Leo Stranius

Tulevan viikon menot (viikko 9, 28.2.-6.3.2011)

By Leo Stranius | Published: February 27, 2011

Ohessa tiedoksi ensi viikon (vko 9 / 28.2.-6.3.2011) menoni. Kuluneen viikon yhteenveto on luettavissa viikkopäiväkirjasta.

Maanantai 27.2.
- klo 10-11 Kaisa Lekan vaalivideon kuvaus
- klo 11.30-12.30 Lounas: Maria Vuorelma
- klo 13-14 Luonto-Liiton toimistokokous
- klo 15-16 Apu-lehden haastattelu
- klo 16.30-18.30 VR:n koululaisten ilmastokirjoituskilpailun voittajien valinta
- klo 19-21 Uusi avoin Suomi – Annin kampanjan avajaiset

Tiistai 1.3.
- Toimistolla aamupäivän
- klo 13-14 Allianssin Kultainen kypärä -tiedotustilaisuus eduskunnassa
- klo 14-15 Opintotuki indeksiin -tempaus Narinkkatorilla
- klo 15-17 Suomen Työväen Säästöpankin STS-Killan vaalipaneeli
- klo 17-18 Kepan ulkopoliittinen vaalipaneeli
- klo 18-20 Ilmastopeli-ilta Luonto-Liitossa

Keskiviikko 2.3.
- klo 10-11 Verkkovaikuttamista 2010-luvulla julkistamistilaisuus oikeusministeriössä
- klo 14-16 Luonto-Liiton luisteluiltapäivä
- klo 18-20 Helsingin Vihreiden Nuorten uusien illassa puhumassa

Torstai 3.3.
- klo 9-11 Eduskunnan oikeusasiamiehen tapaaminen
- Toimistolla iltapäivän
- klo 17.30-20 Hengailua Vihreiden puoluetoimistolla

Perjantai 4.3.
- Toimistolla koko päivän
- klo 17-20 Suomen degrowth-verkoston tapaaminen Luonto-Liiton toimistolla

Lauantaina 5.3.
- Lomapäivä – L&A 24h

Sunnuntai 6.3.
- klo 12-14 Laskiaissunnuntai Käpylän Pohjolan aukiolla
- klo 20-21 Eduskuntavaalipalaveri kampanjapäällikkö Peggy Bauerin kanssa

27.2.2011: Tulevan viikon menot

Ohessa tiedoksi ensi viikon (vko 9 / 28.2.-6.3.2011) menoni. Kuluneen viikon (vko yhteenveto on luettavissa viikkopäiväkirjasta. http://leostranius.fi/2011/02/viikkopaivakirja-8-21-27-2-2011/

Maanantai 27.2.

- klo 10-11 Kaisa Lekan vaalivideon kuvaus

- klo 11.30-12.30 Lounas: Maria Vuorelma

- klo 13-14 Luonto-Liiton toimistokokous

- klo 15-16 Apu-lehden haastattelu

- klo 16.30-18.30 VR:n koululaisten ilmastokirjoituskilpailun voittajien valinta

- klo 19-21 Uusi avoin Suomi – Annin kampanjan avajaiset

Tiistai 1.3.

- Toimistolla aamupäivän

- klo 13-14 Allianssin Kultainen kypärä -tiedotustilaisuus eduskunnassa

- klo 14-15 Opintotuki indeksiin -tempaus Narinkkatorilla

- klo 15-17 Suomen Työväen Säästöpankin STS-Killan vaalipaneeli

- klo 17-18 Kepan ulkopoliittinen vaalipaneeli

- klo 18-20 Ilmastopeli-ilta Luonto-Liitossa

Keskiviikko 2.3.

- klo 10-11 Verkkovaikuttamista 2010-luvulla julkistamistilaisuus oikeusministeriössä

- klo 14-16 Luonto-Liiton luisteluiltapäivä

- klo 18-20 Helsingin Vihreiden Nuorten uusien illassa puhumassa

Torstai 3.3.

- klo 9-11 Eduskunnan oikeusasiamiehen tapaaminen

- Toimistolla iltapäivän

- klo 17.30-20 Hengailua Vihreiden puoluetoimistolla

Perjantai 4.3.

- Toimistolla koko päivän

- klo 17-20 Suomen degrowth-verkoston tapaaminen Luonto-Liiton toimistolla

Lauantaina 5.3.

- Lomapäivä – L&A 24h

Sunnuntai 6.3.

- klo 12-14 Laskiaissunnuntai Käpylän Pohjolan aukiolla

- klo 20-21 Eduskuntavaalipalaveri kampanjapäällikkö Peggy Bauerin kanssa

* * *

Posted in Arki, Elämä, Toiminta | Tagged Kalenteri | Leave a comment

Viikkopäiväkirja 8 (21.-27.2.2011)

By Leo Stranius | Published: February 27, 2011

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa ja kirjoittelin vaalirahoituksesta. Osallistuin myös Valtiontalouden tarkastusviraston haastatteluun koskien ilmasto- ja energiastrategiaa. Lounaalla kävin tietoyhteiskuntagurun ja pyöräilyn huippuasiantuntija Antti Poikolan kanssa. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta sekä kävin läpi talouspäällikön ja puheenjohtajan kanssa ajankohtaisia juttuja. Alkuillasta osallistuin eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän seminaariin tulevista hallitusohjelmatavoitteista. Luonto-Liitolle tärkeimmät tavoitteet ovat ympäristökasvatus, suurpedot ja kohtuutalous.

