Onnellinen, kohtuullinen ja ekologinen Suomi – Osa 3: Kohtuullisuus

Tässä kirjoitussarjassa pohdin kevään ajan, millainen olisi onnellinen, kohtuullinen ja ekologinen Suomi. Tämän kirjoituksen teemana on kohtuullisuus.

Professori Tim Jackson on kuvannut yhden aikamme kiperimmistä haasteista seuraavasti:

Olemme ajautuneet käyttämään rahaa, jota meille ei ole, ostaakseemme tavaroita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutukset ihmisiin, joista emme välitä. Ja suurin ongelma on se, että tämä kehä aiheuttaa merkittävän vaaran ympäristön kantokyvylle. Tätäkö oikeasti haluamme?

Seuraavassa kolme ajatusta kohtuullisuudesta:

1. Ihmisten hyvinvointia pitää lisätä, mutta lisäys voi tapahtua vain ympäristön sallimissa rajoissa. Bruttokansantuotteen tuijottamisesta pitää siirtyä aidosti merkityksellisiin päämääriin ja niiden mittaamiseen. Vai haluammeko vain juosta oravanpyörässä? Eikö leppoisampi ja kohtuullisempi elämä olisi mukavampaa? Työtä voidaan jakaa tasaisemmin ja palkankorotusten sijaan ihmislle voidaan tarjota mahdollisuutta tehdä lyhyempää työpäivää.

2. Hyvien valintojen on oltava helppoja, hauskoja ja halpoja. Tästä syystä ympäristöystävällisten valintojen tueksi tarvitaan yhteiskunnallisia rakenteita, lainsäädäntöä ja taloudellista ohjausta. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi nollaenergiataloja ja uusiutuvien energialähteiden lisäämistä, ruuhkamaksujen käyttöönottoa ja kasvisruuan suosimista julkisessa ruokailussa.

3. Arjen ympäristökannusteita pitää siis lisätä rutkasti. Tämä tarkoittaa sitä, että verotuksen painopistettä kannattaa siirtää työn verotuksesta ympäristöverotukseen. Siirto pitää tehdä kuitenkin reilusti, jotta pienituloiset eivät joudu pulaan. Esimerkiksi sähköverotus voidaan toteuttaa progressiivisesti siten, että enemmän kuluttavat maksavat käytetystä kilowattitunnista enemmän veroa.

Ihmisten hyvinvointia ekologisissa rajoissa. Siinä on kohtuullisuuden ydin.

Kirjoitussarjan aiemmat osat ovat luettavissa täältä:
- Osa 1: Peruselementit
- Osa 2: Yksilön ja yhteiskunnan onnellisuus

Posted in Degrowth, Eduskuntavaalit, Kestävä kehitys, kulutus, Politiikka, Yhteiskunta, Ympäristöpolitiikka | Tagged , , | 3 Comments

Viikkopäiväkirja 6 (7.-13.2.2011)

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa ja vierailin Vantaalla Tikkurissa kokoustamassa yhdestä tulevasta lahjoituskampanjasta. Päivä jatkui Allianssin hallituksen kokouksella ja Luonto-Liiton toimistokokouksella. Toimistokokouksessa alustin aiheesta ”myönteinen ei”. Iltapäivällä lähdin Turkuun, jossa olin puhumassa ilmastonmuutoksesta ja palmuöljyn haasteista. Välissä näpyttelin sähköposteja sen minkä kerkesin. Huomasin myös, että ympäristöpolitiikan alumni-tarinani oli julkaistu. Teksti paljastaa, kuinka päädyin aikanaan lukemaan Tampereen yliopistoon ympäristöpolitiikkaa ja mitä sitten tapahtui: Spatikka: Ympäristöpolitiikan opiskelijasta ympäristöpäälliköksi ja Luonto-Liiton pääsihteeriksi.

Tiistai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle. Ensin vastailin ympäristökasvatuslehden haastatteluun luopumisesta ja tämän jälkeen istuin Emilia Paloniemen haastateltavana poliittisesta toiminnasta. Heti perään vastasin vielä Utain-lehden haastatteluun eduskuntavaaliehdokkuudestani. Lounaan jälkeen kävin läpi sähköposteja ja hoidin Luonto-Liiton hallintoasioita. Illalla tein eduskuntavaalityötä ja vastasin mm. Kepan Ulkopoliittiseen vaalikoneeseen.

