Itse olen tykännyt itsenäisyyspäivässä perinteisesti eniten siitä, että kyseessä on pyhäpäivä. Toisin sanoen yksi ylimääräinen vapaa, jolloin ei tarvitse olla kiinni arjen pyörityksessä. Voi rentoutua.
Suomen itsenäisyys on tietysti hieno juttu. Olkoonkin, että kansallisen edun tavoittelu uhkaa usein jyrätä alleen vastuullisen politiikan esimerkiksi juuri meneillään olevissa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa Etelä-Afrikan Durbanissa.
Suurelle osaa suomalaisista itsenäisyyspäivä taitaa merkitä juuri tuota vapaapäivää ja Linnan juhlien seuraamista.
Leo ja Annukka Linnassa 2004 /Kansan Uutiset
Olin itse Linnan juhlissa vuonna 2004. Kunniamerkkinä puvun rintapielessä toimi silloin Maan ystävien rintanappi. Käyntikorttien sijaan jaoin Loesje-kortteja, joissa luki mm. tekstit “Barrikaadeilta on kauniimmat näkymät” ja “Mielenosoitus jäi toimittajien jalkoihin”. Tuolloin laitoimme myös vetoomuksen presidentti Haloselle: Ympäristö ja hyvinvointi ovat tärkeämpiä kuin talouskasvu.
Keskustelin hiljattain parturini kanssa Linnan juhlista. Hänellä oli mielestäni hyvä idea. Voisiko itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto olla mielummin gaalailta, jossa olisi suomalaisuutta korostavia kulttuuri- ja musiikkiesityksiä kättelyn ja pönötyksen sijaan? Vähän niin kuin Oscareiden jakotilaisuus tai Nobel-juhlat.
Yhtä kaikki. Mielestäni itsenäisyyspäivänä on hyvä korostaa:
- väkivallan sijaan rauhaa
- vihan sijaan rakkautta
- valheen sijaan totuutta
- pelon sijaan rohkeutta
Samalla kannattaa muistaa, että nykyinen suomalainen taloudellinen hyvinvointi ei olisi mahdollista ellemme pidättäisi itsellämme etuoikeutta käyttää luonnonvaroja enemmän kuin mitä maailman kaikilla ihmisillä on siihen koskaan mahdollisuutta. Se ei tunnu kovin hyvältä.
