Turve on kivihiiltäkin pahempi kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja ja sen käyttäminen pilaa arvokkaan suoluontomme. Tästä huolimatta turpeen energiakäyttöä halutaan keinotekoisesti tukea. Toivottavasti hallitus valmistelee pian turpeen energiakäytön exit-strategian, jotta tilanteeseen saadaan korjaus.
Suomen luonnonsuojeluliiton turve-video kiteyttää jotain olennaista.
Luonnon monimuotoisuuden teemavuosi huipentuu parhaillaan YK:n biodiversiteettisopimuksen 10. osapuolikokouksessa (COP 10) Nagoyassa, Japanissa. Toivottavasti kokouksessa löydetään yhteinen sävel luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.
Toistaiseksi maailman maat ovat epäonnistuneet pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden kiihtyvän heikkenemisen. Esimerkiksi Millennium Ecosystem Assessment -raportin mukaan lajien sukupuuttoaalto on kiihtynyt ihmistoiminnan seurauksena tuhatkertaiseksi lajien luontaiseen häviämisnopeuteen verrattuna.
Kokouksen yhteydessä julkaistiin myös maapallon luonnon ekosysteemien taloudellista arvoa koskeva raportti: Economics of Ecosystems and Biodiversity (TEEB). Tavoitteena on luoda erilaisille ekosysteemipalveluille hinta, joka otettaisiin huomioon valtioiden budjeteissa.
Mitä Suomessa sitten pitäisi tehdä?
Toimiva suojeluverkosto on monimuotoisen luonnon säilyttämisen perusta. Suojelualueverkoston rakentamista tulee jatkaa panostamalla etenkin metsien ja soiden suojeluun Etelä-Suomessa. Ekologisia yhteyksiä tulee palauttaa myös ennallistamalla. Ohessa 6 konkreettista ehdotusta Suomen hallitukselle:
1. Sisällyttää ekosysteemipalveluiden tuotto ja heikkenemisen hinta valtion budjettiin.
2. METSO-ohjelman ja biodiversiteettistrategian toteuttamiseen sekä uhanalaisten luontotyyppien ja lajien suojeluun tarvitaan 100 miljoona euroa vuodessa lisää rahaa.
3. Metsälaki kaipaa uudistusta
4. Metsien hiilivarantoa tulisi metsätaloudessa lisätä merkittävästi.
5. Soiden maaperän hiilivaraston säilyttämiseksi ja suolajiston sekä luontotyyppien suojelemiseksi tarvitaan toimenpideohjelma, jolla lopetetaan ojittamattomien soiden hävittäminen ja aloitetaan talousmetsäalueiden soiden ennallistaminen.
6. Kirkasvetisen, luonnoltaan monimuotoisen, tuottavan ja myrkyttömän Itämeren sekä puhtaiden sisävesien edistäminen ohjaamalla maatalouden tukia ympäristöperustaisesti.
Nagoyan biodiversiteettikokouksen kulkua voi seurata YK:n sivuilta sekä Suomen luonnonsuojelulliiton ja Ympäristöministeriön blogeista.