Keskiviikko: Pyöräilin aamulla pitämään luentoa verkkovaikuttamisesta Kansalaisfoorumin järjestämälle kansalaistoimijoiden aamupalalle. Todella hyvä ja antoisa sessio! Samassa yhteydessä annoin haastattelut myös OK-kanavaan ja Sivistys.nettiin. Luennon jälkeen kävin lounaalla Greenpeacen energiavastaava Jehki Härkösen kanssa. Iltapäivällä istuin lyhyessä palaverissa Lush Finlandin edustajan kanssa. Suunnittelimme ja sovimme tulevasta yhteistyöstä Luonto-Liiton susiryhmän kanssa. Ilta sujahti sähköpostien ja eduskuntavaalikampanjan parissa.

Torstai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Säätytalolle, jossa osallistuin pääministeri Mari Kiviniemen järjestämään OECD Round Table -keskustelutilaisuuteen kestävästä kasvusta. Aamupäivän session jälkeen kävin nauttimassa pikalounaaksi kasvishernekeittoa yliopistolla ja jatkoin Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolle puhumaan rakennetyöryhmän kokoukseen järjestötoiminnan tulevaisuushaasteista. Välillä piipahdin Luonto-Liiton toimistolla ja kävin sitten osallistumassa Ekovihreiden degrowth-seminaariin eduskunnan kansalaisinfossa. Jouduin jättämään seminaarin loppuosan kuitenkin väliin, että ehdin vielä Terike Haapojan Toisten puolue -näyttelyn avajaisiin.

Perjantai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Vanhankaupunginlahdelle, jossa minua haastateltiin ja kuvattiin Arabianrannan, Toukolan ja Vanhakaupungin Kuohu-lehteen kansalaisvaikuttamisesta. Haastattelun jälkeen pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle, jossa kävimme läpi ajankohtaisia asioita yhdessä talouspäällikön kanssa. Tämän lisäksi minua haastateltiin Vihreiden uutiskirjeeseen siitä, kuinka olen onnistunut keräämään niin lyhyessä ajassa 150 hengen tukiryhmän eduskuntavaalikampanjaani varten. Vastaus on yksinkertainen – soittelemalla ihmisille ja olemalla heihin suoraan yhteydessä. Iltapäivän ja alkuillan kävin läpi viikon aikana kertyneitä sähköposteja. Illalla olimme Annukan ja monen muun ystävän kanssa Auran ja Jessen hääjuhlissa. Onneksi olkoon mainiolle parille!

Lauantai: Vietimme Annukan kanssa lomapäivää. Nukuimme pitkään sekä söimme yhdessä aamupalaa ja luimme lehtiä. Paljon kiinnostavia juttuja mm. Luonnonsuojelija-lehdessä, Nuorten Luonnossa ja Juoksija-lehdessä. Iltapäivällä teimme useamman tunnin kävelyretken Arabianrannassa ja Vanhankaupunginlahdella. Reippaan kävelylenkin jälkeen kävimme syömässä Arabian kauppakeskuksen kiinalaisessa ravintolassa ja siivosimme kotona. Illalla katsoimme vielä Avaraa Luontoa YLE:n areenalta.

Sunnuntai: kävimme aamulla Annukan kanssa juoksemassa -18 asteen pakkasessa. Itse tein samalla 11 x 100 metrin lyhyitä ylämäkivetoja. Onneksi olin edellisenä päivänä lukenut Juoksija-lehdestä (1/2011), että kylmyys parantaa suorituskykyä ja sydämen pumppaustehoa sekä aktivoi monia elimistön toimintoja. Keuhkoja ei pidä kuitenkaan rasittaa liikaa eli ei kannata juosta ylipitkiä lenkkejä tai harjoitella maksimikestävyyttä. Iltapäivän valmistelin esitystä järjestöjohtamisen haasteista ja kirjoitin Nuorisotutkimusverkoston tulevaan julkaisuun artikkelin nuorisopoliittisesta ohjauksesta. Illalla tein vielä vaalikampanjaan liittyviä asioita.

Kuntoilu ja työtunnit: Viikon aikana kävin juoksemassa 5 kertaa  (yhteensä 51 km) ja pyöräilin 64 km. Lisäksi Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 79 tuntia.

