Viikkopäiväkirja 24 (14.6.-20.6.2010)

Maanantaina laitoimme ympäristöjärjestöjen tiedotteen ydinvoimaan liittyen: Ydinvoimapäätöstä tehdään sokkona. On tyrmistyttävää, että ydinvoimaa rutataan läpi ilman kunnollisia selvityksiä päätösten yhteiskunnallisista vaikutuksista. Aamulla tapasin lisäksi yhtä ympäristönsuojelutieteen graduntekijää sekä kävin toimittaja Pasi Toiviaisen kanssa lounaalla. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton viikottaista toimistokokousta ja työhyvinvointiryhmän kokousta sekä piipahdin Luonnonsuojelijalehden toimitusneuvoston kokouksessa Suomen luonnonsuojeluliitossa ideoimassa tulevien lehtien sisältöä.

Solidaarisuuskalenteri

Tiistaina kävimme aamupäivällä läpi ajankohtaisia asioita Luonto-Liiton päälliköiden viisikko-kokouksessa. Iltapäivän istuin Sivistysliitto Kansalaisfoorumin ajatushautomon kokouksessa. Päivän hyvä uutinen oli se, että eduskunnan ympäristövaliokunta asettui vastustamaan hallituksen esitystä ydinvoiman lisärakentamisesta.

Keskiviikkona kandityön tekijä kävi haastattelemassa ilmasto- ja energiapoliittisen tulevaisuuselonteon kansalaisosallistumista koskevista teemoista. Iltapäivällä hyppäsin kansanedustaja Pentti Tiusasen kyytiin yhdessä Peter Lundin kanssa ja suuntasimme Kotkaan, jossa Kotkan ympäristöseura ja Luonto-Liitto järjestivät ydinvoima-aiheisen keskustelutilaisuuden.

Torstaina valmistelin aamupäivällä tulevia esityksiä. Iltapäiväksi pyöräilin Vantaalle Kuninkaan Kartanoon, jossa järjestettiin Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan (KANE) kokous. Samalla saimme juhlistaa puheenjohtaja Jukka Pekkalan viimeistä kokousta hänen siirtyessään selvittämään suomalaista huippu-urheilua.

Perjantaina osallistuin aamulla eduskuntatalon edessä järjestettävään Äänestä ydinvoima historiaan -tapahtumaan. Pääsin makaamaan eduskuntatalon portaille ”ydinvoimahulluus” -sanan s-kirjaimen yhdeksi osaksi. Tämän jälkeen siirryin eduskuntatalon sisälle ja kävin puhumassa Kokoomuksen edustajille degrowth-taloudesta. Iltapäivällä suuntasin vielä puhumaan mainostoimisto Taivaaan henkilöstölle elämäntapavaikuttamisesta ja ruuan ympäristövaikutuksista ennen hyppäämistä Joensuun junaan. Illaksi matkustimme Luonto-Liiton hallituksen kanssa Kolille.

Lauantaina olin aamupäivän Luonto-Liiton hallituksen kokouksessa Kolilla. Kokouksen jälkeen suuntasimme Ukko-Kolin huipulle pitämään mielenosoitusta Äänestä ydinvoima historiaan -toimintapäivän kunniaksi. Valitettavasti tällä kertaa ei ollut mahdollista jäädä Kolille pidemmäksi aikaa vaeltamaan vaan hyppäsin taksiin ja kävin Joensuussa moikkaamassa Sailaa, Pilviä ja Leilaa ennen junamatkaa Helsinkiin ja Annukan luokse.

Sunnuntaina laiskottelimme ja parantelimme Annukan viikon jatkunutta vatsakipua. Samalla tuli tehtyä kesän ensimmäiset kotimaiset uudet perunat ja siivottua. Päivän mittaan luin myös lehtiä ja kävin illalla juoksemassa.

Viikon aikana kävin juoksemassa 4 kertaa  (yhteensä 40 km) ja pyöräilin 84 km sekä tein kotona 2 kertaa lihaskuntoharjoitusta. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 77,5 tuntia.

Tulevan viikon aikana käyn tapaamassa Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauria palmuöljyyn liittyen, olen puhumassa degrowth-taloudesta kestävän kehityksen toimikunnan kokouksessa sekä vietän juhannusta ystävien kanssa Sammatissa. Kevään tiukka tahti alkaa vaihtua kesän leppoisaksi haahuiluksi. Upshifting muuttuu downshiftaukseksi.


Posted in Arki, Elämä, Luonto-Liitto, Toiminta, Ydinvoima | Tagged , | Leave a comment

Surullisia tapauksia ensiavussa – Miksi lääkärit eivät toimi?

Odottelimme Annukan kanssa maanantai-iltana ja yönä noin neljä tuntia pääsyä lääkärin vastaanotolle Haartmanin sairaalassa Helsingissä. Odotellessa sai aika surullisen läpileikkauksen Helsinkiläisestä arki-illasta.

Henkilö 1: Odottaa hermostuneena vastaanotolle pääsyä. Valittelee jollekin muulle odottamassa olevalle kovia kipujaan ja työkyvyttömyyttään. Tarjoilee särkylääkkeitä ja käy useaan otteeseen tupakalla.

Henkilö 2: Humalainen päästä verta vuotava henkilö saapuu kavereiden tuomana paikalle. Henkilö selittää toistuvasti, että hänellä ei ole mitään hätää ja hän haluaa lähteä vain kotiin. Kaverit vakuuttelevat, että kannattaa jäädä odottelemaan lääkärin paikattavaksi pääsyä. Samat vuorosanat toistuvat tuntien aikana kymmeniä ja kymmeniä kertoja.