- Ajattelun Ammattilainen -blogi kertoo, kuinka Facebookista saa hyvän mielen: 5 tehokasta konstia, joiden avulla saat Facebookista aina hyvän mielen
- Tom Henrikssonin uusi blogi kertoo, miten kansalaisvaikuttamista voi tehdä Facebookissa: Kansalaisvaikuttaminen Facebookissa
- Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastoblogissa asiaa energiaviisaasta rakennetusta ympäristöstä: Rakennettu ympäristö puhutti Helsingissä
- Nagoyan biodiversiteettikokous näyttää menevät puihin: Nagoya biodiversity summit is showing depressing parallels with Copenhagen
- Tilastokeskus julkisti uusimmat tiedot suomalaisten internetin käytöstä: Jo joka toinen suomalainen käyttää internetiä useasti päivässä
26.10.2010: Illan menovinkit
- Ajattelun Ammattilainen -blogi kertoo, kuinka Facebookista saa hyvän mielen: 5 tehokasta konstia, joiden avulla saat Facebookista aina hyvän mielen http://ajattelunammattilainen.fi/2010/10/25/5-tehokasta-konstia-joiden-avulla-saat-facebookista-aina-hyvan-mielen/
- Tom Henrikssonin uusi blogi kertoo, miten kansalaisvaikuttamista voi tehdä Facebookissa: Kansalaisvaikuttaminen Facebookissa http://tomhenriksson.com/2010/10/26/kansalaisvaikuttaminen-facebookissa/
- Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastoblogissa asiaa energiaviisaasta rakennetusta ympäristöstä: Rakennettu ympäristö puhutti Helsingissä http://ilmastoblogi.wordpress.com/2010/10/26/rakennettu-ymparisto-puhutti-helsingissa/
- Nagoyan biodiversiteettikokous näyttää menevät puihin: Nagoya biodiversity summit is showing depressing parallels with Copenhagen http://www.guardian.co.uk/environment/blog/2010/oct/25/nagoya-biodiversity-summit
- Tilastokeskus julkisti uusimmat tiedot suomalaisten internetin käytöstä: Jo joka toinen suomalainen käyttää internetiä useasti päivässä http://www.tilastokeskus.fi/til/sutivi/2010/sutivi_2010_2010-10-26_tie_001_fi.html
Photo by Ethan Hein Flickr
Hyvä johtaja ei pelkää tai selittele epäonnistumisia, joita meille kaikille tulee vääjämättä matkan varrella. Hyvä johtaja sallii epäonnistumisia (itselle ja muille) sekä oppii niistä mahdollisimman paljon.
Miksi kannattaa epäonnistua?
1. Ei voi onnistua, ellei uskalla koskaan epäonnistua.
2. Viisaus syntyy usein epäonnistumisen kokemuksesta. Kivulias kokemus ja siitä seuraava pohdiskelu auttavat oppimaan.
3. Epäonnistumisia sietävä kulttuuri luo tilanteen, jossa ihmiset uskaltavat syöksyä uusiin haasteisiin. Pelon ilmapiiri lamaannuttaa.
Miten epäonnistua kaikkein parhaiten:
1. Älä ota itseäsi liian vakavasti
2. Laske tekemisen kynnystä – älä odota lopputulokseksi täydellisyyttä
3. Paloittele suuret ja monimutkaiset haasteet pieniin osiin
4. Harjoita itsekuria sopivasti eli älä ole liian tiukka itsellesi. Valitse kuitenkin se, mitä et välttämättä juuri silloin haluaisi, mutta jonka tiedät tekevän sinulle pidemmällä tähtäimellä hyvää.
5. Vieraile säännöllisesti epämukavuusalueella, jossa koet rasitusta, pelkoa, häpeää ja ujostelua.
Kirjoitussarjan edelliset osat luettavissa täältä:
- Osa 1: Tavoitteet
- Osa 2: Palautteen antaminen
- Osa 3: Viisi vinkkiä sähköpostin käyttöön
- Osa 4: Ajanhallinnasta itsensä johtamiseen
- Osa 5: Priorisointi ja delegointi
- Osa 6: Vinkkejä työpaikkahaastatteluun
Maanantaina kävin aamulla juoksemassa sekä valmistelin Luonto-Liiton mahdollista ruokalinjausta ja ensimmäisen yhdeksän kuukauden toimintakertomusta. Iltapäivällä vedin viikottaista toimistokokousta, keskustelin Joanna kanssa tulevan viikon tehtävistä sekä istuin ympäristö- ja kehitysjärjestöjen palaverissa suunnittelemassa Cancunin ilmastokokouksen koordinaatiota. Illalla valmistauduin seuraavan päivän Itämeriaiheiseen aamunavaukseen sekä kirjoitin pienen artikkelin ilmasto- ja kehityspolitiikan linkittymisestä degrowth-ajatteluun. Lisäksi kirjoittamani teksti ”Kotipalvelua ekologista elämää kaipaavalle, kiitos!“ julkaistiin kulutus.fi -blogissa.
Tiistaina kävin aamulla juoksemassa sekä pyöräilin Viikkiin pitämään aamunavausta Viikin normaalikoululle Itämerestä. Yhdeksän vinkkiä toimia Itämeren puolesta. Tämän jälkeen piipahdin vielä koulun Ekovinkkaajien kokouksessa ennen pyöräilyä keskustaan ja oikeusministeriöön, jossa osallistuin Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan tutkimujaoston kokoukseen. Lounaalla kävin No Emission Mondayn Niiles Airolan kanssa ja iltapäiväksi suuntasin ajatuspaja Kansalaisfoorumin kokoukseen. Sieltä sain mukaani Aaro Harjun huippukiinnostavan kirjan ”Puheenvuoro kansalaisyhteiskunnan tulevaisuudesta”. Sähköpostien ja muiden juoksevien asioiden jälkeen olin vielä illan päätteeksi Vihreän Langan kuvattavana kotisängylläni.
