Odottelimme Annukan kanssa maanantai-iltana ja yönä noin neljä tuntia pääsyä lääkärin vastaanotolle Haartmanin sairaalassa Helsingissä. Odotellessa sai aika surullisen läpileikkauksen Helsinkiläisestä arki-illasta.
Henkilö 1: Odottaa hermostuneena vastaanotolle pääsyä. Valittelee jollekin muulle odottamassa olevalle kovia kipujaan ja työkyvyttömyyttään. Tarjoilee särkylääkkeitä ja käy useaan otteeseen tupakalla.
Henkilö 2: Humalainen päästä verta vuotava henkilö saapuu kavereiden tuomana paikalle. Henkilö selittää toistuvasti, että hänellä ei ole mitään hätää ja hän haluaa lähteä vain kotiin. Kaverit vakuuttelevat, että kannattaa jäädä odottelemaan lääkärin paikattavaksi pääsyä. Samat vuorosanat toistuvat tuntien aikana kymmeniä ja kymmeniä kertoja.
Henkilö 3: Humalainen juhlaseurue saapuu vastaanotolle, joista yhden nenä vuotaa verta. Jutuista päätellen mukana olevan puolison nyrkki on tehnyt kipeää.
Henkilö 4: Henkilö makaa paareissa ja selittää sekavasti (humalassa) puolisolleen, että joku on hakannut häntä. Puolison mukaan hän on vain kompuroinut rappukäytävässä.
Henkilö 5: Tiputuksessa oleva henkilö raahautuu ulos tupakalle.
Lisäksi paikalla on muutamia raskaana olevia henkilöitä ja tavallisia nuoria tai aikuisia sekä joukko maahanmuuttajia, joiden lapset leikkivät iloisesti pitkin käytäviä. Paareilla viedään tai tuodaan säännöllisesti puolitiedottomia vanhuksia.
Kun menoa seuraa vain muutaman tunnin, herää kysymys, miten lääkärit jaksavat katsoa moista touhuamista ja alkoholin kanssa läträämistä päivästä toiseen. Voisi kuvitella, että hyvin koulutettu ja kykenävä ammattikunta nostaisi asiasta hiukan isomman metelin ja pyrkisi aktiivisesti toimimaan siten, että yhteiskunnassa ryhdyttäisiin toimiin haittojen ehkäisemiseksi. Vinkki: Alkoholin kulutukseen vaikuttaa eniten hinta ja saatavuus.
Entä millaisen kuvan suomalaisesta yhteiskunnasta saavat vastaanotolla käyvät maahanmuuttajat, jotka eivät ole tottuneet käymään yksityisellä lääkärillä niinkuin suurin osa työssäkäyvistä?
Surullisia tapauksia ensiavussa – miksi lääkärit eivät toimi?
Odottelimme Annukan kanssa maanantai-iltana ja yönä noin neljä tuntia pääsyä lääkärin vastaanotolle Haartmanin sairaalassa Helsingissä. Odotellessa sai aika surullisen läpileikkauksen Helsinkiläisestä arki-illasta.
Henkilö 1: Odottaa hermostuneena vastaanotolle pääsyä. Valittelee jollekin muulle odottamassa olevalle kovia kipujaan ja työkyvyttömyyttään. Tarjoilee särkylääkkeitä ja käy useaan otteeseen tupakalla.
Henkilö 2: Humalainen päästä verta vuotava henkilö saapuu kavereiden tuomana paikalle. Henkilö selittää toistuvasti, että hänellä ei ole mitään hätää ja hän haluaa lähteä vain kotiin. Kaverit vakuuttelevat, että kannattaa jäädä odottelemaan lääkärin paikattavaksi pääsyä. Samat vuorosanat toistuvat tuntien aikana kymmeniä ja kymmeniä kertoja.
Henkilö 3: Humalainen juhlaseurue saapuu vastaanotolle, joista yhden nenä vuotaa verta. Jutuista päätellen mukana olevan puolison nyrkki on tehnyt kipeää.
Henkilö 4: Henkilö makaa paareissa ja selittää sekavasti (humalassa) puolisolleen, että joku on hakannut häntä. Puolison mukaan hän on vain kompuroinut rappukäytävässä.
Henkilö 5: Tiputuksessa oleva henkilö raahautuu ulos tupakalle.
Lisäksi paikalla on muutamia raskaana olevia henkilöitä ja tavallisia nuoria tai aikuisia sekä joukko maahanmuuttajia, joiden lapset leikkivät iloisesti pitkin käytäviä. Paareilla viedään tai tuodaan säännöllisesti puolitiedottomia vanhuksia.
Kun menoa seuraa vain muutaman tunnin, herää kysymys, miten lääkärit jaksavat katsoa moista touhuamista ja alkoholin kanssa läträämistä päivästä toiseen. Voisi kuvitella, että hyvin koulutettu ja kykenävä ammattikunta nostaisi asiasta hiukan isomman metelin ja pyrkisi aktiivisesti toimimaan siten, että yhteiskunnassa ryhdyttäisiin toimiin haittojen ehkäisemiseksi. Vinkki: Alkoholin kulutukseen vaikuttaa eniten hinta ja saatavuus.