Tiistai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle, jossa olin Ylen Uuden mustan haastateltavana. Lounaan jälkeen pidimme palaveria Lapset luontoon -viestintäkampanjasta ja tapasin Sirkku Tuhkasen. Illalla teimme vaalivideoiden leikkausehdotukset Annukan ja Päivin kanssa. Varsinkin epäonnistuneista otoksista koostettavan pätkän yhteydessä saimme nauraa kyyneleet silmissä.

Keskiviikko: Kävin läpi lukemattomia sähköposteja ja tein lihaskuntoharjoittelua. Aamupäivällä pyöräilin Vanhalle ylioppilastalolle Maailman tila 2011 -raportin julkaisutilaisuuteen. Tämän jälkeen istuin palaverissa suunnittelutoimisto Taivaassa koskien Helsingin yliopiston kanssa tehtävää yhteistyötä. Täytyy kyllä sanoa, että mainostoimiston.. eikun suunnittelutoimiston jengillä on tosi hyvä meininki. Iltapäivällä osallistuin ympäristö- ja eläinjärjestöjen turkistarhaus kiellettävä -mielenosoitukseen sekä Setan ja Vapaa Liikkuvuus -verkoston mielenosoitukseen zimbabwelaisen homomiehen puolesta.

Torstai: Viimeistelin muutaman artikkelin ja kävin läpi Luonto-Liiton verkkosivujen tekstejä. Allianssin hallituksen kokouksen jouduin jättämään aikapulan takia väliin. Iltapäivällä luin läpi VR:n ilmastokirjoituskilpailuun tulleet tekstit. Mahtavia kirjoituksia! Olen palkintoraadissa päättämässä yhdessä Suomen ympäristökeskuksen pääjohtaja Lea Kaupin kanssa voittajista. Illan vietin Vihreiden puoluetoimistolla yhdessä muiden eduskuntavaaliehdokkaiden ja kampanjapäälliköiden kanssa. Vaaleja ajatellen Vihreiden tilanne näyttää hyvältä – varsinkin Helsingissä!

Perjantai: Heräsin aamulla tuttuun tapaan rakkaani vierestä (klo 5:15), kävin juoksemassa (13 km), pyöräilin talviauringossa (6 km) Luonto-Liiton toimistolle tekemään huipputyyppien kanssa merkityksellisiä asioita. Voisiko päivä enää paremmin alkaa! Aamupäivän Viisikon kokouksen jälkeen kävimme lounaalla ja tapasin inspiroivien keskustelujen merkeissä muutamaa joensuulaista ystävää erästä talonvaltauskirjahanketta koskien. Loppupäivän kävin läpi viikon aikana tulleita sähköposteja. Illalla siivosimme ja otimme Annukan kanssa rennosti.

Lauantai: Nukuimme Annukan kanssa pitkään, söimme yhdessä aamupalaa lehtien luvun lomassa ja keskustelimme. Iltapäivällä otimme pienet torkut ja kävin juoksemassa. Ruoaksi laitoimme pastaa ja soijarouhetomaattikastiketta. Illaksi lähdimme juhlahumuun. Ensin Marian ja Helin luokse synttärijuhliin Herttoniemeen ja sieltä vielä Hakaniemeen ja Ravintolalaiva Wäiskiin Mintun synttärikemuihin.

Sunnuntai: Kävin läpi sähköposteja ja luin päivän lehden. Vastasin SAK:n, Animalian ja SEY:n, Sivistyksen sekä Hufvudstadsbladetin vaalikoneisiin ja Helsingin Uutisten vaalikyselyyn. Lisäksi kirjoittelin ilmastopolitiikasta artikkelin Ville Niinistön vaalilehteen ja ruoan ohjauskeinoista tekstin Animalian blogiin. Illan valmistelin vielä tulevan viikon esityksiä ja haastatteluja.

Kuntoilu ja työtunnit: Viikon aikana kävin juoksemassa 4 kertaa (yhteensä 46 km) ja pyöräilin 63 km sekä tein kerran lihaskuntoharjoittelua. Lisäksi Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 77,5 tuntia, josta 24 tuntia eduskuntavaalikampanjatyötä. Tähän mennessä olen käyttänyt eduskuntavaalikampanjaani yhteensä 199 tuntia.

Kiitollisuus: Olen kiitollinen kaikista niistä mainioista tapaamisista huipputyyppien kanssa, joita viikon mittaan on ollut. Erityisen kiitollinen olen ympäristöjärjestöjen hienosta työstä tulevien hallitusohjelmatavoitteiden suhteen. Lisäksi olen kiitollinen, että voin herätä rakkaani vierestä joka aamu hyvien yöunien jälkeen. Myös vaalityö on inspiroinut minua kovasti!

Oppiminen: Vaalikampanjoinnin sekä vaalikoneiden ja kyselyiden myötä olen oppinut valtavasti politiikan eri alueista. Lisäksi olen oppinut sen, että pyöräilyn hehkuttaminen näillä keleillä ei ole omiaan kannustamaan ihmisiä pyöräilemään ja oman onnen jakaminen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa saattaa ahdistaa yllättävän monia.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 7

Posted in Aktivismi, Arki, Eduskuntavaalit, Eläintensuojelu, Luonto-Liitto, Politiikka, Yhteiskunta, Ympäristöpolitiikka | Tagged Kalenteri, Päiväkirja, Viikkopäiväkirja | Leave a comment

Juha Koponen: Yhteisöllinen kuluttaminen

By Leo Stranius | Published: February 25, 2011

Vieraskynäblogissa Juha Koponen

Ihmisten kaapit ja varastot ovat täynnä tavaroita, joita ei käytetä. Toisaalta luonnonvaroja virtaa suuria määriä tehtaisiin ja kauppoihin, joista ihmiset ostavat tavaroita jotka pian päätyvät kaatopaikalle. Tähän me sitten tarvitsisimme monta maapalloa.