Henkilö 3: Humalainen juhlaseurue saapuu vastaanotolle, joista yhden nenä vuotaa verta. Jutuista päätellen mukana olevan puolison nyrkki on tehnyt kipeää.

Henkilö 4: Henkilö makaa paareissa ja selittää sekavasti (humalassa) puolisolleen, että joku on hakannut häntä. Puolison mukaan hän on vain kompuroinut rappukäytävässä.

Henkilö 5: Tiputuksessa oleva henkilö raahautuu ulos tupakalle.

Lisäksi paikalla on muutamia raskaana olevia henkilöitä ja tavallisia nuoria tai aikuisia sekä joukko maahanmuuttajia, joiden lapset leikkivät iloisesti pitkin käytäviä. Paareilla viedään tai tuodaan säännöllisesti puolitiedottomia vanhuksia.

Kun menoa seuraa vain muutaman tunnin, herää kysymys, miten lääkärit jaksavat katsoa moista touhuamista ja alkoholin kanssa läträämistä päivästä toiseen. Voisi kuvitella, että hyvin koulutettu ja kykenävä ammattikunta nostaisi asiasta hiukan isomman metelin ja pyrkisi aktiivisesti toimimaan siten, että yhteiskunnassa ryhdyttäisiin toimiin haittojen ehkäisemiseksi. Vinkki: Alkoholin kulutukseen vaikuttaa eniten hinta ja saatavuus.

Entä millaisen kuvan suomalaisesta yhteiskunnasta saavat vastaanotolla käyvät maahanmuuttajat, jotka eivät ole tottuneet käymään yksityisellä lääkärillä niinkuin suurin osa työssäkäyvistä?

Surullisia tapauksia ensiavussa – miksi lääkärit eivät toimi?

Odottelimme Annukan kanssa maanantai-iltana ja yönä noin neljä tuntia pääsyä lääkärin vastaanotolle Haartmanin sairaalassa Helsingissä. Odotellessa sai aika surullisen läpileikkauksen Helsinkiläisestä arki-illasta.

Henkilö 1: Odottaa hermostuneena vastaanotolle pääsyä. Valittelee jollekin muulle odottamassa olevalle kovia kipujaan ja työkyvyttömyyttään. Tarjoilee särkylääkkeitä ja käy useaan otteeseen tupakalla.

Henkilö 2: Humalainen päästä verta vuotava henkilö saapuu kavereiden tuomana paikalle. Henkilö selittää toistuvasti, että hänellä ei ole mitään hätää ja hän haluaa lähteä vain kotiin. Kaverit vakuuttelevat, että kannattaa jäädä odottelemaan lääkärin paikattavaksi pääsyä. Samat vuorosanat toistuvat tuntien aikana kymmeniä ja kymmeniä kertoja.

Henkilö 3: Humalainen juhlaseurue saapuu vastaanotolle, joista yhden nenä vuotaa verta. Jutuista päätellen mukana olevan puolison nyrkki on tehnyt kipeää.

Henkilö 4: Henkilö makaa paareissa ja selittää sekavasti (humalassa) puolisolleen, että joku on hakannut häntä. Puolison mukaan hän on vain kompuroinut rappukäytävässä.

Henkilö 5: Tiputuksessa oleva henkilö raahautuu ulos tupakalle.

Lisäksi paikalla on muutamia raskaana olevia henkilöitä ja tavallisia nuoria tai aikuisia sekä joukko maahanmuuttajia, joiden lapset leikkivät iloisesti pitkin käytäviä. Paareilla viedään tai tuodaan säännöllisesti puolitiedottomia vanhuksia.

Kun menoa seuraa vain muutaman tunnin, herää kysymys, miten lääkärit jaksavat katsoa moista touhuamista ja alkoholin kanssa läträämistä päivästä toiseen. Voisi kuvitella, että hyvin koulutettu ja kykenävä ammattikunta nostaisi asiasta hiukan isomman metelin ja pyrkisi aktiivisesti toimimaan siten, että yhteiskunnassa ryhdyttäisiin toimiin haittojen ehkäisemiseksi. Vinkki: Alkoholin kulutukseen vaikuttaa eniten hinta ja saatavuus.

Entä millaisen kuvan suomalaisesta yhteiskunnasta saavat vastaanotolla käyvät maahanmuuttajat, jotka eivät ole tottuneet käymään yksityisellä lääkärillä niinkuin suurin osa työssäkäyvistä?


Posted in Elämä, Yhteiskunta | Tagged , , , , | 2 Comments

Aikalisä ydinvoimapäätöksessä – Taisto Turunen jäävi

On tyrmistyttävää, että ydinvoimaa yritetään rutata läpi ilman kunnollisia selvityksiä päätösten yhteiskunnallisista vaikutuksista. Onneksi eduskunnan ympäristövalionta (10/2010 vp, 12/2010 vp, otti lisärakentamiseen kielteisen kannan tiistaina (15.6.). Tämä tulee varmasti vaikuttamaan monien kansanedustajien kantaan asiassa.

Keskiviikkona (16.6.) oikeuskansleri Jaakko Jonkan selvityksessä kävi ilmi, että lupaesityksiä valmistelemassa ollut työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston ylijohtaja Taisto Turunen on jäävi ydinenergiapäätöksissä.

Asiassa kannattaa ottaa aikalisä ja vetää hakemukset pois eduskunnan käsittelystä.