Keskiviikkona osallistuin bloggaajapaneeliin Hill & Knowltonin järjestämässä tilaisuudessa. Kirjoittelin paneelikeskustelusta ja bloggauksen tulevaisuudessa tänne: Kolme ajatusta bloggauksen tulevaisuudesta. Iltapäivällä olin Vihreän Langan haastateltavana päivän aikataulujeni sekä työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisesta. Alkuillasta osallistuin Ympäristötoimintapäivien loppukaronkkaan. Päivän aikana kirjoittelin myös tekstiä ympäristöjärjestöjen hallitusohjelmatavoitteiksi. Toivottavasti tulevasssa hallitusohjelmassa ovat mukana ainakin seuraavat tavoitteet: (1) hiilineutraali Suomi, (2) sukupuuttoaallon pysäyttäminen ja monimuotoisen luonnon turvaaminen, (3) luonnonvarojen kestävä käyttö ja kohtuutalous, (4) vahva ympäristöhallinto sekä (5) puhdas matalous ja kirkas Itämeri.
Torstaina kävin aamulla juoksemassa ja valmistelin Luonto-Liiton yhdeksän kuukauden toimintakertomusta. Paljon on ehtinyt tapahtua! Iltapäivän vietin Säätytalolla Ympäristöministeriön ja Demos Helsingin ympäristötietoisuus-työpajassa. Samalla tajusin, että 2010-luvun ympäristötietoisuutta on tekeminen. Työpajan päätteeksi kävin Annukan kanssa syömässä Zen Sushissa sushia. Omia suosikkejani ovat kappamaki, shinkomaki ja inari-sushi.
Perjantaina kävin aamulla juoksemassa ja olin Helsingin Sanomien haastateltavana asuntovalintoihin liittyen. Kirjoittelin hiukan kritiikiä myös downshifting-ajattelusta: Kolme syytä kyseenalaistaa Downshifting. Lisäksi osallistuin mm. Luonto-Liiton piirien puheenjohtajien tapaamiseen, jossa pidin puheenvuoron ajanhallinnasta. Koko illan istuinkin sitten Luonto-Liiton hallituksen kokouksessa, jossa sovittiin mm. toimintasuunnitelmasta, budjetista ja monesta muusta jutusta.
Lauantaina kirjoittelin vastauksia Tom Henrikssonin kysymyksiin liittyen valmisteilla olevaan ekologista elämäntapaa käsittelevään kirjaprojektiin sekä kävin iltapäivällä Ilmari-koulutuksessa puhumassa kansainvälisestä ilmastopolitiikasta. Illalla siivosimme, kävimme kävelemässä ja relailimme yhdessä Annukan kanssa.
Sunnuntaina kävin aamulla juoksemassa ja olin muuttoapuna kun Jukka, Elina ja Kuura muuttivat yläkertaan. Mahtavaa saada näin lähelle hyviä ystäviä. Tervetuloa! Iltapäivällä tein itselleni uuden, ensi kevääseen ulottuvan, juoksuohjelman, valitsin Emilia Pippolan ottamista kuvista joitakin blogiini ja Facebookiin sekä valmistauduin tulevan viikon aktiviteetteihin. Illan kirjoittelin vastauksia Tom Henrikssonille liittyen kirjaprojektiimme ekologisesta elämästä.
Viikon aikana kävin juoksemassa 5 kertaa (yhteensä 53 km) ja pyöräilin 93 km Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 83,5 tuntia.
Viikon osalta olen kiitollinen kivoista puhetilaisuuksista, joissa olen saanut olla – erityisen innostavaa oli olla puhumassa Viikin Norssissa, Hill & Knowltonin bloggaajapaneelissa ja Ilmari-koulutuksessa. Erityisen kiitollinen olen myös siitä, että saimme hyvät ystävät viikonlopun aikana asumaan yläkertaan.