Netcycler, tavaroiden vaihtopalvelu internetissä, on vaihtoehto ylettömälle kulutukselle. Netcycleriin on liittynyt yli jo 20000 ihmistä jotka vaihtavat ja lahjoittavat tavaroitaan keskenään koko ajan enemmän.

Meitä Netcyclerissä ilahduttaa erityisesti viime syksynä ilmestynyt Rachel Botsmanin ja Roo Rogersin kirja “What’s Mine is Yours: the Rise of Collaborative Consumption”. Kirja kertoo kuinka hyperkulutuskulttuuri on saamassa uuden todellisen vaihtoehdon. Ilmiölle on annettu suomeksi nimi yhteisöllinen kuluttaminen.

Hyperkulutusjärjestelmä luotiin 1900-luvulla, jotta tehtaiden koneet saatiin pidettyä käynnissä 100% teholla. Nyt ihmisillä on paljon tavaroita ja hyödykkeitä jotka ovat vajaakäytössä, taloustermein joutilaita resursseja. Viime aikoina on keksitty paljon uusia internet-pohjaisia liiketoimintamalleja, jotka haastavat hyperkulutuskulttuurin mahdollistamalla joutilaiden resurssien jakamisen tehokkaasti.

Esimerkkejä on paljon:
- Tavaroitaan voi vaihtaa, lahjoittaa, myydä, lainata tai vuokrata
- Kodissa tyhjillään olevan tilan, vaikkapa sohvan, voi jakaa
- Auton tai polkupyörän voi antaa muille käyttöön, ja automatkan voi jakaa
- Ylimääräisen rahan voi lainata sitä tarvitsevalle
- Muita voi auttaa tekemällä palveluksia
- Omistamansa maan voi antaa muille viljeltäväksi

Tietotekniikan avulla tarve ja tarjonta saadaan kohtaamaan automaattisesti. Palvelut skaalautuvat suurille ihmismäärille ilman manuaalisia vaiheita. Käyttöliittymät voidaan viedä puhelimiin, jolloin palvelut ovat aina käytettävissä.

Palveluiden toimivuus perustuu luottamukseen, joka synnytetään palautejärjestelmillä. Oikein toimivat hyötyvät ja väärintekijät saadaan opetettua toimimaan oikein tai ääritapauksessa poistettua järjestelmästä.

Kirja ja ilmiö on huomattu laajalti Amerikassa Wired:sta Harvard Business Review:n. Time-lehti on nostanut ilmiön yhdeksi kymmenestä vuoden 2010 vihreistä trendeistä. (Top 10 Green Stories of 2010). Suomestakin löytyy Netcyclerin lisäksi jo hyvä joukko yhteisöllisen kuluttajuuden palveluita.

Kirja antaa innostavan kuvan tulevasta näyttämällä kuinka laaja rintama ihmisiä, yhteisöjä ja yrityksiä on jo toteuttamassa hyvin toimivia vaihtoehtoja tajuttomalle kulutukselle. Kun alamme jakaa tehokkaammin, elintapamme muuttuu kestävämmäksi.

Juha Koponen (TkT) on Netcycler Oy:n toimitusjohtaja ja toinen perustaja.

Posted in Degrowth, kulutus, Talous, Vieraskynä, Yhteiskunta, Ympäristöpolitiikka | Tagged Juha Koponen, Netcycler, Rachel Botsman, Roo Rogers, What's Mine is Yours: the Rise of Collaborative Consumption, Yhteisöllinen kuluttaminen | Leave a comment

Maailman tila 2011 – Kuinka maailma ruokitaan

By Leo Stranius | Published: February 24, 2011

Olin keskiviikkona 23.2. Worldwatch-instituutin Maailman tila 2011 -raportin julkaisutilaisuudessa. Julkaisun teemana on tänä vuonna ”Kuinka maailma ruokitaan”. Teoksen teemaa esitteli hankkeen johtaja Danielle Nierenberg.

Itselleni Maailman tila on enemmän kuin vain vuosittain ilmestyvä kirja. Oma havahtuminen kansainvälisiin ympäristökysymyksiin tapahtui lähes 20 vuotta sitten luettunani Maailman tila 1992 -raportin. Olin silloin 17-vuotias. Myöhemmin päädyin opiskelemaan ympäristöpolitiikaa Tampereen yliopistoon. Pääsykoekirjana oli Maailman tila 1997. Tämän jälkeen minulla on ollut iso kunnia tavata henkilökohtaisestikin eri yhteyksissä Wordwatch-instituutin pääjohtaja Christopher Flavin.

Kuinka maailma ruokitaan antaa hyvän katsauksen tämän päivän ruokakysymyksiin. Ruoan hinta nousee kaikkialla maailmassa. Tämä johtuu siitä, että Aasiassa halutaan enemmän lihaa, Afrikassa vehnää ja Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa biopolttoaineita. Aliravittujen määrä ei ole viime vuosikymmenten aikana vähentynyt. Maailmassa oli FAO:n mukaan vuonna 2010 edelleen 925 miljoonaa aliravittua.