Näin pitkälle ulottuvassa päätöksessä ei voi hätiköidä. Nyt ehdotetut ydinvoimalat alkaisivat tuottaa sähköä aikaisintaan vuonna 2020 ja olisivat käytössä seuraavat 60–80 vuotta. Ydinjätehaudan sulkeminen ja radioaktiivisten voimalaitosten purkaminen jäisi yli sadan vuoden kuluttua elävien sukupolvien harteille. Ydinjäteongelma ulottuu vieläkin pidemmälle, ainakin 100 000 vuoden päähän.

Mitä me ajattelisimme, jos päättäjät olisivat vaikka vuonna 1910 sitoneet maan energiantuotannon johonkin tiettyyn sen aikaiseen vaihtoehtoon? Tuleville sukupolville tarvitaan ääni päätöksenteossa.

Kirjoittelin ydinvoimaa koskien myös Luonto-Liiton verkkosivuille: Ei ydinjätettä perinnöksi lapsille, kiitos!

Viikonloppuna 18.-19.6. Äänestä ydinvoima historiaan -kampanja järjestää valtakunnallista toimintaa eri puolilla Suomea ainakin 17 paikkakunnalla. Itse osallistun Helsingissä jo pe 18.6. klo 8-10 eduskuntatalon edessä järjestettävään tilaisuuteen ja lauantaina 19.6. Ukko-Kolin huipulla klo 14-17 järjestettävään mielenilmaisuun.

Lisätietoja toimintaviikonlopusta osoitteessa: www.ydinvoima.fi


Posted in Demokratia, Luonto-Liitto, Ydinvoima, Yhteiskunta, Ympäristöpolitiikka | Tagged , , , , , | Leave a comment

Tavoitteet: Askelia tyytyväiseen elämään – Osa 23

Ihmiset, jotka tietävät tavoitteensa ja kirjoittavat ne ylös, elävät tyytyväisempää ja rikkaampaa elämään kuin ne, jotka eivät ole asettaneet itselleen tavoitteita lainkaan.

Kirjoita tavoitteet paperille. Muuten ne jäävät pelkiksi toteutumattomiksi haaveiksi ja itsensä kiusaamiseksi. Kaikki haluavat kyllä vaikka mitä, mutta vain harva on valmis maksamaan hinnan tekemällä kirjallisen suunnitelman ja pysymään siinä. Kyse on siitä, että tavoitteiden saavuttamisen hinta maksetaan etukäteen pysymällä tehdyssä suunnitelmassa.

Ennen tavoitteiden kirjoittamista paperille, kannattaa virittäytyä parhaaseen mahdolliseen tunnetilaan.

Tämä onnistuu esimerkiksi seuraavasti:

- Nouse ylös ja seiso ryhdikkäästi tai tuuleta kuin kisan voittanut urheilija
- Kuuntele innostavaa musiikkia
- Kuvittele ja näe itsesti onnistumassa

Ohessa viisi vinkkiä tavoitteille, jotka kirjoitat itsellesi:

1. Myönteisyys. Kirjoita siitä mitä saat ja mikä sinusta tulee kun tavoitteet toteutuvat. Älä käytä kielteisiä ilmaisuja.
2. Täsmällisyys. Mitä tarkemmin pystyt kuvailemaan tavoitteesi, sitä varmemmin pystyt ne saavuttamaan.
3. Mitattavuus. Ei kannata asettaa sellaisia tavoitteita, joiden saavuttamista ei voi mitata. Sitä mitä et voi mitata, et voi hallita.
4. Kontrolli. Tavoitteesi saavuttaminen ei voi olla riippuvaista muiden mielipiteistä tai hyväksynnästä. Tavoitteiden saavuttamisen pitää olla sinusta itsestäsi kiinni.
5. Eettisyys. Tavoitteiden tulee olla eettisiä, reiluja, moraalisia ja ekologisia eli seuraamuksiltaan kestäviä. Tavoittele asioita puhtain motiivein ja luo hyvää myös ympäristöösi.

Kun tiedät tavoitteesi, etsi innostavia esikuvia ja kysy neuvoa. Kuka elää jo sellaista elämää, josta itse vielä haaveilet? Ketkä ovat alasi ehdottomia ykkösiä? Mitä he tekevät ja mihin heidän ylivoimansa perustuu? Tee lista näistä ihmisistä ja käy kysymässä heiltä suoraa neuvoa. Ihmiset, joita kunnioitat, auttavat sinua kyllä mielellään saavuttamaan saman. Toimi kuten esikuvasi.

Tyytyväinen elämä on arvokkaiden tavoitteiden asteittaista saavuttamista. Mikäli ihmisellä ei ole tarkoitusta toiminnalleen eikä päämääriä, joita tavoitella, alkaa elämä tuntua merkityksettömältä. Ihmiset jopa sairastuvat ja kuolevat pois silloin kun he kokevat, ettei heillä ole enää tarkoitusta elämälleen.

Tässä kirjoitussarjassa hahmottelen askelmerkkejä tyytyväisen ja hyvään elämään. Näitä ovat mm. positiivisen ajattelun voima, säännöllinen vierailu epämukavuusalueella, pitkitetty tarpeentyydytys, henkisen ja fyysisen kunnon ylläpitäminen, rohkeus, rakkaus, energia ja innostus sekä muiden palvelu ja monet muut jutut.

Ajatukset eivät ole suinkaaan omiani, vaan lainattu suoraan muilta sekä kirjoitettu ja sanottu eri yhteyksissä varmasti lukemattomia kertoja. Haluan kuitenkin välittää mielestäni parhaimpia käytäntöjä edelleen eteenpäin.

