Kala- ja eläinsuojeluasiat ympäristöministeriöön

Ville Niinistö ja Jari KoskinenHelsingin Sanomat julkaisi (2.4.) kirjoituksen, joka osoitti maa- ja metsätalousministeriön sivuuttavan tutkimustiedot esimerkiksi metsälaissa, lohikiintiöissä ja suurpetojen metsästysluvissa.

Aiemmin ministeriössä ei ole tiedetty tai haluttu tietää esimerkiksi lajien uhanalaisuustietoja (“Mikä tämä Punainen kirja on ja mihin ne väitteet perustuvat”).

Edelleen maa- ja metsätalousministeriö niitti kyseenalaista mainetta, kun otsikoihin nousi tieto, että näyttelijä Jasper Pääkköstä oli yritetty hiljentää ministeriön tapaamisessa koskien kalastuskiintiökritiikkiä.

Ympäristöministeri Ville Niinistö ehti tuoreeltaan kommentoimaan asiaa ja vaati kalastusasioiden siirtämistä ympäristöministeriöön.

Olen samaa mieltä ministeri Niinistön kanssa. Itse asiassa ympäristöministeriöön pitäisi maa- ja metsätalousministeriöstä siirtää moni muukin asia.

Seuraavat toiminnot tulisi mielestäni siirtää maa- ja metsätalousministeriöstä ympäristöministeriöön:

Lue lisää

Ympäristölautakunta 2.4.2013: Katsaus Helsingin ympäristön tilaan

Leo Stranius ja hiilinieluYmpäristölautakunta kokoontui heti pääsiäisen jälkeen ti 2.4.2013 klo 16.15. Kaikki asiat menivät esityslistan mukaan ja kokous oli alle ohi tunnissa.

Esityslista täällä.

Kaikkein kiinnostavin oli uunituore raportti Helsingin ympäristön tilasta.

Hyvä tiivistys aiheesta löytyy ympäristökeskuksen tiedotteessa: Helsingillä haasteita ympäristön tilan parantamisessa

Tässä muutamia poimintoja:

– Helsingin kasvihuonekaasupäästöt ovat vuosina 1990–2011 pienentyneet 15 prosentilla. Helsingin energiankulutuksen kasvu on pysähtynyt ja asukaskohtainen kulutus on kääntynyt laskuun.
– Ilmanlaatuongelmia aiheuttavat liikenteen päästöt ja liikenteen nostattama katupöly sekä alueelle kaukokulkeutuvat pienhiukkaset ja otsoni.
– Tieliikenne on merkittävin meluhaittojen aiheuttaja Helsingissä. Noin 40 prosenttia helsinkiläisistä asuu alueilla, joilla tieliikenteen aiheuttama päiväajan keskiäänitaso on yli 55 dB.
– Jätevesien puhdistus ja joukkoliikenne on kaupungissa maailman mittakaavassakin huipputasolla.
– Luonnonsuojelualueita Helsingissä on yhteensä 50 kappaletta, mutta ne ovat pääsääntöisesti kooltaan pieniä.

Raportti löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Alla esityslista ja päätökset tarkemmin.

Lue lisää

Moottorikelkkailu luonnonsuojelualueella

Katselin auringonlaskua luonnonsuojelualueen taake kun horisontin täytti outo meteli. Moottorikelkathan ne sieltä saaren takaa kaahasivat.

Moottorikelkkailu on valitettavasti yleisesti sallittua merkityillä moottorikelkkailureiteillä ja jäällä ellei se aiheuta tarpeetonta häiriötä.

Mitä mieltä olet? Aiheuttaako videossa nähty moottorikelkkailu tarpeetonta häiriötä?

Lue lisää

Valtuustoaloite: Koskelantielle bussikaista

Kaupunginvaltuusto Leo StraniusHelsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa 27.3.2013 päätettiin hyväksyä Olkiluoto3-ydinvoimaprojektin lisärahoitusjärjestelyihin 30 miljoonaa euroa.

Samassa kokouksessa jätin valtuustoaloitteen siitä, että Koskelantielle saataisiin bussikaista.

Aloitteessani esitetään, että Koskelantielle (välille Koskelantien risteys/Mäkelänkatu – Intiankatu) toteutetaan bussikaista itään menevään suuntaan, ja että Koskelantiellä Olympiakylän puolella (pohjoisreuna) olevaa bussikaistaa pidennetään niin, että se alkaa jo Intiankadun risteyksestä.

Ilokseni aloitteen allekirjoitti yhteensä 43 valtuutettua kuudesta eri puolueesta. Enemmänkin olisi nimiä kertynyt, mutta osallistuin sen verran OL3-ydinvoimahankkeesta käytävään keskusteluun, että en ehtinyt läheskään kaikilta valtuutetuilta nimeä aloitteeseen pyytää lyhyen kokouksen aikana.