Kiitollisuus: Viikon osalta olen kiitollinen siitä, että monet ongelmani, joista olen viime päivinä kantanut huolta, ovat elämäni mittakaavassa lopulta aika pieniä. Lisäksi olen kiitollinen siitä, että eduskuntavaalieni tukiryhmässä on mukana jo lähes 150 huipputyyppiä ja lahjoituksiakin kertyi ensimmäisen viikon aikana 1136 euroa. Olen myös kiitollinen kaikista niistä kiinnostavista tilaisuuksista, joihin olen kuluneen viikon aikana päässyt osallistumaan.

Oppiminen: Viikon aikana olen oppinut sanomaan myönteisesti ei. Olen oppinut myös paljon liikennepolttoaineista ja palmuöljystä, verkkovaikuttamisesta, järjestötoiminnan tulevaisuushaasteista, johtamisesta ja nuorisopoliittisesta ohjauksesta. Lisäksi olen oppinut, että junassa välillä Helsinki – Turku on turha kuvitella käyttävänsä puhelinta tai nettiä, koska tuolla erämaataipallee sitä ei yksinkertaisesti ole.

Tuleva viikko: Istuin useissa Luonto-Liiton kokouksissa, käyn vetämässä Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokousta, olen luennoimassa järjestöjohtamisen haasteista ja pidämme eduskuntavaalien tukiryhmäni ensimmäisen kokouksen. Välissä on tarkoutus myös kuvata pari videota. Tervetuloa mukaan!

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 5.

Posted in Arki, Elämä, Toiminta, Yhteiskunta | Tagged , | 1 Comment

Mitä on Kestävä kasvu?

Osallistuin aamupäivällä (10.2.) pääministeri Mari Kiviniemen järjestämään OECD Round Table -keskustelutilaisuuteen.

Aiheena oli kestävä kasvu ja mukana pääministerin lisäksi oli keskustelemassa myös OECD:n pääsihteeri Ángel Gurría ja muuta porukkaa. Gurrían puheenvuoro löytyy täältä.

Tilaisuuden anti jäi hiukan vaisuksi. Kiinnostavimman puheenvuoron käytti Anthony Cox.

Planeetan rajat ovat tulleet vastaan, ympäristölle haitalisia tukia pitää poistaa sekä ympäristöveroja lisätä ja keskittyä ympäristöystävälliseen kasvuun. Lisätietoja OECD:n kuvioista löytyy täältä.

Ylivoimaisesti kiinnostavimmat kommentit aiheeseen sain kuitenkin Facebookin kautta. Tässä parhaimmat kommentit kysymykseen ”Mitä on kestävä kasvu?”

”Kestävä kasvu on onnellisuuden kasvua, henkisen hyvinvoinnin kasvua, vapaaehtoistyön kasvua, omaehtoisen yhdessä tekemisen kasvua ja demokratian kasvua. Ihminen taitaa olla sellainen että jonkun asian aina pitää kasvaa ja sitä pitää voida mitata. Uusia pehmo-indikaattoreita kestävän kasvun mittareiksi!”

”Helpompi sanoa mitä se ei ole. Esim. Suomen kaivosteollisuuden kasvattamista 20-kertaiseksi seuraavan vuosikymmenen aikana, kuten Mineraalistrategiassa kaavaillaan. Tai vesivoiman lisäämistä Natura-alueilla, kuten pääministerin omassa puolueessa haaveillaan. Kyllä saa aika taikuri olla, joka yhdistää sanat “kestävä” ja “kasvu” luonnonvarojen käytössä, josta taloudessa toistaiseksi lähinnä on aina kuitenkin viime kädessä kyse.”

”Kestävä kasvu on henkistä kasvua ja sen tuloksena energian ja luonnonvarojen käytön vähentämistä.”

”Kestävä kasvu on suojelualueiden kasvua. Kestävä kasvu on pyöräilyn ja kävelyn kasvua. Kestävä kasvu on uusiokäytön kasvua. Kulutus, tuotanto ja fyysinen varallisuus ei voi kasvaa kestävästi.”

Tuossa on hyvä kasvustrategia tulevalle hallitukselle!