Kirjoitussarjan edellinen osa on luettavissa täältä: Vapaudu kiireestä: Askelia tyytyväiseen elämään – Osa 22


Posted in Elämä, Elämänhallinta | Tagged , , , , | 1 Comment

Viikkopäiväkirja 23 (7.6.-13.6.2010)

Maanantaina kävin aamulla juoksemassa 10 km aikaan 43:44. Tämä taisi olla yksi nopeimpia 10 km juoksuja, joita olen koskaan tehnyt. Amupäivä sujui työhaastatteluita tehdessä. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta ja kävin Helsingin Nuorisoasiankeskuksen Focus-ryhmän kokouksessa pohtimassa nuorten vaikutusmahdollisuuksien parantamista Helsingissä. Hilpeyttä päivän mittaan herätti sunnuntaina YLE:n pääuutislähetyksessä näytetty takapuoleni. Onneksi päällä ei ollut muodikkaita ”rännihousuja”.

Solidaarisuuskalenteri

Tiistaina söin aamiaista hyvien järjestöjen toiminnanjohtajien ja pääsihteereiden kanssa. Päivä jatkui työhaastatteluita tehdessä ja lopulta palaverilla ydinvoimakysymyksistä. Ennen lomia kun pitäisi vielä kaataa pari ydinvoimahakemusta. Päivän kiinnostavin uutinen liittyi kuitenkin oikeusministeriön työryhmän mietintöön äänestysikärajan laskemisesta. Kirjoittelin aiheesta illalla blogiini: Äänestysikäraja 16 vuoteen.

Keskiviikkona istuin aamupäivän Vihreän Sivistysliiton Onnellisuustalous – vaihtoehtoja bruttokansantuotteen kasvulle -seminaarissa. Lounaalla kävin STTK:n alue- ja elinkeinopoliittisen asiantuntija Lauri Korkeaojan kanssa keskustelemasta tulevasta SuomiAreenan keskustelutilaisuudesta. Iltapäivällä juhlittiin Luonto-Liiton EVS-vapaaehtoisen läksiäisiä. Lisäksi pääsin Radio YLE Puheen päiväntasaajaan keskustelemaan luontosuhteesta ja vähän muustakin. Alkuillasta oli vielä Luonto-Liiton puheenjohtajiston puhelinpalaveri.

Torstaina kävin aamupäivällä keskustelemassa Likessä yhdestä kirjaprojektista. Iltapäivällä taas tapasin urheiluoikeuden professori Heikki Halilaan liittyen yhdistyslakiin sekä osittain tai kokonaan verkossa tapahtuvaan kansalaistoimintaan. Lisäksi osallistuin Kenen ilmasto? -kirjan julkaisutilaisuuteen Rosebudin Korjaamon kirjakaupassa. Illalla johdin puhetta Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokouksessa. Kevätkauden viimeisen kokouksen päätteeksi kävimme syömässä Ravintola Groteskissa, jossa saimme odotella 1h 20 min etukäteen tilattua annosta. Alkupalaksi keittiöstä tarjoiltiin kuitenkin herkullista tomaattivettä.

Perjantaina vietin toimistopäivää. Valmistelin Luonto-Liiton hallituksen kokousta ja muita tulevan viikon asioita. Lounaalla kävin Vision opintojohtaja Ville Ylikahrin kanssa. Alkuillasta kävimme istumassa Annukan kanssa iltaa Pashassa ja teimme kesäsuunnitelmia. Illalla katsoimme Mika Kaurismäen elokuvan Haarautuvan rakkauden talo.

Lauantaina nukuimme pitkään ja hoidimme Annukan kanssa viikkosiivouksen. Tämän jälkeen kirjoittelin kolme lyhyttä artikkelia, muokkasin degrowth-teesejä ja pohjustin erästä kirjahanketta. Samalla seurasin Keskustan puoluekokousta verkossa. Illalla kävimme Jukan, Elinan ja Kuuran luona syömässä Vegaanin uuden keittokirjan mukaisesti tehtyä ohraa ja pinaattitofua sekä istumassa iltaa. Samassa yhteydessä lukaisin läpi Kaarina Davisin teoksen Irti oravanpyörästä.

Sunnuntaina kävin juoksemassa 20 km lenkin. Muuten päivä sujui tulevan viikon esityksiä ja kirjoituksia valmistellessa.

Viikon aikana kävin juoksemassa 5 kertaa  (yhteensä 60 km) ja pyöräilin 78 km sekä tein kotona kerran lihaskuntoharjoitusta. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 83,5 tuntia.

Tulevan viikon aikana on vielä liuta kokouksia, olen puhumassa Kotkassa ydinvoimasta sekä mainostoimisto Taivaassa omista projekteistani. Lisäksi vierailen Kuninkaan kartanossa Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan (KANE) kokouksessa. Viikonlopuksi suuntaan Kolille Luonto-Liiton hallituksen kokoukseen.


Posted in Arki, Elämä, Toiminta, Yhteiskunta | Tagged , , , | Leave a comment

Onnellisuustalous ja onnen osatekijät

Istuin keskiviikkona (9.6.) aamupäivän Vihreän Sivistysliiton Onnellisuustalous – vaihtoehtoja bruttokansantuotteen kasvulle -seminaarissa.

Degrowth-piknik Helsingissä 6.6.2010

Esimerkiksi Bhutanissa mitataan bruttokansantuotteen sijaan bruttokansanonnellisuutta. Ei hassumpaa. Seminaarissa puhuneen Tilastokseskuksen Jukka Hoffrenin mukaan yhteiskunnan ja talouden tehtävä on tuottaa ihmisille onnellisuutta ja hyvinvointia. Aineellisen hyvinvoinnin ajasta olemme siirtymässä henkiseen hyvinvointiin.