Viikon aikana olen oppinut paljon omasta ajankäytöstäni, asumisen ympäristövaikutuksista, kansainvälisestä ilmastopolitiikasta ja ilmasto-oikeudenmukaisuudesta sekä Luonto-Liiton piirien arjesta. Olen myös saanut paljon ajatuksia blogini kehittämiseen sekä oppinut, että Kokoomuksen tavoitteena tehdä Suomesta maailman ensimmäinen hiilineutraali yhteiskunta.
Tulevan viikon aikana sukellan maanantaina kuuden eri kokouksen läpi ja vietän sen jälkeen loppuviikon luku- ja kirjoituslomaa.
*Michelle*(xena2542)-on/off flickr
Suomessa sudet aiheuttavat haittaa lähinnä saalistamalla koti- ja karjaeläimiä, esimerkiksi metsästyskoiria, poroja ja lampaita. Lisäksi susi herättää ihmisten keskuudessa pelkoja vaikka susi on surmannut ihmisen viimeksi Turun seudulla joskus 1880-luvun alussa. Tosin tämänkin tapauksen aiheuttajaa on jälkikäteen epäilty villiintyneeksi koiraksi.
Vertailun vuoksi esimerkiksi elokuussa 2010 tieliikenteessä sattui Tilastokeskuksen mukaan 667 henkilövahinkoon johtanutta onnettomuutta. Niissä kuoli 26 ja loukkaantui 821 ihmistä. Ihmisille aiheuttaman kärsimyksen lisäksi tieliikenne tappaa vuosittain Suomessa eismerkiksi yli neljä miljoonaa lintua.
Susien aiheuttama haitta yksittäiselle elinkeinonharjoittajalle tai metsästäjälle on kuitenkin selkeä. Myös pelko on varmasti aidosti koettua. Susi ei aiheuta vastaavia ongelmia kaupungeissa asuville. Miksi siis kaupunkilaisen pitäisi olla kiinnostunut sudesta? Ja millä oikeudelle esimerkiksi kaupungissa asuvat osallistuvat susien suojelusta käytävään keskusteluun sekä tuomitsevat susien kaatoluvat ja salametsästyksen maaseudulla.
Kaupunkilaisen näkökulmasta susien suojelulle on vankat perusteet.
1. Luonnon monimuotoisuus ja itseisarvo. Susi kuuluu Suomen luontoon ja sillä on oikeus lajityypilliseen elämään siinä missä muillakin lajeilla. Susi voi suorastaan olla avuksi monimuotoisuuden suojelussa sen säädellessä osaltaan hirvikantoja ja auttaessa näin esimerkiksi avainlaji haavan kasvua. Sen sijaan susien aiheuttamat haitat ovat marginaalisia ja korvattavissa rahalla. Mikäli susikanta katoaa, sen saaminen takaisin on epätodennäköistä.
2. Meillä on yhteinen kulttuurihistoria. Vaikka susi on suomalaisessa kansanperinteessä samaistettu lähes aina pahaan, on se ehkä juuri siitä syystä juuri niin kiehtova ja mielenkiintoinen laji. Suomessa sudella ja ihmisellä on rinnakkainelosta vuosituhansien yhteinen perinne. Suteen on myös helppo samaistua. Suden lähisukulaisuus koiraan luo tunnesiteen moniin koiranomistajiin.
3. Susi on matkailuvaltti. Sudesta voisi parhaimmillaan tehdä mainion matkailuvaltin. Esimerkiksi Luonto-Liiton susiryhmän on järjestänyt susihiihtoja, jossa seurataan suden jälkiä. Lisäksi kaupunkilaisia voisi kiinnostaa ulvontaretket ja susien valokuvaus. Suden jälkien paikantaminen, ulvonnan kuuleminen tai peräti suden näkeminen olisi monelle unohtumaton kokemus.
Suomen susikanta on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan noin 150-160 yksilöä. Susi luokitellaan Suomessa erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Suurin uhka susikannalle on tällä hetkellä hallitsematon salametsästys.
Elinvoimainen susikanta on edellytys sille, että voimme suojella luonnonmonimuotoisuutta ja puolustaa sen itseisarvoa, vaalia suomalaista kulttuurihistoriaa ja tuottaa unohtumattomia luontoelämyksiä nykyisille ja tuleville sukupolville.