Luettuani raportin, nostaisin sieltä esille kolme huomiota:

1. Ruoan hävikki. Raportin mukaan ”ruoan matkatessa maatiloilta ruokapöytiin 45 prosenttia sen energiasisällöstä menetetään jo tiloilla. Lisää hävikkiä syntyy elintarvikkeiden käsittelyssä ja jakelussa sekä ruoanvalmistuksessa. Kaikkien hävikkien jälkeen maailman väestöllä on käytössä henkeä kohti vain 2000 kilokaloria päivässä.” Samaan aikaan koko syöntikelpoinen sato maailmassa on kuitenkin 4600 kcal/asukas/vrk. Kehitysmaissa haaste on parantaa viljan varastointia ja teollisuusmaissa hillitä ruoan järjetöntä tuhlausta.

2. Ilmastokriisi lautasella. Metsäkato aiheuttaa lähes viidenneksen ihmisten toiminnasta syntyvistä hiilidioksidipäästöistä. Metsäkadon suurimpia aiheuttajia on maatalous. YK:n mukaan pelkästään karjatalous tuottaa 18 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Kasvisravinnon lisäksi kannattaisi suosia myös luomua. ”Jos Yhdysvaltojen 175 miljoonaa peltohehtaaria otettaisiin luomuviljelyyn, maaperään pidättyisi vuosittain noin 1,6 miljardia tonnia hiilidioksidia. Se korvaisi lähes neljäsosan niistä hiilidioksidipäästöistä, joita fossiilisten polttoaineiden poltto aiheuttaa Yhdysvalloissa.”

3. Kaupunkiviljely. Huomattava osa kaupunkien ruoasta voitaisiin tuottaa itse esimerkiksi mullalla täytetyissä säkeissä, vanhojen autonrenkaiden päälle rakennetuissa puutarhoissa tai rakennusten katoilla. Raportin mukaan maailmassa on jo nyt 800 miljoonaan kaupunkiviljelijää, jotka tuottavat viidenneksen maailman ruoasta. Ruoan tuotanto kaupungeissa on järkevää, koska tarve ja markkinat ovat lähellä. Kaupunkiviljely lisää myös yhteisöllisyyttä ja ruokaturvaa mahdollisessa kriisitilanteessa.

Suosittelen lämpimästi myös Maailman tila 2010 -raporttia. Siitä voi luke lisää esim. täältä: Maailman tila 2010 – Kulutuskulttuurin nousu ja tuho.

Posted in Ilmastopolitiikka, Kestävä kehitys, kulutus, ruoka, Yhteiskunta, Ympäristöpolitiikka | Tagged Christopher Flavin, Danielle Nierenberg, Kaupunkiviljely, Kuinka maailma ruokitaan, Maailman tila 2011, Worldwatch-instituutti | 1 Comment

Turkistarhaus ja sen loppu

By Leo Stranius | Published: February 23, 2011

Eläin- ja ympäristöjärjestöt järjestävät yhteisen mielenilmauksen turkistarhauksen kieltämiseksi. Kulkue lähtee keskiviikkona 23.2. klo 15.00 Helsingin Rautatientorilta Aleksis Kiven patsaalta päätyen eduskuntatalolle.

Mielenosoitus on seurasta viime viikolla julkisuuteen tulleesta vastenmielisestä kuvamateriaalista suomalaisilta turkistarhoilta. Kiitos eläinoikeusaktivisteille siitä urhoollisesta ja väsymättömästä työstä, jonka myötä asia on saatu poliittiseen keskusteluun.

Turkistarhaus tulisi kieltää nähdäkseni kolmesta syystä

1. Turkistarhaus on turhaa eläinten rääkkäystä. Joka vuosi neljä miljoonaa turkiseläintä kärsii ja kuolee suomalaisilla turkistarhoilla.

2. Turkistarhaus kuormittaa turhaan ympäristöä. Turkistuotanto aiheuttaa vuosittain 430 tonnin typpipäästöt ja 45 tonnin fosforipäästöt.

3. Turkis on turhake eikä ihminen sitä tarvitse.

Seuraavan hallituksen tulee tehdä suunnitelma turkistarhauksesta luopumiseksi. Mitä pikemmin tarhaajille löydetään vaihtoehtoisia tapoja harjoittaa elinkeinoa, sen parempi.

Olen kirjoittanut turkistarhauksesta aiemmin mm. tänne: Turkistarhaus on kiellettävä.

LISÄYS: 23.2. klo 18.00:
Mielenosoitukseen osallistui satoja ihmisiä! Hieno meininki. En usko, että Suomessa tullaan harjoittamaan turkistarhausta enää kovin pitkään. Viimeisimmät paljastukset osoittavat jälleen kerran miten heikoissa kantimissa tilanne alalla on.

Lisätietoja ja järkyttävää kuvamateriaalia suomalaisilta tarhoilta löytyy täältä.

Posted in Aktivismi, Eläintensuojelu, Luonto-Liitto, Toiminta, Yhteiskunta | Tagged Animalia, Oikeutta Eläimille, Tarhauskielto, Turkistarhaton Suomi 2025, Turkistarhauksen ympäristövaikutukset, Turkistarhaus | Leave a comment

Antti Poikola: Hallinnon läpinäkyvyys 2010-luvulla

By Leo Stranius | Published: February 22, 2011

Vieraskynäblogissa Antti Poikola

Suomella on pitkä historia hallinnon läpinäkyvyyden kehittämisessä. Historia ulottuu aina vuoteen 1766, jolloin Ruotsin parlamentti hyväksyi maailman ensimmäisen julkisuuslain. Historia on kunniakas, mutta pelkkä historia ei takaa ruusuista tulevaisuutta.

Nykyajan läpinäkyvyyden vaatimukset ovat erilaiset, kuin 1766, 1866, 1966 ja vielä 1999. Enää ei riitä, että halinnolta saa kysyttäessä vastauksen (tiedonsaantioikeus), vaan vaatimuksena on julkisen datan avoimuus – kaiken sen, mikä on teoriassa julkista pitäisi olla myös käytännössä saatavilla ja uudelleenkäytettävissä.