Hoffrenin viittaa onnellisuuden osatekijöihin:
- 50 % onnesta on perinnöllistä, liittyen omaan asenteeseen (set point)
- 40 % onnesta syntyy tarkoituksenmukaisesta toiminnasta
- 10 % onnesta on seurausta ulkoisista olosuhteista, kuten taloudellisesta vauraudesta

Kannattaa miettiä, mihin keskittyy. Tulojen ja kulutuksen kasvu lisäävät vain hetkellisesti hyvinvointia ja onnellisuutta.

Seminaarissa puhuneen Aalto-yliopiston tutkimuspäällikkö Timo Järvensivun mukaan nykyinen markkinatalous perustuu barbaariseen eetokseen, jossa ihanteina toimivat voittaminen, yksilön vapaa voitontavoittelu, rahan ja muiden toissijaisten asioiden kerääminen, statuskilpailu. Nämä barbaariset ihanteet johtavat luonnonvarojen ylikulutukseen. Järvensivu on kirjoittanut aiheesta mm. degrowth.fi -blogissaan: Kasvumanian barbaarinen eetos.


Posted in Degrowth, Elämä, Talous, Yhteiskunta, Ympäristöpolitiikka | Tagged , , , , , , , | 1 Comment

Luontosuhde ja sen ulottuvuudet

Olin iltapäivällä (9.6.) keskustelemassa Radio YLE Puheen päiväntasaajassa luontosuhteesta, omasta kulutuskäyttäytymisestäni, degrowth-taloudesta ja vähän muustakin.

Kuva: Hannele Ahponen

Luontosuhteella tarkoitetaan yleensä ihmisen suhdetta ympäröivään luontoon. Historian saatossa ihmisen ja yhteiskunnan luontosuhde on muuttunut maatalouden, kulttuurin ja teknisen kehityksen myötä.

Ohessa neljä eri suuntaista väitettäni tämän päivän luontosuhteesta:

1. Kriisiytyvä luontosuhde. Ilmastokriisi, lajien kiihtyvä sukupuuttoaalto ja luonnonvarojen mielipuolinen ylikulutus. Luontosuhteessamme on jotain perustavaalaatua vialla, kun kohtelemme ympäristöä, jonka varassa elämme tällä tavoin.

2. Ristiriitainen luontosuhde. Suhteemme eläimiin on kummallinen. Tehotuotannossa voimme kohdella eläimiä pelkkinä ravintolähteinä tai koneina. Lemmikkejä kohtelemme perheen jäseninä. Joitakin suurpetoja vihaamme niin, että olemme valmiita tappamaan ne sukupuuttoon. Haluamme rakentamattomia rantoja, kunhan voimme rakentaa sinne oman mökkimme. Haluamme kauniita maisemia, kunhan vain voimme pidättää itsellämme etuoikeuden kaataa maiseman eteen tulevat puut.

3. Katoava ja muuttuva luontosuhde. Kaupungistumisen myötä olemme yhä harvemmin tekemisissä suoraan luonnon kanssa. Emme työskentele luonnossa tai luonnosta, emme elä keskellä luontoa emmekä saa siitä enää suoraan elantoamme. Työt tehdään siistissä toimistossa. Marjat ostetaan kaupasta. Samalla luonto tarjoaa meille kuitenkin merkityksiä ja henkisen sataman. Luontosuhteemme on pikemmin henkinen kuin fyysinen.

4. Vahvistuva ja toivoa herättävä luontosuhde. Lapset ja nuoret ovat yhä enemmän kiinnostuneita luonnosta ja luonnossa liikkumisesta. Käytännössä kaikki suomalaiset ovat huolissaan ympäristökysymyksistä. Arjen pyöritys saa ihmiset hakemaan yhä enemmän merkityksiä, sisältöjä ja rauhoittumisen riittejä luonnosta ja esimerkiksi retkeilystä. Kaupunkilaiset harjoittavat parvekkeilla ja kaupunkipihoilla pienimuotoista hyötykasviviljelyä. Jotain mielenkiintoista on tapahtumassa.

Vahva luontosuhde ja tieto luonnon tilasta ei kuitenkaan vielä johda oman käyttäytymisen muutokseen ekologisesti kestävän ja oikeudenmukaisen maailman puolesta. Luontosuhteen, tiedon ja ympäristöherkkyyden lisäksi tarvitaan henkilökohtaista hyötyä ja motivaatiota, taitoa toimia konkreettisesti sekä kokemusta siitä, että muutkin toimivat.


Posted in Luonnonsuojelu, Luonto-Liitto, Yhteiskunta, Ympäristöpolitiikka | Tagged , , | Leave a comment

Äänestysikäraja 16 vuoteen

Oikeusministeriön asettama työryhmä luovutti tänään mietintönsä kunnallisvaalien äänioikeusikärajan alentamisen mahdollisista vaikutuksista.

Keskeisiä perusteita äänestysikärajan alentamista vastaan ovat olleet yleensä (1) nuorten riittämätön yhteiskunnallinen kypsyys, poliittinen kompetenssi ja politiikkatietämys sekä (2) äänestysikärajan kytkeminen täysikäisyyteen.

Riittävä tietämys tuskin voi kuitenkaan olla peruste äänestyskelpoisuudelle. Samalla perusteella aika monelta täysi-ikäiseltäkin voitaisiin evätä äänioikeus. Kannattaa myös muistaa, että äänestysikärajaa on historian saatossa Suomessakin laskettu useaan otteeseen.