Posted in Degrowth, Kestävä kehitys, kulutus, Politiikka, Talous, Yhteiskunta, Ympäristöpolitiikka | Tagged , , , | Leave a comment

Helsingin Vihreiden vaaliohjelma ja Jukka Relader

Helsingin Vihreät julkaisivat tiistaina (8.2.) vaaliohjelman tuleviin eduskuntavaaleihin. Vaaliohjelma löytyy täältä. Samalla julkistettiin myös viimeinen ehdokas – Jukka Relander. Oma ehdokkuuteni julkistettiin jo viikko sitten: Ilmastovaikuttajat Leo Stranius ja Pasi Toiviainen vihreiden ehdokkaiksi

Helsingin Vihreiden vaaliohjelman tärkeimmät teemat ovat:
- Vihreä talous luo työtä ja kestävää hyvinvointia
- Luonto ja ilmasto tarvitsevat puolustajaa
- Yhdessä heikoimpien puolella
- Kaupunkilaisten ääni kuuluviin
- Globaalia vastuuta ja turvallisuutta
- Hyvinvoiva Helsinki oikeudenmukaisessa maailmassa!

Täytyy kyllä sanoa, että Helsingin Vihreillä on tulevissa vaaleissa kova lista. Tältä pohjalta on inspiroivaa lähteä tekemään omaa vaalikampanjaa.

Jukka Relanderin ehdokkuus sai näyttävän lähdön kun verkossa julkaistiin video, jossa Hitler kuulee uudesta ehdokkaasta.

Posted in Demokratia, Eduskuntavaalit, Politiikka, Yhteiskunta | Tagged , , , | Leave a comment

William Ury ja Myönteinen ei

Luin hiljattain William Uryn kirjan Myönteinen ei. Suosittelen teosta lämpimästi kaikille, jotka painivat lukemattomien erilaisten pyyntöjen ja odotusten keskellä.

Aika usein haasteena meille monelle on se, että emme osaa sanoa ei. Tämä voi johtua monestakin eri syystä: Meillä on heikko itsetunto ja haluamme miellyttää muita, olemme liian velvollisuuden tuntoisia, emme uskalla kieltäytyä toisen pyynnöstä tai yksinkertaisesti emme tiedä, mitä haluamme tehdä ja teemme vain sitä, mitä muut meiltä pyytävät.

Miten sitten vastata kysymykseen ei – tavalla, että kaikille jää siitä hyvä mieli?

1. Mieti mille sanot kyllä. Ensin pitää tietää, mikä itselle on tärkeää ja merkityksellistä – ja sanoa kaikelle tälle kyllä. Jos sanot kyllä johonkin satunnaiseen pyyntöön, tulet sanoneeksi samalla ei jollekin tärkeämmälle asiallesi. Pahimmillaan joudut tinkimään asioista, jotka ovat kaikkein tärkeimpiä (esim. oma terveys, läheiset ihmissuhteet) tehdäksesi lupaamiasi asioita heikosti, koska sinulla ei oikeasti olisi ollut aikaa tehdä niitä.

2. Ei näyttää voimasti. Sano selkeästi ei. Toinen arvostaa usein enemmän suoraa vastausta kuin päättämättömyyttä, vitkuttelua tai hölynpölyä. Asiasta voi kieltäytyä monella tapaa. Tässä muutama yleinen fraasi, johon voi vedota:

- Minulla on periaate
- Minulla on muita suunnitelmia tai olen lupautunut muualle
- Ei juuri nyt
- Kieltäydyn mielummin kun teen huonoa jälkeä

3. Sano lopuksi vielä kyllä. Kunnioita kysyjää. Ennen kuin voi todella kunnioittaa toista, on kunnioitettava itseään. Toinen huomioi sinut paremmin, jos sinä huomioit hänet ensin. Kun sanot ei pyynnölle tai käytökselle, sano samalla kyllä toisen persoonalle. Rakenna toiselle myös silta, jota pitkin hän voi vetäytyä tilanteesta menettämättä kasvojaan vaikka torjutkin hänen pyyntönsä.

Myönteinen ei voi olla yksinkertaisimmillaan seuraava lyhyt vastaus johonkin uuteen työtehtävään, jota sinulta kysytään:

”Kiitos kutsusta! Mukava kuulla hienosta työstänne! Perhesyiden takia en voi tässä vaiheessa ottaa uusia työtehtäviä vastaan. Kiitos kun ajattelitte minua. Uskon, että tuosta tulee hieno juttu.”