Julkisen sektorin hallussa olevasta datasta osa on julkista ja osa on sensitiivistä. Tietoaineistojen avaaminen kohdistuu luonnollisesti vain ei-sensitiivisiin aineistoihin. Avoimella datalla tarkoitetaan laillisesti ja teknisesti uudelleenkäytettävää dataa, jota voi julkishallinnon ohella tuottaa myös muut toimijat.

Data itsessään ei ole hyödyllistä, vaan sitä pitää jalostaa tekemällä palveluita. Esimerkiksi tietokanta jukisen liikenteen aikatauluista ei suurinta osaa meistä juuri kiinnostaisi, mutta Reittiopas -palvelu on yksi Suomen käytetyimmistä ja tunnetuimmista verkkopalveluista.

Reittiopasta ylläpitävä HSL kuuluu niihin harvoihin julkishallinnon organisaatioihin, joka on ymmärtänyt, että samalla, kun tuottaa kansalaisia hyödyttävän verkkopalvelun voi tarjota myös palvelun raaka-aineen eli datan muiden käytettäväksi. Reittioppaan avoimia rajapintoja hyväksikäyttäen on muun muassa tehty palveluita niin iPhone (ReittiGPS), kuin Android (Andropas) älypuhelimille. Nämä mobiilipalvelut ovat syntyneet ilman, että HSL:n olisi tarvinnut osallistua niiden kehittämiseen millään lailla.

Tieto ei ole niukkuudesta kärsivä resurssi, jaettaessa sen määrä ei vähene, eikä laatu heikkene. Tämä on hyvin ymmärretty, eikä monikaan vastusta julkisin varoin tuotetun tiedon avoimempaa jakamista. Käytännössä kuitenkin useimmat organisaatiot jalostavasta omista tietokannoistaan verkkosivuja, julkaisuja, asiakirjoja ja dokumentteja, mutta eivät julkaise itse dataa. Miksi näin on?

Nykyinen julkisuuslaki (621/1999) takaa tiedonsaantioikeuden julkisista asiakirjoista. Laki ei kuitenkaan sano mitään tietoaineistojen teknisestä tai laillisesta uudelleenkäytettävyydestä. Lisäksi maksuperustelain (150/1992) nojalla julkishallinnon tietovarannoista monissa tapauksissa veloitetaan vielä maksu. (edes julkisuuslakia ei aina noudateta). Datan julkaiseminen unohdetaan, kun organisaatiot keskittyvät täyttämään lain velvoitteet ja julkaisemaan dokumentteja.

Kehitteillä olevan Vaalilupausarkisto -palvelun tekijät pyysivät eduskunnan sivuilta löytyviä äänestysietoja, sekä kansanedustajien puheenvuoroja ja profiilitietoja koneluettavassa muodossa. Eduskunnan tietohallinnon vastaus oli:

…kyllähän [järjestelmän toimittaja X] näitä tekee toimeksiannosta, joka lienee tässä tapauksessa määriteltävissä hyvinkin tarkasti. Voitte pyytää hintatiedon [virkamies Y:ltä] . Maksajana on maksuperustelain mukaan vaalilupausarkisto eli luovutamme tiedot omakustannushintaan. Meiltä tarvitaan hyväksyminen tiedon poiminnalle tietokannoistamme.

En valinnut esimerkkiä mollatakseni eduskuntaa, sillä eduskunnassa on ainakin jo herätty valmistelemaan tietovarantojen avaamista toisin, kuin suurimmassa osassa julkishallinnon organisaatioita. Esimerkki vain on tuore ja todellinen ja kuvaa erinomaisesti asioiden nykytilaa.

Virallista tietojen avautumista odotellessa monet palveluiden kehittäjät ovat valinneet teknisesti tuskallisemman ja lain harmaalla alueella olevan lähestymistavan ja tehneet omia niin sanottuja screen scraper (ruudun raapija) -ohjelmia, jotka käyvät automaattisesti läpi verkkosivuja ja tallentavat tiedot sieltä tietokantaan. Näin esimerkiksi Kansanmuisti.fi on raapinut eduksunnan sivuja ja duunitori.fi taasen työvoimaviranomaisten sivuja.

Arkea helpottavien sovellusten ohella päätöksenteon perusteena käytettävän tiedon tulisi olla avointa demokratian toteutumisen nimissä. Esimerkiksi liikennehankkeiden perusteluina käytetään liikennesimulointeja ja verotuksen ja tulonsiirtojen perusteena kansantalouden simolointimalleja.

Simulaatiot ovat mustia laatikoita, joiden toiminta on harvojen käsissä – vain johtopäätökset ja pieni osa olettamuksista on päättäjien ja saatavilla. Mallin laskukaavoihin sisältyvät monilukuiset olettamukset tarkastelun kohteina olevista ilmiöistä ja arvaukset siitä, miten ne puolestaan vaikuttavat muihin ilmiöihin, jäävät täydelliseen pimentoon. Mallien ja laskentaan käytettyn datan tulisi olla avoimesti saatavilla, jotta pohjaolettamuksista voitaisiin keskustella.

Tällaisen avoimuuden luulisi kiinnostavan myös puolueita ja poliitikkoja. Tähän mennessä Suomessa asiaa on kuitenkin edistänyt lähinnä kansalaisaktiivit ja pieni joukko asdiaan vihkiytyneitä virkamiehiä. Poliitikoita, jotka ovat julkisesti ottaneet kantaa avoimemman tiedon puolesta on yhdenkäden sormilla laskettava määrä.