Tässä omasta mielestäni kolme tärkeintä perustetta äänestysikärajan laskemiseksi:

1. Demokratiaoppiminen lisääntyisi. Äänestysikärajan laskeminen 16-vuoteen toisi demokratiakasvatuksen ja -oppimisen peruskouluihin sekä yhteiskunnalliset kysymykset ja politiikan nuorten arkipäivän keskusteluihin.

2. Jokaisen tulisi päästä vaikuttamaan itseään koskeviin lakeihin (ks. esim. Rousseau). Jo 15-vuotias on vastuussa rikosoikeudellisesti ja joutuu maksamaan tuloistaan veroja. Olisi luonnollista, että silloin olisi oikeus osallistua myös päätöksentekijöiden valintaan.

3. Nuoret voivat jo äänestää muualla. Itävallassa 16-vuotiaat voivat jo äänestää kaikissa vaaleissa, myös Euroopan parlamentin vaaleissa. On hassua, että suomalaisilla nuorilla tätä vaikuttamisen mahdollisuutta ei ole. Euroopan neuvosto on antanut suosituksen, jossa kehotetaan kokeilemaan äänioikeus- ja vaalikelpoisuusikärajan alentamista.

Allianssi on listannut 16 erinomaisen hyvää syytä äänestysikärajan laskemiseksi: 16 syytä alentaa äänestysikärajaa kaikissa vaaleissa.

Olisi tärkeää, että nuoret voisivat olla mukana päättämässä asioista, joiden kanssa he joutuvat kuitenkin viime kädessä tulevaisuudessa elämään. Esimerkiksi Mika Mannermaa on esittänyt tuleville sukupolville ääntä päätöksenteossa ja tulevien sukupolvien oikeuksien kirjaamista perustuslakiin.

Samalla herää tietysti myös kysymys, pitäisikö suurten ikäluokkien nykyistä ja tulevaisuudessa entisestään korostuvaa valtaa rajoittaa laskemalla äänestysikärajaa myös yläpäässä.


Posted in Demokratia, Yhteiskunta | Tagged , , , , , | 1 Comment

Vapaudu kiireestä: Askelia tyytyväiseen elämään – Osa 22

Tyytyväinen ihminen on vapaa kiireestä ja kiirehtimisestä. Kiire luo stressiä. Usein pelkkä kiirehtiminen tekee olon kiireiseksi ja kiire onkin vain tunne, asenne tai elämäntapa, joihin pystyy helposti vaikuttamaan itsekin. Meille kaikille on annettu sama aika jokaiseen vuorokauteen. On itsestä kiinni, miten tuon ajan käyttää.

Kiirehtiminen kiireiseksi tekee

Paras tapa vapautua kiireestä on ottaa tilanne haltuun. Kiire on hallitsemattomuuden tunne suhteessa aikaan eli seurausta siitä, että arkea hallitsee tunne siitä, että elämä ja aikataulut eivät ole hallussa.

Vapaudu kiireestä esimerkiksi seuraavilla keinoilla:

1. Lopeta kiirehtiminen ja hössötys – älä puhu kiireestä tai ole kiireinen. Kun joku kysyy, vastaa, että sinulle ei ole kiire mihinkään. Älä tartuta kiirettä muihin.
2. Keskity siihen, mikä on kaikkein tärkeintä ja jolla on sinulle itsellesi tai läheisillesi merkitystä.
3. Muista, että kaikkein tärkeimmille asioille on aina aikaa. On sinusta kiinni, käytätkö aikasi siihen. Kyse on arvovalinnoista.
4. Suunnittele vuosi, kuukausi, viikko ja päivä etukäteen. Mieti kaikkein tärkeimmät tehtäväsi ja tee ne ensin.
5. Aikatauluta tuleva päiväsi muutaman tunnin tarkkuudella. Varaa aina vähintään 40 prosenttia aikaa spontaaneille ja yllättäville menoille.
6. Keskity siihen mitä olet tekemässä ja ole läsnä. Asiat laadullistuvat kun ihmiset ovat läsnä saman asian äärellä samaan aikaan. Sulje sähköposti, tietokone ja puhelin silloin kun olet tekemässä jotain muuta.
7. Vietä kokous- ja tapahtumavapaata sekä sähköpostivapaata päivää säännölllisesti. Luo arkeen hiljaisia ja rauhallisia hetkiä tai siirtymiä.
8. Pidä huoli, että olet sovitussa tapaamisessa paikalla etuajassa. Ainoa tapa olla ajoissa, on olla etuajassa. Jos lähdet viime tipassa, on todennäköistä, että sinulle tulee kiire.
9. Jos olet myöhässä, hyväksy se. Jos arvioit myöhästyväsi 5 minuuttia, ilmoita, että myöhästyt 15 min ja pystyt todennäköisesti yllättämään itsesi ja sinua odottavat myönteisesti ilman kiirettä.
10. Jos on oikein kova kiire, istu alas ja odota, että se menee ohi.

Myös Leo Babauta kirjoittaa Zen Habits -blogissaan osuvasti kiireen lopusta.

Tässä kirjoitussarjassa hahmottelen askelmerkkejä tyytyväisen ja hyvään elämään. Näitä ovat mm. positiivisen ajattelun voima, säännöllinen vierailu epämukavuusalueella, pitkitetty tarpeentyydytys, henkisen ja fyysisen kunnon ylläpitäminen, rohkeus, rakkaus, energia ja innostus sekä muiden palvelu ja monet muut jutut.

Ajatukset eivät ole suinkaaan omiani, vaan lainattu suoraan muilta sekä kirjoitettu ja sanottu eri yhteyksissä varmasti lukemattomia kertoja. Haluan kuitenkin välittää mielestäni parhaimpia käytäntöjä edelleen eteenpäin.