William Ury kirjoittaa upeasti:

”Kun sanot toiselle myönteisesti ei, annat itsellesi lahjan. Luot aikaa ja tilaa sille, mitä haluat. Suojelet sitä, mitä arvostat.”

Näin helppoa se käytännössä on!

Kannattaa tutustua myös viime vuoden kirjoitussarjoihini:
- Askelia tyytyväiseen elämään
- Hyvä johtaminen

Posted in Arki, Elämä, Elämänhallinta, Hyvä johtaminen | Tagged , , | 1 Comment

Maarit Laihonen: Ihmiset ja yritykset tulevaisuuden ympäristöpolitiikan pyörteissä

Vieraskynäblogissa Maarit Laihonen

Jo nuorena alkanut rakkauteni luonnonympäristöön muuttui viimesyksynä ammatiksi, kun ryhdyin tutkimaan kansainvälisten yritysten ympäristövastuun poliittisia ulottuvuuksia, eli sitä, mikä merkitys yritysten toiminnalla on kestävämmän tulevaisuuden ympäristöpolitiikan luomisessa.

Yritykset ovat olennainen osa toimivaa yhteiskuntaamme, mutta niiden rooli on muuttumassa, koska emme enää ole valmiita ottamaan yhtä helposti itsestäänselvyytenä sitä, että yritysten tehtävänä on tuottaa vain voittoa.

Kuitenkin liian usein liian monet eivät ota ympäristöhaasteitamme tarpeeksi vakavasti. Emme ole valmiita muuttamaan ajattelutapojamme tai uskoamme perinteisiin talouden malleihin. Jotta kuitenkin pystymme vastaamaan ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen käytön ja luonnon monimuotoisuuden yhä monimutkaisempiin ongelmiin, on yhteiskunnassamme tarvetta merkittävälle muutokselle.

Pohtimalla ja lopulta konkreettisesti muuttamalla näitä asioita voimme vaikuttaa voimakkaasti myös muuhun hyvinvointiin ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Tarvitsemme rohkeita kysymyksiä ja vielä rohkeampia vastauksia, jotta saamme yhdessä nauttia puhtaasta luonnosta paitsi ympäri Suomen, myös maan rajojen ulkopuolella.

Tuen Leoa kevään eduskuntavaaleissa, koska mielestäni yhteiskunnallinen keskustelu ja ajattelumallimme kaipaavat ravistelua.

Tulevaisuuden haasteet ovat suuremmat kuin moni pystyy kuvittelemaankaan ja nyt on jo aika ryhtyä tositoimiin. Siksi tarvitsemme uusia poliittisia keskustelunavauksia, konkreettisia päätöksiä ja tekoja, joiden toteuttamiseen valjastetaan tieteellis-teknillinen osaaminen, kansalaiset ja yrityksetkin.

Tähän työhön Leo on enemmän kuin sopiva: Leo tunnustautuu avoimesti ympäristöihmiseksi, on aikaansaava ja kykenevä älykkääseen ja laadukkaaseen keskusteluun mitä erilaisimpien tahojen kanssa. Yhdessä rakennetut, niin ihmisiä kuin ympäristöäkin kunnioittavat ratkaisut ovat mahdollisia, jos niin haluamme.

Kirjoittaja on Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tohtorikoulutettava, ympäristöharrastaja ja kulutuskriitikko.

Posted in Kestävä kehitys, Vieraskynä, Yhteiskunta, Ympäristöpolitiikka | Tagged , | Leave a comment

Onnellinen, kohtuullinen ja ekologinen Suomi – Osa 2: Yksilön ja yhteiskunnan onnellisuus

Tässä kirjoitussarjassa pohdin kevään ajan, millainen olisi onnellinen, kohtuullinen ja ekologinen Suomi. Tämän kirjoituksen teemana on onnellisuus.

”Onni on merkityksellisten asioiden tekemistä yhdessä muiden kanssa. Laajemmin kyse on siitä, että voimme turvata luonnon monimuotoisuuden ja elämän jatkumisen maapallolla. Arjessa onni on minulle sitä, että voin ajaa polkupyörällä, syödä hyvää kasvisruokaa sekä toimia ekologisesti kestävän ja hiilineutraalin yhteiskunnan edistämiseksi.”

