi kuvitella.

Tänään nostin Amnestylle, Animalialle, Greenpeacelle, Oikeutta Eläimille ja WWF Suomelle lahjoittamiani kuukausittaisia tukisummia. Lisäksi aloitin kuukausilahjoittamisen Suomen Punaiselle Ristille.

Tällä hetkellä toimin seuraavien järjestöjen kuukausitukijana: [Lue lisää…]

Kirjeitä vapaudelle: Moses Akatugba

Kommentoi

Moses Akatugba Kuva amnestyHyvää ihmisoikeuksien päivää! YK:n ihmisoikeuksien julistus täyttää tänään 66 vuotta.

Ihmisoikeusjulistuksen kolmannen artiklan mukaan ”Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.”

Valitettavasti tämä ei koske kaikkia. Yksi näistä on Moses Akatugba, joka on tuomittu kuolemaan hirttämällä siitä syystä, että häntä syytetään kolmen kännykän varastamisesta.

Onneksi Amnesty kampanjoi Moseksen ja monien muiden puolesta.

Kirjeitä vapaudelle on Amnestyn kansainvälinen kampanja, jossa voi toimia vaarassa olevien ihmisten puolesta.

Tämä kirjoitus on minun pieni tukeni Mosekselle ja kaikille muille kuolemaan tuomituille tänä tärkeänä päivänä. Ohessa Moses Akatugban tarina. [Lue lisää…]

Valtuustoblogi: Väkivallan uhreille tarvitaan matalan kynnyksen pistäytymiskeskus

1 kommentti

Kävin tällä viikolla Amnestyn toimistolla valtuustokollegoiden kanssa aamiaisella.

Helsinkiin pitäisi perustaa väkivallan uhreille suunnattu, moniammatillinen matalan kynnyksen pistäytymiskeskus.

Onneksi vireillä on asiasta kuntalaisaloite ja talousarvioaloite. Seuraavaksi on varmistettava, että tarvittavat varat saadaan kaupungin budjettiin.

Amnestyn mukaan Suomessa ei tällä hetkellä ole yhtään väkivallan uhreille tarkoitettua pistäytymiskeskusta, jossa esimerkiksi seksuaalisen väkivallan tai parisuhdeväkivallan uhrit saisivat asiantuntevaa apua. [Lue lisää…]

Kerjääminen – Mitä pitäisi tehdä?

4 kommenttia

Helsingin kadulle ilmestyneet kerjäläiset ovat tuoneet esille sosiaalisen mätäpaiseen, joka halutaan pois silmistä. Esimerkiksi pääministeri Matti Vanhanen on kehoittanut ihmisiä olemaan antamatta rahaa kerjäläisille ja monet ovat esittäneet kerjäämisen kieltämistä lailla.

Toisaalta EU-komissaari Lázló Andorin mukaan kerjäämisen kieltäminen lailla vain pyyhkii köyhät pois silmistämme, mutta ei ratkaise itse ongelmaa. Asiasta on kirjoittanut osuvasti myös Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson: Matin ja muiden viitteet kerjäläisistä.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

1. Lahjoita rahaa ihmisoikeustyötä tekeville järjestöille.
2. Vaadi Matti Vanhaselta ja poliittisilta päättäjiltä kieltojen sijaan toimia ongelman ratkaisemiseksi
3. Anna apua hädässä oleville ihmisille

Peter Signer kertoo The Life You Can Save -kirjassa (ks. myös Yltäkylläisten pidot) esimerkin miehestä, joka on matkalla töihin, mutta näkee pienessä lammessa hukkumaisillaan olevan lapsen. Työmatkalaisella on uudet kengät ja kiire töihin. Pitäisikö hänen kuitenkin pelastaa lapsi?

Vastaus on ilmeinen.

1. Ravinnon, suojan ja terveyden puutteista johtuva kärsimys ja kuolema ovat pahasta.
2. Jos vallassasi on estää jotain pahaa tapahtumasta ilman, että itse joudut uhraamaan mitään yhtä tärkeää, on väärin olla puuttumatta asiaan.
3. Lahjoittamalla rahaa avustusjärjestöille voit estää kärsimystä ja kuolemaa. Jos et lahjoita rahaa avustusjärjestöille, toimit väärin.

Itse annan kerjäläisille rahaa satunnaisesti. Suurin rahallinen tuki menee kuitenkin eri järjestöille. Kotitaloutemme lahjoittaa noin 10 prosenttia kaikista nettotuloista hyväntekeväisyyteen.

Mielestäni on yksinkertaisesti selvää, että hädässä olevaa ihmistä tulee auttaa – tavalla tai toisella. Parasta olisi tietysti antaa esimerkiksi ruokaa, vaatteita tai majoitusta. Vain heikko ihminen kävelee ohi. Vahvoilla on voimia auttaa muita.

Tavarat liikkuvat maailmassa vapaasti ja pian myös ihmiset (muuallakin kuin Euroopassa). Sen myötä globaali eriarvoisuus tulee silmille. Sen voi haistaa, maistaa, nähdä ja kuulla. Ja se on tämän inhottavan asian hyvä puoli.