Kirjoitussarjan edellinen osa on luettavissa täältä: Yhteisön rikastaminen: Askelia tyytyväiseen elämään – Osa 21


Posted in Elämä, Elämänhallinta | Tagged , , , , , , , , | 1 Comment

Viikkopäiväkirja 22 (31.5.-6.6.2010)

Maanantaina vastailin väitöskirjahaastatteluun koskien ilmastonmuutoksen sopeutumista ja ruokaturvaa. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta sekä kävin läpi Luonto-Liiton sääntöjä ja yritysyhteistyön reunaehtoja. Päivä sujui pitkälle toimistorutiineja hoitaessa ja tulevia asioita valmistellessa.

Solidaarisuuskalenteri

Tiistaina osallistuin Ruuhkamaksuja koskevaan seminaariin sekä eduskunnan tietoyhteiskuntaryhmän ja TIEKE:n järjestämään seminaariin verkkovaikuttamista koskien. Tilaisuuden tallenne on katsottavissa täältä. Ministeri Braxin mukaan verkosta on muotoutunut kansalaisille merkityksellinen osallistumisen ja vaikuttamisen areena. Suomen tavoitteena on olla verkkodemokratiavertailussa maailman 10 kärkimaan joukossa 2010-luvun loppuun mennessä. Tällä hetkellä ollaan sijalla 30. Mika Mannermaa esitti tuleville sukupolville ääntä päätöksenteossa ja tulevien sukupolvien oikeuksien kirjaamista perustuslakiin. Illalla istuin vielä Luonto-Liiton energia- ja ilmastojaoston kokouksessa.

Keskiviikkona olin aamulla eduskunnan ympäristövaliokunnan kuultavana ydinvoiman lisärakentamista koskien. Tämän jälkeen osallistuin Luonto-Liiton viisikon kokoukseen ja jatkoin iltapäivällä ympäristöjärjestöedustajien ja Outokummun väliseen tapaamiseen. Lisäksi piipahdin juhlimassa kesäkauden avajaisia Vasemmistonuorten toimistolla Hakaniemessä.

Torstaina tavoitteena oli viettää toimistopäivää ilman kokouksia ja säännöllisiä menoja. Aamupäivällä istuin kuitenkin Kasvu murroksessa -hankkeen ohjausryhmän kokouksesa, suunnittelin pikaisesti tulevan syksyn Älä osta mitään -päivän kuvioita sekä kävin lounaalla Vihreiden puoluesihteeri Panu Laturin kanssa. Alkuillasta olin eduskunnan kansalaisinfossa puhumassa puurakentamisen ilmastovaikutuksista.

Perjantaina laitoimme aamulla tiedotteen degrowth-piknikkiin liittyen. Iltapäiväksi suuntasin Espooseen ja Tellabsille lounastamaan vanhojen työkavereiden kanssa sekä siivoamaan vanhoja papereitani. Samalla huomasi, että viimeisen 15 vuoden aikana on menty läpi aika monta projektia ja juttua. Tuli haikea ja haalea olo. Alkuillasta annoin puhelinhaastattelun China Dialoguelle Olkiluoto 3 -rakennushankkeen ongelmista.

Lauantaina vietimme Annukan kanssa lomapäivää. Nukuimme pitkään, siivosimme, luimme kävimme kävelemässä ja katsoimme elokuvan Avatar. Samalla tuli luettua viimeisimmästä Image-lehdestä, että suomalaiset syövät henkeä kohti 14,5 kg makeisia vuodessa. Kun itse ei syö moisia turhakkeita grammaakaan, niin jonkun pitää syödä sitten ilmeisesti 29 kg / vuosi. Kamalaa itsensä myrkyttämistä ja luonnonvarojen kulutusta.

Sunnuntaina järjestimme kerrostalopihallamme viljelylaaritalkoot. Mikä parasta, niin viljelylaarin innoittamana pihalle saatiin myös viljelypalstaa, raparperipenkki, marjapuskia sekä mm. luumu- ja omenapuita. Iltapäiväksi suuntasin Töölönlahdelle degrowth-piknikille. Meitä oli iltapäivällä parhaimmillaan yli 30 henkilöä ja kaiken kaikkiaan paikalla kävi porukkaa varmasti yli tuplasti enemmän. YLE:n tv-uutisten ja YLE:n Radion lisäksi paikalla juttua kävi tekemässä myös HBL. YLE:n verkkosivuilla näkyy mm. hieno degrowth-polkupyöräni. Myös Helsingin Sanomissa oli jo koko sivun juttu tapahtumasta: Talouskasvun vastustajat lähtevät piknikille tänään.

Viikon aikana kävin juoksemassa 4 kertaa  (yhteensä 40 km) ja pyöräilin 99 km sekä tein kotona 2 kertaa lihaskuntoharjoitusta. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 80 tuntia.

Tulevan viikon aikana hoidan muutamia työpaikkahaastatteluja, käyn hyvien pääsihteereiden ja toiminnanjohtajien kanssa aamiaisella, osallistun onnellisuustalous-seminaariin Tieteiden talolla sekä olen puhumassa Kenen ilmasto? -kirjan julkaisutilaisuudessa.

6.6.2010: Viikkopäiväkirja 22 (31.5.-6.6.2010)

Maanantaina vastailin väitöskirjahaastatteluun koskien ilmastonmuutoksen sopeutumista ja ruokaturvaa. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta sekä kävin läpi Luonto-Liiton sääntöjä ja yritysyhteistyön reunaehtoja. Päivä sujui pitkälle toimistorutiineja hoitaessa ja tulevia asioita valmistellessa.