Näin vastasin Vihreän Langan kysymykseen ”mitä onni on?”.

Yksilön näkökulmasta onni muodostuu tietysti terveydestä, rakkaudesta, läheisistä ihmisistä ja turvallisuuden tunteesta. Omaa onnellisuutta voi lisätä kun pitää huolen henkisestä ja fyysisestä jaksamisesta. Fyysistä kuntoa voi parantaa kiinnittämällä huomiota ruokavalioon ja liikkumalla säännöllisesti. Henkinen hyvinvointi on monimutkaisempi kysymys.

Yksilö voi lisätä onnellisuuttaan esimerkiksi vaalimalla päivittäisessä toiminnassaan seuraavia asioita:

1. Innostus ja energia
2. Rikastava vuorovaikutus muiden kanssa
3. Oppiminen
4. Kiitollisuus
5. Vierailu epämukavuusalueella

Yhteiskunnan tasolla onnellisuutta voidaan lisätä esimerkiksi seuraavilla kuudella asialla:

1. Tasataan tuloeroja esimerkiksi verotuksen keinoin
2. Jaetaan töitä tasaisemmin – palkankorotusten sijaan lyhennetään työpäiviä
3. Otetaan käyttöön perustulo ja luodaan ihmisille mahdollisuus tehdä merkityksellisiä asioita
4. Parannetaan ihmisten vaikutusmahdollisuuksia esimerkiksi suorilla kansanäänestyksillä
5. Kannustetaan ihmisiä liikkumaan, syömään ja elämään terveellisesti
6. Lisätään kulttuuritarjotaa ja harrastusmahdollisuuksia

Kirjoitussarjan aiemmat osat ovat luettavissa täältä:
- Osa 1: Peruselementit

Tutustu myös aiempiin kirjoitussarjoihini:
- Askelia tyytyväiseen elämään
- Hyvä johtaminen

Posted in Eduskuntavaalit, Elämänhallinta, Politiikka, Yhteiskunta | Tagged , , , , | 1 Comment

Viikkopäiväkirja 5 (31.1.-6.2.2011)

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle. Aamupäivän kokouksen jälkeen kävin läpi sähköposteja sekä lounastin työkavereiden kanssa. Iltapäivällä vedin toimiston viikkopalaveria sekä hoitelin henkilöstöasioita. Illan valmistelin seuraavan päivän kampanjajulkistusta.

Tiistai: Pyöräilin aamulla Vihreiden puoluetoimistolle, jossa avattiin allekirjoittaneen ja Pasi Toiviaisen eduskuntavaalikampanjat. Oma kampanjani keskittyy onnellisuuteen, kohtuullisuuteen ja ekologisuuteen. Asiasta löytyy lisää täältä: Ehdolle eduskuntaan. Asiaosuuden jälkeen pyöräilimme Pasin kanssa kohti eduskuntataloa samalla kun Lehtikuva napsi meistä kuvia. Puolen päivän jälkeen olin Radio YleX:n lähetyksessä keskustelemassa talouskasvusta: Miksi talouden pitää kasvaa? Iltapäivän kävin läpi sähköposteja ja illan hoitelin kampanjan valmistelua.

Keskiviikko: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle. Aamupäivällä olin ottamassa vastaan Luonto-Liiton susiryhmän Salakaadot seis –kampanjalle myönnettyä WWF Suomen Pandapalkintoa. Lisää täällä: Luonto-Liiton Salakaadot seis -kampanjalle Pandapalkinto. Tämän jälkeen vastailin Vihreälle Langalle mitä on onni ja lounastin Luonto-Liiton toimiston päälliköiden kanssa keskustellen ajankohtaisista asioista. Iltapäivällä kokoustimme VR:n koululaisten ilmastokirjoituskilpailun raadin kanssa ja annoin haastattelun ehdokkuudestani Sharewoodille. Alkuillaksi siirryin eduskuntaan MTV3:n TalviAreena-tilaisuuteen, jossa keskusteltiin vaalikoneista ja sosiaalisesta mediasta tulevissa vaaleissa. Illan päätteeksi kävin vielä puhumassa tulevaisuuden toimitiloista talonvaltausten näkökulmasta Coresma 11 –tapahtumassa.