Antti Poikola

Kirjoittaja on Liikenne- ja viestintäministeriön julkaiseman “Julkinen data – johdatus tietovarantojen avaamiseen” -oppaan (Poikola, Kola Hintikka 2010) pääkirjoittaja. Avoimen datan ohella Poikola on paneutunut pyöräilyn edistämiseen, kansalaisten ja julkishallinnon välisten yhteistyöratkaisujen kehittämiseen (fillarikanava.fi) ja avoimuuteen pohjautuvien toimintamallien jalkauttamiseen.

Posted in Demokratia, Eduskuntavaalit, Politiikka, Toiminta, Yhteiskunta | Tagged Antti Poikola, Avoin data, Hallinnon data, läpinäkyvyys, Tietoyhteiskunta | 2 Comments

Onnellinen, kohtuullinen ja ekologinen Suomi – Osa 4: Vaalirahoitukselle katto

By Leo Stranius | Published: February 21, 2011

Tässä kirjoitussarjassa pohdin kevään ajan, millainen olisi onnellinen, kohtuullinen ja ekologinen Suomi.

Tässä osassa käsittelen vaalirahoitusta.

Eduskuntavaalikampanjat ovat käynnistyneet tai käynnistymässä itse kullakin. Oma eduskuntavaaliehdokkuuteni julkistettiin tiistaina 1.2.2011.

Ensimmäisen viikon aikana sain lahjoituksia aika mukavasti – yhteensä 1136 euroa.

Samaan aikaan huomasin, että ulkoministeri Alexander Stubb oli järjestänyt vaaliseminaarin. Pääsylipputuloja ministerin vaalikampanjaan oli kerätty tuosta yhdestä seminaarista 73 406 euroa. Vastaavasti yksi parikymmpinen ehdokaskollegani on saanut kuulemani mukaan tähän mennessä lahjoituksia 40 euroa.

Vähän eri lähtökohdistä tähän hommaan siis itse kukin ponnistaa!

Demokratian periaatteisiin tulisi kuulua, että vaaleissa on mahdollisuus menestyä ilman poikkeuksellisen suurta varallisuutta. Kyse on tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Siitä, että vaaleissa kilpailtaisiin oikeasti asioilla eikä rahalla.

Tästä syystä olisi perusteltua, että määriteltäisiin vaalikampanjointiin käytettävällä rahamäärälle katto. Muussa tapauksessa vaaleissa käydään aina ensimmäinen kierros siitä, kenellä on mahdollisuus investoida tai kerätä rahaa vaalikampanjaan. Ja voi vain kuvitella jos toisella on 1000 euroa käytössä ja toisella 100 000 euroa, kumpi saa samalle asialle paremmin huomiota.

Monessa yhteydessä kampanjakatoksi on esitetty 50 000 euroa. Kampanjakatto olisi perusteltua mielestäni viidestä syystä:

1. Kampanjakatto lisäisi ehdokkaiden välistä tasa-arvoa.
2. Vaaleissa kilpailtaisiin enemmän asioilla eikä rahalla.
3. Vähävaraisetkin voisivat kampanjoida tasaveroisemmin.
4. Ehdokkaat, jotka eivät aja rahatalouden intressiä, voisivat menestyä vaaleissa.
5. Ehdokkaat, joilla ei ole suhteita rahakkaisiin tahoihin, voisivat menestyä vaaleissa.

Mikä olisi sinun mielestäsi sopiva rahasumma eduskuntavaalikampanjakatoksi?

Oma vaalirahoitukseni on seurattavissa lähes reaaliaikaisesti verkkosivuiltani.

Ai niin. Ja onnellisuus, kohtuullisuus, ekologisuus -kampanjaa voi tietysti tukea täältä.

Kirjoitussarjan aiemmat osat ovat luettavissa täältä:
- Osa 1: Peruselementit
- Osa 2: Yksilön ja yhteiskunnan onnellisuus
- Osa 3: Kohtuullisuus

Posted in Demokratia, Eduskuntavaalit, Politiikka, Talous, Yhteiskunta | Tagged Alexander Stubb, Ekologisuus, Kampanjakatto, Kohtuullisuus, Onnellisuus, Vaalirahoitus | 1 Comment

Tulevan viikon menot (viikko 8, 21.-27.2.2011)

By Leo Stranius | Published: February 20, 2011

Ohessa tiedoksi ensi viikon (viikko 8, 21.-27.2.2011) menoni. Kuluneen viikon (vko 7) yhteenveto on luettavissa viikkopäiväkirjasta.

Maanantai 21.2.
- klo 10-12 Valtiontalouden tarkastusviraston ilmasto- ja energiastrategian valmisteluun ja toimeenpanoon liittyvä tarkastus
- klo 13-14 Luonto-Liiton toimistokokous
- klo 14-15 Tapaaminen Luonto-Liiton puheenjohtajan ja talouspäällikön kanssa
- klo 16.30-18.30 Eduskunnan luonto- ja ympäristöryhmän seminaari

Tiistai 22.2.
- Toimistolla koko päivän
- klo 14-16 Lapset Luontoon -hankkeen kokous
- klo 16-17 Tapaaminen Sirkku Tuhkasen kanssa
- klo 17.30-21 Vaalivideoiden katselu ja leikkaus

Keskiviikko 23.2.
- klo 10-12 Helsingin yliopiston VOX suunnittelupalaveri
- klo 11-12 Maailman tila 2011 -kirjan julkaisutilaisuus
- klo 15-18 Turkistarhauksen vastainen mielenosoitus