Kaupunkilaisen näkökulmasta susien suojelu on toivottavaa politiikkaa. Ajatus siitä, että Suomen viimeiset sudet kuolevat salametsästäjien luoteihin on vastenmielinen. Sen sijaan ajatus siitä, että tuolla jossain vaeltaa elinvoimainen susilauma, herättää kunnioitusta ja arvostusta sitä luotoa kohtaan, jota kaupunkiympäristössä on aivan liian vähän.
Leo Stranius
Kirjoittaja on Luonto-Liiton pääsihteeri
Kirjoitus on julkaistu Suden Aika 3/2010 numerossa lokakuussa
Downshifting eli elämän kohtuullistaminen tai vapaaehtoinen vaatimattomuus tarkoittaa sitä, että voimme työskennellä, haluta ja kuluttaa vähemmän sekä olla tämän seurauksena onnellisempia. Olen itsekin puhunut dowshiftauksen puolesta monessa yhteydessä. Lisääkö Downshifting todella onnellisuutta? Kyseenalaistetaan hiukan.
Ohessa kolme syytä kyseenalaistaa Downshifting:
1. Downshifting ei kehitä ihmisenä. Laiskottelu laiskistaa. Mitä enemmän viettää aikaa joutilaana, sitä vaikeampi on ottaa itseään niskasta kiinni ja tarttua asioihin. Kannattaa mielummin vierailla epämukavuusalueella sopivasti ja vaihtelevasti eli hakeutua tilanteisiin, jossa kokee rasitusta, pelkoa, häpeää ja ujostelua. Näin oma suorituskyky paranee ja mieli pysyy virkeänä.
2. Downshifting on lyhytnäköistä ja itsekästä. Voimmeko todella pidättää itsellämme etuoikeuden tehdä sitä mitä meitä huvittaa silloin kuin meitä huvittaa? Meneminen fiiliksen mukaan on myös itsekästä ja lamaannuttaa. Kannattaa valita mielummin se, mitä ei välttämättä juuri silloin haluaisi tehdä, mutta jonka kuitenkin tietää tekevän pidemmällä tähtäimellä hyvää itselle, läheisille ja kaikille muille.
3. Downshifting on vasta viimeinen vaihtoehto. Elämässä kannattaa tehdä merkityksellisia asioita ja sitä, minkä kokee tärkeäksi. Jos huomaa, että nykyinen tekeminen tuntuu turhalta suorittamiselta, jossa ei ole mieltä eikä siitä opi uutta, kannattaa vähentämisen sijaan vaihtaa hommia tai tekemistä kokonaan.
Syy sille, että ihmiset haluavat yhä enemmän vapaa-aikaa aikaa, voi johtua siitä, että ihmiset eivät saa tehdä heille tärkeitä ja merkityksellisiä asioita, vaan joutuvat tekemään jotain turhaa ja toissijaista.
Merkityksellisiä asioita kannattaa tehdä tietysti sopivassa suhteessa ja oman suorituskyvyn rajoissa. Meneminen toiseen ääripäähän (Upshifting – Nopeammin, enemmän!) on varmasti yhtä huono vaihtoehto kuin downshifting. Ja mikäli kokee jatkuvaa stessiä ja ahdistusta, on dowshifting varmasti enemmän kuin paikallaan.
21.10.2010: Kolme syytä hylätä Downshifting
Downshifting eli elämän kohtuullistaminen tai vapaaehtoinen vaatimattomuus tarkoittaa sitä, että voimme työskennellä, haluta ja kuluttaa vähemmän sekä olla tämän seurauksena onnellisempia. Olen itsekin puhunut dowshiftauksen puolesta monessa yhteydessä. http://ylex.yle.fi/radio/ohjelmat/ylex-tanaan/mielipidevanki/downshiftaaja-haluaa-palkankorotuksista-vapaa-ajan-korotuk Lisääkö Downshifting todella onnellisuutta? Kyseenalaistetaan hiukan.
Ohessa kolme syytä hylätä Downshifting:
1. Downshifting ei kehitä ihmisenä. Laiskottelu laiskistaa. Mitä enemmän viettää aikaa joutilaana, sitä vaikeampi on ottaa itseään niskasta kiinni ja tarttua asioihin. Kannattaa mielummin vierailla epämukavuusalueella sopivasti ja vaihtelevasti eli hakeutua tilanteisiin, jossa kokee rasitusta, pelkoa, häpeää ja ujostelua. Näin oma suorituskyky paranee ja mieli pysyy virkeänä.