Hienoa, että yli puolet valtuutetuista kannatti aloitetta! Lämmin kiitos kaikille allekirjoittaneille valtuustokollegoille! Toivottavasti asia tältä pohjalta myös johtaa konkreettisiin toimiin ja Koskelantien joukkoliikenteen sujuvuutta saadaan näin parannettua.

Alla aloitteeni kokonaisuudessa.

Lue lisää

Kaupunginvaltuusto 27.3.2013: Osallistuminen OL3-ydinvoimalaitoshankkeen lisärahoitusjärjestelyyn

Kaupunginvaltuusto Leo StraniusHelsingin kaupunginvaltuustossa 27.3.2013 merkittävin keskustelu käytiin kaupungin osallistumisesta noin 30 miljoonalla eurolla Olkiluoto 3 -projektin lisärahoitusjärjestelyyn.

Emma Kari teki vastaehdotuksen, jonka mukaan valtuusto päättää:
– olla osallistumatta EPV Energia Oy:n ja Pohjolan Voima Oy:n osakeanteihin.
– aloittaa valmistelut Olkiluoto 3:n omistuksista luopumista varten

Itse nostin keskustelussa esille seuraavat kahdeksan asiaa. Puheenvuoroni voi katsoa täältä.

1. Kannattaako osallistua 30 miljoonalla eurolla hankkeeseen, joka viivästyy ainakin seitsemällä vuodella ja jättää jälkeensä 100 000 vuotta säteilevää ydinjätettä? Mielestäni ei.

2. Jos rahaa on Helsingin Energialla irrallaan näin paljon, se kannattaa joko käyttää investoimalla energiansäästöön, uusiutuviin energialähteisiin tai tulouttaa kaupungille.

Lue lisää

Helsingin Energian johtokunta 26.3.2013: Lausunto vuosittaisista päästökiintiöistä

Helsingin Energia HanasaariHelsingin Energian johtokunta kokoontui ti 26.3.2013. Esityslista löytyy täältä (pdf).

Kaikkein pisin keskustelu käytiin Helsingin Energian lausunnosta koskien allekirjoittaneen ja 25 muun valtuutetun valtuustoaloitetta Helsingin vuosittaisista päästökiintiöistä.

Olin tehnyt pohjaesitykseen yhteensä 15 vastaehdotusta, joista käytiin pitkä ja perusteellinen keskustelu.

Kiitos puheenjohtaja Pekka Majurille ja johtokuntakollegoille hyvistä huomioista asiaa koskien! Mielestäni on erinomaista, että johtokunnassa keskusteltiin noin 2,5 tuntia kaupungin ja Helsingin energian ilmastopolitiikasta ja päästövähennyskeinoista.

Ehkä erikoisinta oli se, että johtokunta ei voinut hyväksyä lausuntoon sellaista muotoilua, jossa olisi millään tavalla viitattu siihen, että päästökiintiöt voivat joissain olosuhteissa myös vähentää päästöjä. Itse voin kuvitella monia tilanteita, joissa päästökiintiöt vähentävät kaupungin päästöjä vaikka toki kiintiöihin haasteitakin liittyy.

Pohjaesitys kuului seuraavasti:

Lue lisää

Akillesjänteen tulehdus: Kuukauden juoksutauko

Kuva Wikipedia - The Achilles' tendon. PD image from Gray's Anatomy, from bartleby.comKävin joulukuussa 2012 juoksemassa syvässä lumessa. Seuraavana päivänä kantapää ja akillesjänne olivat kipeät. Ajattelin, että kyseessä oli vain poikkeuksellisen kova rasitus ja jalan hetkittäinen jumiutuminen.

Muutaman päivän jälkeen akillesjänne ei enää häirinnyt arkea. Juostessa, varsinkin alkumatkasta, se kuitenkin tuntui ikävästi ja oli aamuisin jäykkä. Viikot ja kuukaudet vierivät. Muutaman kerran pidin reilun viikon juoksutauon ja tiputin juoksumäärät 1-3 kertaan viikossa, jotta jalka saisi kunnolla lepoa.

Maaliskuuhun mennessä jalka ja akillesjänne kuitenkin edelleen muistuttivat aina juoksun alussa itsestään. Ei kovin paljon, mutta kuitenkin siten, että asiaa ei voinut olla huomaamatta.

Maaliskuussa päätin vihdoin käydä näyttämässä jalkaa lääkärille. Soitin Oulunkylän terveyskeskukseen, mutta siellä ei ollut yhtään vapaata aikaa. Koskelan terveysaseman lakkautuksen myötä Oulunkylässä on ruuhkaa. Siispä varasin ajan Helsingin urheilulääkäriasemalta, jossa olen noin vuosi sitten käynyt juoksutestissä.