Torstai 24.2.
- klo 9-11 Luonto-Liiton verkkosivujen päivitystalkoot
- klo 11.30-16 Allianssin hallituksen kokous
- klo 18-21 Helsingin Vihreiden ehdokkaiden ja kampanjapäälliköiden tapaaminen

Perjantai 25.2.
- klo 10-12 Luonto-Liiton Viisikon kokous
- Toimistolla koko päivän

Lauantaina 26.2.
- Lomapäivä – L&A 24h

Sunnuntai 27.2.
- Seuraavan viikon esitysten ja kirjoitusten valmistelu
- klo 20-21 Eduskuntavaalipalaveri kampanjapäällikkö Peggy Bauerin kanssa

Posted in Arki, Elämä, Toiminta | Tagged Kalenteri | Leave a comment

Viikkopäiväkirja 7 (14.-20.2.2011)

By Leo Stranius | Published: February 20, 2011

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa sekä viimeistelin artikkelin nuorispoliittisesta ohjauksesta ja kirjoittelin blogia. Aamupäivän kävin läpi sähköposteja. Lounaan jälkeen vedin Luonto-Liiton toimistokokousta ja istuin työhyvinvointiryhmän kokouksessa. Iltapäivällä oli vielä Luonto-Liiton puheenjohtajiston puhelinpalaveri. Illaksi pyöräilin Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolle johtamaan puhetta Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokoukseen. Ystävänpäivän kunniaksi Luonto-Liitto tiedotti susien puolesta: Luonto-Liiton susiryhmä vaatii maa- ja metsätalousministeriötä viimeistään nyt puuttumaan susikannan alamäkeen.

Tiistai: Kävin aamulla juoksemassa ja luonnostelin kuvauksen Sosiaalisesti kestävää kehitystä -kirjahankkeeseen artikkelistani Degrowth: ihmisten hyvinvoitia ekologisissa rajoissa. Lisäksi vastasin Senioriliikkeen vaalikyselyyn ja luonnostelin videoiden käsikirjoituksia illan kuvauksia varten. Tämän jälkeen pyöräilin eduskuntatalolle Vasemmiston ympäristöohjelman julkaisutilaisuuteen. Kyseessä on aivan loistava ohjelma! Pikaisen lounaan jälkeen suuntasin oikeusministeriöön ja Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan kokoukseen. Illan olin vaalivideoiden kuvauksissa.

Keskiviikko: Pyöräilin aamupäivällä Vanhalle ylioppilastalolle pääministeri Mari Kiviniemen järjestämään Sukupolvien Suomi -keskustelutilaisuuteen. Ehdin seurata keskustelu vain reilun tunnin kunnes piti lähteä OK-opintokeskuksen kurssille luennoimaan järjestöjohtamisen haasteista. Esitykseni löytyy täältä. Lounaan jälkeen kävin läpi sähköposteja ja iltapäivällä piipahdin jälleen kuvattavana. Alkuillan istuin Luonto-Liiton talousjaoston kokouksessa ja illan näpyttelin loputtomia sähköposteja. Tekee välillä todella tiukkaa selvitä päivittäin niistä yli 400 sähköpostista, jotka laatikkoon kolahtaa.

Torstai: Aamulla valmistelin materiaaleja illan eduskuntavaalien tukiryhmän kokousta varten. Tämän jälkeen pyöräilin yliopistolle kuuntelemaan Tanner-akatemian ja Väinö Tannerin säätiön Energia ja hyvinvointi -luennolle kuuntelemassa mitä Jorma Ollilalla on aiheesta sanottavaa. Valitettavasti ei juuri mitään. Tämän jälkeen kävimme läpi Luonto-Liitossa mahdollisuuksiamme osallistua yhteen EU-hankkeeseen. Illan istuin eduskuntavaalien tukiryhmän kokouksessa. Täytyy sanoa, että mukana on aivan mahtava jengi! Peggy Bauer kampanjapäällikkönä on häkellyttävän aktiivinen ja tehokas. Kokouksen päätteeksi kuvasimme vielä muutamia tukiryhmäläisten sanomisia videolle.

Perjantai: Kävin aamulla juoksemassa. Näillä pakkasilla moni on kysynyt, voiko näin kovassa pakkasessa juosta. Vastaus on, että kyllä voi. Aiheesta tarkemmin täällä: Juokseminen pakkasessa. Juoksun jälkeen pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle, jossa olin Ekokemin asiakaslehden haastatateltavana ja kuvattavana. Yritys lahjoitti Luonto-Liitolle vuodenvaihteessa 15 000 euroa. Aamupäivällä valmistelin lisäksi Luonto-Liiton työhyvinvointikyselyä ja seuraavan päivän hallituksen kokouksen asioita. Iltapäiväksi suuntasin Reilun kaupan edistämisyhdistyksen pikkujouluihin sekä sieltä edelleen kasvisruokakauppa Asokaan. Illan huipennuksena vietimme L&A-sessiota Annukan kanssa.

Lauantai: Istuin koko päivän Luonto-Liiton toimistolla hallituksen kokouksessa. Täytyy kyllä sanoa, että meillä on aivan mahtava porukka tekemässä hyviä päätöksiä. Ja mikä parasta puheenjohtaja Tuomo Lindholm veti kokouksen läpi aikataulussa siten, että kokous päätettiin jo puolituntia ennen arvioitua aikaa. Kokouksen jälkeen hoidin pöytäkirjan, raportoinnin ja sovitut asiat eteenpäin sekä pyöräilin kotiin. Illan hengailimme yhdessä läheisten ystävien kanssa yläkerrassa Jukan ja Elinan luona keskustellen perhe-elämästä, vaaleista ja politiikasta.