Torstai:
Kävin aamupäivällä läpi Luonto-Liiton toimintaa tilintarkastajan ja talouspäällikön kanssa sekä hoidin muutamia henkilöstöasioita. (esim. työtodistuksia ja työsopimuksia). Lounaalla kävin Veera Juvosen kanssa ja iltapäiväksi pyöräilin kotiin tekemään eduskuntavaalikampanjaani liittyviä asioita: kutsuin ihmisiä mukaan tukiryhmään ja vastailin MTV3:n vaalikoneeseen. Tukiryhmässä on jo nyt mukana 138 mahtavaa tyyppiä!

Perjantai:
Yritin lähteä aamulla juoksemaan, mutta kadulla oli niin liukasta, että päätin suosiolla hoitaa juoksulenkin kuntosalilla. Luonto-Liiton töiden osalta vuorossa oli niin sanottu toimistopäivä – eli kokousvapaa päivä, jolloin oli aikaa hoitaa tärkeitä, mutta ei niin kiireellisiä asioita. Lounaalla kävin Henrik Jaakkolan kanssa. Lisäksi viimeistelin Luonto-Liiton toimintakertomuksen sekä tein yhteenvedon tammikuun aktiviteeteista. Alkuillasta piipahdin kasvisruokakauppa Asokan 3-vuotisjuhlissa. Illalla kävimme Annukan, Elinan ja Kuuran kanssa saunassa.

Viikonloppu: Lauantaina istuin päivän Vihreiden kampanjakoulutuksessa Pasilan kirjaston auditoriossa. Illalla siivosimme ja otimme rennosti. Sunnuntaina kävin aamulla juoksemassa ja brunssilla ystävien kanssa Bistro Artesanassa. Iltapäivän ja illan valmistelin tulevan viikon esityksiä ja kirjoituksia.

Kuntoilu ja työtunnit: Viikon aikana kävin juoksemassa 4 kertaa  (yhteensä 41 km) ja pyöräilin 78 km. Lisäksi Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 83 tuntia.

Kiitollisuus: Viikon osalta olen kiitollinen hyvin sujuneesta eduskuntavaalikampanja-avauksesta ja siitä valtavasta positiivisesta palautteesta, jonka olen sen myötä saanut. Jälleen kerran on syytä olla kiitolinen myös Annukalle kärsivällisyydestä kaiken keskellä ja niille läheisille ystäville, jotka ovat minua niin monessa auttaneet. Lisäksi olen kiitollinen siitä arvostuksesta, jota Luonto-Liitto on osakseen saanut. Ilahduttavaa on ollut myös jatkuvasti järjestöön liittyvät uudet jäsenet.

Oppiminen: Viikon aikana olen oppinut paljon uutta politiikasta, vaalikampanjoinnista, talouskasvusta ja tulevaisuuden toimitiloista. Myös ajankäytön suhteen kuluva viikko on ollut haasteellinen ja opettanut paljon.

Tuleva viikko: Tulevan viikon aikana olen Turussa puhumassa ilmastonmuutoksesta ja palmuöljystä sekä parissa muutta tilaisuudessa kansalaistoiminnan tulevaisuushaasteista. Osallistun myös pääministeri Kiviniemen järjestämään tilaisuuteen kestävästä kasvusta sekä annan pari haastattelua eri aiheista. Viikonloppuna on vielä yhdet hääjuhlat.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 4.

Posted in Aktivismi, Arki, Luonto-Liitto, Politiikka, Toiminta, Yhteiskunta, Ympäristöpolitiikka | Tagged , | Leave a comment

Tammikuu lukuina

Vuoden ensimmäinen kuukausi on takana. Kuukauden aikana olen päässyt nauttimaan inspiroivista kehityskeskusteluista ja valmistellut tulevaa eduskuntavaalikampanjaa.

Lisäksi olen monta kertaa kuvitellut, että talven pyöräilykelit eivät Helsingissä voi huonommaksi mennä, mutta aina olen saanut yllättyä.

Tässä tammikuun aktiviteetit lukuina.