Lääkäri tutki jalkani ja totesi, että akillesjänteessä on lievä tulehdus. Hän määräsi minut vähintään kuukaudeksi juoksukieltoon.

Hoito-ohjeet ovat nyt seuraavat:

Lue lisää

T&T Energiablogi: Tuulivoima myötätuulessa

Oheinen kirjoitukseni on julkaistu 19.3.2013 Tekniikka & Talous -lehden Energia-blogissa.

Tuulivoima myötätuulessa

Uuden tuulivoimakapasiteetin rakentaminen on Suomessa halvempaa kuin investoiminen ydinvoimaan. Vanhat energiayhtiöt pelkäävät kuitenkin ikääntyvien laitostensa kilpailukyvyn puolesta. Kuka uskaltaa tehdä ensimmäisenä jätti-investoinnin tuulivoimaan?

Esimerkiksi helmikuussa 2013 tuulivoiman voittokulusta saatiin lukea jatkuvasti eri puolilta maailmaa. Tässä on muutama uutinen aiheesta:

Lue lisää

Varjokehysriihi: Vaihtoehtoinen leikkauslista tuo 5-7 miljardia säästöjä

RahaHallitus sopi torstaina 21.3.2013 valtiontalouden kehyksistä vuosille 2014-2017. Seuraavaksi asiaa käsitellään eduskunnassa.

Hyvää esityksessä on, että sähköveroa korotetaan ja polttoaineen veronkorotuksen II vaihe toteutetaan vuoden 2014 alusta. Lisäksi ympäristöhallinnon ohjauksen vahvistamiseen ja valtakunnallisten tehtävien hoidon kehittämiseen varataan 2 miljoonaa euroa pysyvää määrärahaa koko kehyskaudelle.

Valitettavasti samaan aikaan panostetaan useassa yhteydessä enemmän ympäristön tuhoamiseen kuin sen suojelemiseen. Ympäristölle haitallisista tuista olisi ollut varaa karsia ja ympäristöveroja olisi kannattanut nostaa enemmän.

YLE julkaisi laskurin, jolla saa itse kokeilla mahdollisia säästökohteita valtion budjetista. Omalta osaltani olisin ollut laskurin mukaan valmis leikkaamaan valtiontalouden kehystä 5 627,6 miljoonan euron edestä (omat valintani täällä).

Lue lisää

YK: Maailman onnellisuuden päivä

Onnellisuus ja palloYK on julistanut maaliskuun 20. päivän ensimmäiseksi onnellisuuden päiväksi.

Olen itse kirjoittanut onnellisuudesta aiemmin esimerkiksi  Luonto-Liiton Kulutus.fi-blogiin ja Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden Onnellinen yhteiskunta -projektiin.

Tässä on onnellisuuspäivän kunniaksi tiivistetysti vielä onnellisuudesta niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta.

Lue lisää

Bluesky

Instagram

leostranius

2 218 4 164

Toimitusjohtaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Ekologisen elämän edelläkävijä. Triathlonisti, kirjailija ja äänikirjojen kuuntelija.

Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa.

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus

20 0
Open post by leostranius with ID 18104333485826104
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa! ”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.” Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus

Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?

47 0
Open post by leostranius with ID 18094028656944852
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?

Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.

16 0
Open post by leostranius with ID 18316416283285482
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä? Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia. Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa. En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata. Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy. Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.

Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.

69 4
Open post by leostranius with ID 18101379551316687
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään? Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa. Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista. Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään. Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa. Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi: - Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta. - Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta. - Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan. Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia? Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.

Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?

56 5
Open post by leostranius with ID 17906550228407418
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?

Pyöräily Kruunuvuorensillalla!

80 4
Open post by leostranius with ID 18375580954162440
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!

Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.

33 0
Open post by leostranius with ID 18073973717543603
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.

21 0
Open post by leostranius with ID 17882827290508075
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍 Kuva: Nasa.

Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei?

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä!

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti.

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa.

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla.

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan.

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.

45 2
Open post by leostranius with ID 17957770182110870
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin. Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.

Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.

70 3
Open post by leostranius with ID 17855555205633880
Missä kaikki mainokset ovat? Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen. Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen? Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä. Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan. Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia? Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa. Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää. Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään? Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.

Uusi ruokatrendi on täällä.

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa.

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus.

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota.

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅

20 2
Open post by leostranius with ID 18239535724305242
Uusi ruokatrendi on täällä. SIPULIVESI! Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅

Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon.

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin!

Kiitos @jalotofu reseptistä!

36 4
Open post by leostranius with ID 18075148880580415
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! Kiitos @jalotofu reseptistä!
Seuraa minua Instagramissa