2. Downshifting on lyhytnäköistä ja itsekästä. Voimmeko todella pidättää itsellämme etuoikeuden tehdä sitä mitä meitä huvittaa silloin kuin meitä huvittaa? Meneminen fiiliksen mukaan on myös itsekästä ja lamaannuttaa. Kannattaa valita mielummin se, mitä ei välttämättä juuri silloin haluaisi tehdä, mutta jonka kuitenkin tietää tekevän pidemmällä tähtäimellä hyvää itselle, läheisille ja kaikille muille.
3. Downshifting on vasta viimeinen vaihtoehto. Elämässä kannattaa tehdä merkityksellisia asioita ja sitä, minkä kokee tärkeäksi. Jos huomaa, että nykyinen tekeminen tuntuu turhalta suorittamiselta, jossa ei ole mieltä eikä siitä opi uutta, kannattaa vähentämisen sijaan vaihtaa hommia tai tekemistä kokonaan.
Syy sille, että ihmiset haluavat yhä enemmän vapaa-aikaa aikaa, voi johtua siitä, että ihmiset eivät saa tehdä heille tärkeitä ja merkityksellisiä asioita, vaan joutuvat tekemään jotain turhaa ja toissijaista.
Merkityksellisiä asioita kannattaa tehdä tietysti sopivassa suhteessa ja oman suorituskyvyn rajoissa. Meneminen toiseen ääripäähän (Upshifting – Nopeammin, enemmän!) http://leostranius.fi/2010/06/upshifting-%E2%80%93-nopeammin-enemman/ on varmasti yhtä huono vaihtoehto kuin downshifting.
Search Engine People Blog / Flickr
Osallistuin aamupäivällä (20.10.) Hill & Knowltonin bloggaajapaneeliin Lauttasaaressa. Mukana keskustelemassa olivat lisäkseni bloggaajat Stella (Paras aika vuodesta), Terhi Aho (Some – rekrytointi ja työnantajakuva), Mari Koistinen (Kulutusjuhja) ja Jenni (Pupulandia).
Inspiroivan paneelikeskustelun lopuksi kysyttiin, mihin blogimaailma on menossa. Tässä oma näkemykseni.
1. Blogit ja sosiaalinen media tulevat murtamaan perinteisen median vallan ihmisten keskusteluiden ja tiedon lähteenä. Ihmiset kokoontuvat yhä harvemmin yhteisten samaan aikaan lähetettävän uutislähetysten pariin tai muodostavat näkemyksiään vain televisiokeskustelun perusteella. Käsitys todellisuudesta muodostetaan yhä useammasta lähteestä.
2. Bloggauksesta tulee entistä ammattimaisempaa, kaupallisempaa ja yhteiskunnallisesti vaikuttavampaa. Mukaan tulee yhä suurempi joukko ammattibloggaajia, joille verkkokirjoittaminen tuo toimeentulon. Yhä suurempi osa poliittisesta päätöksenteosta valuu myös sosiaaliseen mediaan ja verkkoon. Blogit ja sosiaalinen media tulevat vaikuttamaan yhä enemmän siihen, millaisia päätöksiä eduskunnassa tehdään.
3. Bloggaamisesta tulee normi eli ilmaa, jota hengitetään. Tällä hetkellä kysytään, miksi organisaation tai yksittäisen henkilön pitäisi olla sosiaalisessa mediassa tai perustaa vaikka oma blogi. Tulevaisuudessa kysytään, miten joku voi olla olematta siellä.
Mitä mieltä itse olet? Mikä on blogien vaikuttavuus ja merkitys tulevaisuudessa? Voisiko blogeista muodostua yhteiskunnallinen muutosvoima vai onko kyse jatkossa sittenkin yhä enemmän verkon viihdekäytöstä.
Iso kiitos Hill&Knowltonin digitaalisen viestinnän strategiajohtaja Kati Sulinille keskustelun vetämisestä sekä erityisesti muille bloggaajille innostavien kokemusten jakamisesta. Tämän keskustelun pohjalta on kiva lähteä kehittämään myös omaa blogia.