- 10 haastattelua (televisio, radio, lehdet)
- 3 puhetilaisuutta tai luentoa
- 3 kirjallista lausuntoa tai aloitetta
- 3 tiedotetta
- 7 artikkelia, juttua tai kolumnia lehtiin tai verkkosivuille
- 17 blogitekstiä (www.leostranius.fi)
- 48 kokousta
- 1 seminaari yleisön joukossa
- 1 kotimaan matka Sipooseen

- 196 km juoksua
- 289 km pyöräilyä
- 4 lihaskuntoharjoitusta

Yhteensä 335 tuntia erilaisia töitä tai yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä sekä 41,5 tuntia kuntoilua.

Tarkemmin tekemisiäni voi seurata sunnuntaisin ilmestyvistä viikkopäiväkirjoista.

Posted in Arki, Elämä, Luonto-Liitto, Toiminta, Yhteiskunta, Ympäristöpolitiikka | Tagged | Leave a comment

Vaalikoneet avoimiksi

Osallistuin (2.2.) eduskunnassa järjestettävään MTV3:n TalviAreena-keskusteluun. Aiheena oli vaalikoneet ja sosiaalinen media vaaleissa.

Vaalikoneiden suosio on jatkuvasti kasvanut ja huomattava osa ihmisistä tekee äänetyspäätöksen vaalikoneiden perusteella. Erityisesti nuoret käyttävät vaalikoneita sujuvasti oman ehdokkaansa löytämiseksi.

Olen itse tehnyt viime syksynä oikeusministeriölle selvityksen verkkovaikuttamisesta.

Digitaalinen kuilu kasvaa nopeasti. Joidenkin tutkimusten mukaan verkko muokkaa jopa ihmisen biologista perustaa ja kykyä hahmottaa todellisuutta. Jatkossa voidaan yhä selvemmin erottaa digikansalaiset (digital natives) ja digimaahanmuuttajat (digital immigrants). Kyse on siitä, että verkkovaikuttamiseen kiinni kasvaneiden nuorten on helpompi omaksua uusia verkkovaikuttamisen tapoja kuin vanhempien sukupolvien.

Sähköpostikin tuntuu jo liian vanhanaikaiselta. Miksi kannattaisi lähettää sähköpostia kun ei voi olla varma, että toinen on juuri silloin siellä ottamassa viestin vastaan? Paljon järkevämpää on käyttää esimerkiksi sosiaalisen median pikaviestipalveluita. Vastauksen saa heti. Entä miten tässä jatkuvassa muutosprosessissa varmistetaan digimaahanmuuttajien kotoutus?

Verkkovaikuttamisen potentiaali on huomattava. Kyse ei ole niinkään siitä, kuten Mikael Jungner paneelikeskustelussa osuvasti sanoi, että puolueet tai järjestöt voisivat mennä sosiaaliseen mediaan ja huutaa näkemyksensä siellä kaikelle kansalle. Kyse on siitä, että ihmisillä on matalampi kynnys osallistua ja vaikuttaa siihen, mitä eri tahot tekevät. Tämä haastaa perinteiset päätöksentekorakenteet. Näin voidaan hyödyntää joukkoäly, joka verkossa liikkuu. Ihmiset taas saavat suoran ja inhimillisen kontaktin päätöksentekijään tai puolueeseen.

Yksittäinen ihminen ei tarvitse avukseen enää järjestörakenteita tai puolueita. Kuka tahansa voi saada asiansa esille, mikäli sille on vain muuten tarpeeksi laajaa kaikupohjaa yhteiskunnassa. Tämä mullistaa maailman.

Mitä taas tulee vaalikoneisiin, tulisi ne tehdä sellaiseksi, että kaikki kysymykset ja ehdokkaiden vastaukset olisivat avointa dataa, esimerkiksi cc-lisensoitu ja koneluettavissa. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi kolme seuraavaa asiaa:

1. Kysymykset ja vastaukset olisi mahdollista analysoida laajemmin myös jälkikäteen.
2. Voitaisiin tehdä vaalikoneita yhdistäviä meta-vaalikoneita.
3. Voitaisiin kerätä ehdokkaiden ja puolueiden vastaukset arkistoon niin, että näitä voitaisiin verrata sitten todellisiin toimiin.

Toistaiseksi kaikki isot vaalikoneet (esim. YLE, Helsingin Sanomat, MTV3) ovat suljettuja. Kuka vaalikonetoimijoista avaa pelin ja vie demokratian uudelle tasolle?

Posted in Demokratia, Politiikka, Yhteiskunta | Tagged , , , , | 3 Comments