Entä millaisen kuvan suomalaisesta yhteiskunnasta saavat vastaanotolla käyvät maahanmuuttajat, jotka eivät ole tottuneet käymään yksityisellä lääkärillä niinkuin suurin osa työssäkäyvistä?
Viikkopäiväkirja 24 (14.6.-20.6.2010)
Maanantaina laitoimme ympäristöjärjestöjen tiedotteen ydinvoimaan liittyen: Ydinvoimapäätöstä tehdään sokkona. On tyrmistyttävää, että ydinvoimaa rutataan läpi ilman kunnollisia selvityksiä päätösten yhteiskunnallisista vaikutuksista. Aamulla tapasin lisäksi yhtä ympäristönsuojelutieteen graduntekijää sekä kävin toimittaja Pasi Toiviaisen kanssa lounaalla. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton viikottaista toimistokokousta ja työhyvinvointiryhmän kokousta sekä piipahdin Luonnonsuojelijalehden toimitusneuvoston kokouksessa Suomen luonnonsuojeluliitossa ideoimassa tulevien lehtien sisältöä.
Solidaarisuuskalenteri
Tiistaina kävimme aamupäivällä läpi ajankohtaisia asioita Luonto-Liiton päälliköiden viisikko-kokouksessa. Iltapäivän istuin Sivistysliitto Kansalaisfoorumin ajatushautomon kokouksessa. Päivän hyvä uutinen oli se, että eduskunnan ympäristövaliokunta asettui vastustamaan hallituksen esitystä ydinvoiman lisärakentamisesta.
Keskiviikkona kandityön tekijä kävi haastattelemassa ilmasto- ja energiapoliittisen tulevaisuuselonteon kansalaisosallistumista koskevista teemoista. Iltapäivällä hyppäsin kansanedustaja Pentti Tiusasen kyytiin yhdessä Peter Lundin kanssa ja suuntasimme Kotkaan, jossa Kotkan ympäristöseura ja Luonto-Liitto järjestivät ydinvoima-aiheisen keskustelutilaisuuden.
Torstaina valmistelin aamupäivällä tulevia esityksiä. Iltapäiväksi pyöräilin Vantaalle Kuninkaan Kartanoon, jossa järjestettiin Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan (KANE) kokous. Samalla saimme juhlistaa puheenjohtaja Jukka Pekkalan viimeistä kokousta hänen siirtyessään selvittämään suomalaista huippu-urheilua.
Perjantaina osallistuin aamulla eduskuntatalon edessä järjestettävään Äänestä ydinvoima historiaan -tapahtumaan. Pääsin makaamaan eduskuntatalon portaille ”ydinvoimahulluus” -sanan s-kirjaimen yhdeksi osaksi. Tämän jälkeen siirryin eduskuntatalon sisälle ja kävin puhumassa Kokoomuksen edustajille degrowth-taloudesta. Iltapäivällä suuntasin vielä puhumaan mainostoimisto Taivaaan henkilöstölle elämäntapavaikuttamisesta ja ruuan ympäristövaikutuksista ennen hyppäämistä Joensuun junaan. Illaksi matkustimme Luonto-Liiton hallituksen kanssa Kolille.
Lauantaina olin aamupäivän Luonto-Liiton hallituksen kokouksessa Kolilla. Kokouksen jälkeen suuntasimme Ukko-Kolin huipulle pitämään mielenosoitusta Äänestä ydinvoima historiaan -toimintapäivän kunniaksi. Valitettavasti tällä kertaa ei ollut mahdollista jäädä Kolille pidemmäksi aikaa vaeltamaan vaan hyppäsin taksiin ja kävin Joensuussa moikkaamassa Sailaa, Pilviä ja Leilaa ennen junamatkaa Helsinkiin ja Annukan luokse.
Sunnuntaina laiskottelimme ja parantelimme Annukan viikon jatkunutta vatsakipua. Samalla tuli tehtyä kesän ensimmäiset kotimaiset uudet perunat ja siivottua. Päivän mittaan luin myös lehtiä ja kävin illalla juoksemassa.
Viikon aikana kävin juoksemassa 4 kertaa (yhteensä 40 km) ja pyöräilin 84 km sekä tein kotona 2 kertaa lihaskuntoharjoitusta. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 77,5 tuntia.
Tulevan viikon aikana käyn tapaamassa Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauria palmuöljyyn liittyen, olen puhumassa degrowth-taloudesta kestävän kehityksen toimikunnan kokouksessa sekä vietän juhannusta ystävien kanssa Sammatissa. Kevään tiukka tahti alkaa vaihtua kesän leppoisaksi haahuiluksi. Upshifting muuttuu downshiftaukseksi.