Sunnuntai: Kävin aamupäivällä juoksemassa 14 km lenkin kuntosalin juoksumatolla. Paivä hujahti eduskuntavaalihommeleissa esimerkiksi vaalikoneisiin vastatessa ja sähköposteja läpi käydessä. Lisäksi kirjoittelin blogia ja muita tulevia tekstejä sekä otin rennosti.

Kuntoilu ja työtunnit: Viikon aikana kävin juoksemassa 4 kertaa (yhteensä 46 km) ja pyöräilin 82 km. Lisäksi Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 86 tuntia.

Kiitollisuus: Olen kiitollinen mahtaville ystävilleni sekä huippuhienolle ja osaavalle eduskuntavaalien tukiryhmälle. Olen myös kiitollinen Luonto-Liiton porukoille niin toimistolla kuin hallituksessakin. Lisäksi olen kiitollinen Vasemmiston ympäristöohjelmasta ja eläinoikeusaktivistien esille nostamista epäkohdista turkistarhaukseen liittyen. Täytyy myös olla kiitollinen siitä, että kovista pakkasista huolimatta olen pystynyt lenkkeilemään ja pyöräilemään sekä pysynyt terveenä.

Oppiminen: Viikon mittaan olen oppinut huimasti eduskuntavaalikampanjoinnista ja politiikasta ylipäätään. Vaalikoneet ovat pakottaneet pohtimaan ja hankkimaan tietoa monista uusista aiheista. Lisäksi olen oppinut paljon kuvaamisesta ja pakkasessa urheilemisesta sekä järjestöjohtamisen haasteista. Kiva viikko takana!

Tuleva viikko: Istun monissa Luonto-Liiton kokouksissa, käyn Maailman tila 2011 -kirjan julkaisutilaisuudessa, osallistun turkistarhausta vastustavaan mielenosoitukseen sekä tapaan muita helsinkiläisiä eduskuntavaaliehdokkaita ja kampanjapäälliköitä.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 6.

Posted in Arki, Elämä, Luonto-Liitto, Toiminta, Yhteiskunta, Ympäristöpolitiikka | Tagged Kalenteri, Viikkopäiväkirja | 1 Comment

Michael Lettenmeier: Liikennepolitiikka(a) raiteille

By Leo Stranius | Published: February 19, 2011

Vieraskynäblogissa Michael Lettenmeier

Pari viikkoa sitten sattui Saksassa paha junaonnettomuus. Henkilö- ja tavarajuna törmäsivät toisiinsa tuhoisin seurauksin. Onnettomuudessa kuoli melkein saman verran ihmisiä kuin joka päivä kuolee Saksan tieliikenteessä.

Onnettomuusrataosuudella ei ollut vielä automaattista jarrutusjärjestelmää päin punaista ajaville junille. Onnettomuus oli seuraus nykyisen liikennepolitiikan virheistä. Tieverkon laajentamiseen investoidaan edelleen huimat summat ja rautateiden kehittämisessä painotetaan yksittäisiä suurnopeusratoja. Olemassa olevan tie- ja rataverkon ylläpito jää uudisrakentamisen jalkoihin.

Suomen liikennepolitiikassa on samanlaisia huolestuttavia piirteitä. Edelleen rakennetaan lisää teitä, vaikka nykyistenkään kunnossapitoon eikä joukkoliikenteen tukemiseen ole varaa. Jopa Suomen tiheimmin asutulla alueella, pääkaupunkiseudulla, panostetaan edelleen päätieverkon laajentamiseen tunneleineen ja kehäteineen kävelykeskustan, pyöräilyverkon ja edullisen joukkoliikenteen sijaan.

Suomen liikennepolitiikka tarvitsee nyt täyskäännöksen kestävän kehityksen suuntaan:

- Tieverkko pitää jäädyttää nykyiseen. Autoliikenteen kasvua pitää hillitä ruuhkamaksuilla, liikenteen minimointiin pyrkivällä maankäytön suunnittelulla, kohdistamalla taloyhtiöiden parkkipaikkakustannukset autoilijoille eikä kaikille asukkaille ja nostamalla tietoisuutta autoliikenteen haitallisuudesta.

- Joukkoliikenne pitää saada houkuttelevaksi kokonaisuudessaan eikä vain Helsingissä ja muutamalla kaukojunavälillä. Tähän tarvitaan hyvä vuorotarjonta ja houkuttelevat lippuvaihtoehdot. Saksan Freiburgin lipuista voisi ottaa esimerkkiä: kuukauden seutulippu 39 €, vuorokauden seutulippu 9 € yksin matkustavalle ja 18 € max. viiden hengen ryhmälle. Freiburgissa tämä on tuonut asiakkaita niin hyvin, että vain 11 % joukkoliikenteen kustannuksista lankeaa kaupungin maksettavaksi.

- Pyöräliikenne pitää saada sujuvaksi kaupungeissa esimerkiksi avaamalla yksisuuntaisia katuja pyörille. Autottomia alueita tarvitaan moninkertaisesti lisää sekä keskustoissa että asuinlähiöissä, jotta saadaan kaupungit viihtyisiksi.

Tutkimukset kertovat, että politiikot kuvittelevat kansalaisia paljon automyönteisemmiksi kuin nämä oikeasti ovat. Pystyisikö Leo kääntämään tätä asetelmaa paremmaksi?

Kirjoittaja on saksalais-lahtelainen ekotehokkuuskonsultti ja D-mat oy:n toimitusjohtaja. Hänellä ei ole autoa ja hän palasi juuri junalla ja laivalla kolmen viikon Keski-Euroopan työmatkalta.