Tiistaina osallistuin Ruuhkamaksuja koskevaan seminaariin http://leostranius.fi/2010/06/ruuhkamaksu-%E2%80%93-mika-maksaa/ sekä eduskunnan tietoyhteiskuntaryhmän ja TIEKE:n järjestämään seminaariin verkkovaikuttamista koskien. Tilaisuuden tallenne on katsottavissa täältä. http://194.79.19.108/webcasts/eduskunta/verkkoseminaari0106/ Ministeri Braxin mukaan verkosta on muotoutunut kansalaisille merkityksellinen osallistumisen ja vaikuttamisen areena. Suomen tavoitteena on olla verkkodemokratiavertailussa maailman 10 kärkimaan joukossa 2010-luvun loppuun mennessä. Tällä hetkellä ollaan sijalla 30. Mika Mannermaa esitti tuleville sukupolville ääntä päätöksenteossa ja tulevien sukupolvien oikeuksien kirjaamista perustuslakiin. Illalla istuin vielä Luonto-Liiton energia- ja ilmastojaoston kokouksessa.

Keskiviikkona olin aamulla eduskunnan ympäristövaliokunnan kuultavana ydinvoiman lisärakentamista koskien. http://leostranius.fi/2010/06/ydinvoima-on-auringonlaskun-teknologiaa/ Tämän jälkeen osallistuin Luonto-Liiton viisikon kokoukseen ja jatkoin iltapäivällä ympäristöjärjestöedustajien ja Outokummun väliseen tapaamiseen. Lisäksi piipahdin juhlimassa kesäkauden avajaisia Vasemmistonuorten toimistolla Hakaniemessä.

Torstaina tavoitteena oli viettää toimistopäivää ilman kokouksia ja säännöllisiä menoja. Aamupäivällä istuin kuitenkin Kasvu murroksessa -hankkeen ohjausryhmän kokouksesa, suunnittelin pikaisesti tulevan syksyn Älä osta mitään -päivän kuvioita sekä kävin lounaalla Vihreiden puoluesihteeri Panu Laturin kanssa. Alkuillasta olin eduskunnan kansalaisinfossa puhumassa puurakentamisen ilmastovaikutuksista. http://leostranius.fi/2010/06/puurakentamisen-ilmastovaikutukset/

Perjantaina laitoimme aamulla tiedotteen degrowth-piknikkiin liittyen http://leostranius.fi/2010/06/degrowth-%E2%80%93-kutsu-piknikille-ja-vaihtoehtoja-talouskasvulle/. Iltapäiväksi suuntasin Espooseen ja Tellabsille lounastamaan vanhojen työkavereiden kanssa sekä siivoamaan vanhoja papereitani. Samalla huomasi, että viimeisen 15 vuoden aikana on menty läpi aika monta projektia ja juttua. Tuli haikea ja haalea olo. Alkuillasta annoin puhelinhaastattelun China Dialoguelle Olkiluoto 3 -rakennushankkeen ongelmista.

Lauantaina vietimme Annukan kanssa lomapäivää. Nukuimme pitkään, siivosimme, luimme kävimme kävelemässä ja katsoimme mm. Avatarin. http://fi.wikipedia.org/wiki/Avatar_%28elokuva%29 Samalla tuli luettua viimeisimmästä Image-lehdestä, että suomalaiset syövät henkeä kohti 14,5 kg makeisia vuodessa. Kun itse ei syö moisia turhakkeita grammaakaan, niin jonkun pitää syödä sitten ilmeisesti 29 kg / vuosi. Kamalaa itsensä myrkyttämistä ja luonnonvarojen kulutusta.

Sunnuntaina järjestimme kerrostalopihallamme viljelylaaritalkoot. Mikä parasta, niin viljelylaarin innoittamana pihalle saatiin myös viljelypalstaa, raparperipenkki, marjapuskia sekä mm. luumu- ja omenapuita. Iltapäiväksi suuntasin Töölönlahdelle degrowth-piknikille. Meitä oli iltapäivällä parhaimmillaan yli 30 henkilöä ja kaiken kaikkiaan paikalla kävi porukkaa varmasti yli tuplasti enemmän. YLE:n tv-uutisten ja YLE:n Radion http://areena.yle.fi/audio/1040837 lisäksi paikalla juttua kävi tekemässä myös HBL. YLE:n verkkosivuilla http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/06/kasvukritiikkipiknik_veti_paikalle_myos_ikaihmisia_1739566.html näkyy mm. hieno degrowth-polkupyöräni. Myös Helsingin Sanomissa oli jo koko sivun juttu tapahtumasta: Talouskasvun vastustajat lähtevät piknikille tänään http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Talouskasvun%20vastustajat%20l%C3%A4htev%C3%A4t%20piknikille%20t%C3%A4n%C3%A4%C3%A4n/1135257354644

Viikon aikana kävin juoksemassa 4 kertaa (yhteensä 40 km) ja pyöräilin 99 km sekä tein kotona 2 kertaa lihaskuntoharjoitusta. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 80 tuntia.

Tulevan viikon aikana hoidan muutamia työpaikkahaastatteluja, käyn hyvien pääsihteereiden ja toiminnanjohtajien kanssa aamiaisella, osallistun onnellisuustalous-seminaariin Tieteiden talolla sekä olen puhumassa Kenen ilmasto? -kirjan julkaisutilaisuudessa. http://www.intokustannus.fi/uutiset/2010/34/


Posted in Arki, Elämä, Toiminta, Ydinvoima, Yhteiskunta | Tagged , , , , , , , , | Leave a comment