Kuva: Ilona Oranen
Kävin tiistaina (19.10.) Viikin normaalikoulussa pitämässä aamunavauksen koulun oppilaille Itämerestä.
Aamunavauksen jälkeen minulla oli mahdollisuus osallistua hetkeksi koulun Ekovinkkaajien kokoukseen. Oli inspiroivaa nähdä niin monia nuoria, jotka ovat huolissaan ympäristön ja Itämeren tilasta sekä valmiita toimimaan koulun puitteissa.
Koulussa oli muutenkin kiinnitetty huomiota ympäristöasiohin. Vihreä Lippu ja Green Office olivat arkipäivää, tarjolla oli kasvisruokaa ja koulun johto rehtoria myöden oli sitoutunut ympäristöasioiden edistämiseen. Hienoa!
Ohessa yhdeksän vinkkiä sinulle, joka haluat toimia Itämeren puolesta:
1. Suosi lähi- ja kasvisruokaa sekä luomua
2. Vältä viljellyn kalan ostamista
3. Liiku lihasvoimalla ja julkisilla liikennevälineillä
4. Vältä turhia kemikaaleja siivouksessa, pyykinpesussa ja kosmetiikassa
5. Valitse ympäristöä vähän kuormittavia ekopesuaineita
6. Vie ongelmajätteet, kuten öljyt, maalit, elektroniikka, akut ja loisteputket keräykseen
7. Liiku merellä soutaen tai purjeella, vältä moottoriveneen käyttöä
8. Vaikuta päättäjiin ja Tue Luonto-Liiton toimintaa!
9. Tule Mukaan Luonto-Liiton toimintaan ja liity jäseneksi tai seuraa Facebookissa.
Lisätietoja Luonto-Liiton Itämeritoiminnasta täältä.
Käsiini tupsahti ”Ympäristöfiksu Kokoomus” -esite. Esitteen perusteella ”Kokoomus on vahvasti sitoutunut ympäristöarvoihin ja niitä edistävään toimintaan.” Hyvä näin!
Ohessa muutamia poimintoja Kokoomuksen puoluekokouksen 11.-13.6.2010 hyväksymästä ilmasto- ja ympäristöpoliittisesta kannanotosta ”Suomesta maailman ympäristötietoisin kansa”.
”Ihmisiä pitää kannustaa vihreisiin tekoihin, suuriin ja pieniin. Lähiympäristön puhtaana pitäminen, luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja maapallon pelastaminen ovat iloisia asioita.”
”Ympäristö- ja luontoarvojen huomioimisessa ei ole kyse uhrauksesta, vaan hyvinvointimme ja elämänlaatumme kohentamisesta. Käyttämällä luonnonvaroja säästäväisemmin, tekemällä tietyt arkipäiväiset asiat paremmin ja muuttamalla elintapojamme kestävämmiksi luomme edellytyksiä paremmalle elämälle.”
”Meillä ei ole luonnonvarojenkaan osalta moraalista oikeutusta elää lastemme ja lastenlastemme kustannuksella. Velvollisuutemme on jättää maapallo tuleville sukupolville paremmassa kunnossa kuin se nyt on.”
”Reilut pelisäännöt markkinataloudelle varmistavat, että liiketoimintaa ei harjoiteta yhteisen ympäristömme ja ilmastomme kustannuksella.”
”Vähäpäästöiset ja energiatehokkaat yhteiskunnat ovat tulevaisuuden voittajia.”
Kokoomuslainen ympäristöfiksu Suomi asettaa tämän pohjalta tavoitteikseen:
- tehdä Suomesta maailman ensimmäinen hiilineutraali yhteiskunta,
- nostaa Suomi ympäristöteknologian ykkösmaaksi, ja
- kehittää Suomesta maailman ympäristötietoisin kansa.
Tavoite on kova. Varsinkin kun muistaa, että esimerkiksi Malediivit ja Costa Rica tähtäävät hiilineutraaliuteen vuosiin 2020-21 mennessä ja Norja vuoteen 2030 mennessä. Tätä kokoomuksen politiikkaan minäkin lämpimästi kannatan.
Kuka vielä väittää, että ympäristöasiat eivät olisi lyöneet läpi kaikkialla. Seuraavaksi vain tuumasta toimeen aivan kuten Kokoomuksen sivuillakin todetaan: Teot ovat kauneinta puhetta.
