Michael Lettenmeier: Liikennepolitiikka(a) raiteille

Vieraskynäblogissa Michael Lettenmeier

Pari viikkoa sitten sattui Saksassa paha junaonnettomuus. Henkilö- ja tavarajuna törmäsivät toisiinsa tuhoisin seurauksin. Onnettomuudessa kuoli melkein saman verran ihmisiä kuin joka päivä kuolee Saksan tieliikenteessä.

Onnettomuusrataosuudella ei ollut vielä automaattista jarrutusjärjestelmää päin punaista ajaville junille. Onnettomuus oli seuraus nykyisen liikennepolitiikan virheistä. Tieverkon laajentamiseen investoidaan edelleen huimat summat ja rautateiden kehittämisessä painotetaan yksittäisiä suurnopeusratoja. Olemassa olevan tie- ja rataverkon ylläpito jää uudisrakentamisen jalkoihin.

Suomen liikennepolitiikassa on samanlaisia huolestuttavia piirteitä. Edelleen rakennetaan lisää teitä, vaikka nykyistenkään kunnossapitoon eikä joukkoliikenteen tukemiseen ole varaa. Jopa Suomen tiheimmin asutulla alueella, pääkaupunkiseudulla, panostetaan edelleen päätieverkon laajentamiseen tunneleineen ja kehäteineen kävelykeskustan, pyöräilyverkon ja edullisen joukkoliikenteen sijaan.

Suomen liikennepolitiikka tarvitsee nyt täyskäännöksen kestävän kehityksen suuntaan:

- Tieverkko pitää jäädyttää nykyiseen. Autoliikenteen kasvua pitää hillitä ruuhkamaksuilla, liikenteen minimointiin pyrkivällä maankäytön suunnittelulla, kohdistamalla taloyhtiöiden parkkipaikkakustannukset autoilijoille eikä kaikille asukkaille ja nostamalla tietoisuutta autoliikenteen haitallisuudesta.

- Joukkoliikenne pitää saada houkuttelevaksi kokonaisuudessaan eikä vain Helsingissä ja muutamalla kaukojunavälillä. Tähän tarvitaan hyvä vuorotarjonta ja houkuttelevat lippuvaihtoehdot. Saksan Freiburgin lipuista voisi ottaa esimerkkiä: kuukauden seutulippu 39 €,  vuorokauden seutulippu 9 € yksin matkustavalle ja 18 € max. viiden hengen ryhmälle. Freiburgissa tämä on tuonut asiakkaita niin hyvin, että vain 11 % joukkoliikenteen kustannuksista lankeaa kaupungin maksettavaksi.

- Pyöräliikenne pitää saada sujuvaksi kaupungeissa esimerkiksi avaamalla yksisuuntaisia katuja pyörille. Autottomia alueita tarvitaan moninkertaisesti lisää sekä keskustoissa että asuinlähiöissä, jotta saadaan kaupungit viihtyisiksi.

Tutkimukset kertovat, että politiikot kuvittelevat kansalaisia paljon automyönteisemmiksi kuin nämä oikeasti ovat. Pystyisikö Leo kääntämään tätä asetelmaa paremmaksi?

Kirjoittaja on saksalais-lahtelainen ekotehokkuuskonsultti ja D-mat oy:n toimitusjohtaja. Hänellä ei ole autoa ja hän palasi juuri junalla ja laivalla kolmen viikon Keski-Euroopan työmatkalta.

Posted in Eduskuntavaalit, Kestävä kehitys, Liikennepolitiikka, Yhteiskunta, Ympäristöpolitiikka | Tagged , , , , , , | Leave a comment

Juokseminen pakkasessa

Aamulla (18.2.) mittari näytti Helsingin Käpylässä -25 astetta. Voiko näin kovassa pakkasessa enää käydä juoksemassa tai pyöräillä?

Kyllä voi. Kunhan huomioi kolme asiaa: kannattaa välttää (1) kovia tai (2) liian pitkiä harjoituksia sekä (3) pukeutua sään mukaan.

Kovemmilla pakkasilla askel pitää hyvin verrattuna loska-, jää- tai lumimossokeleihin. Tietysti pakkaskestävyys on yksilöllistä, mutta hyvä asia on se, että siihen voi pikkuhiljaa totutella.

Juoksija-lehden mukaan (1/2011) kehon rasittaminen eri lämpötiloissa (kuumassa tai kylmässä) parantaa verenvirtauksen säätelyjärjestelmän toimintaa, joka näkyy vähäisempänä kuormittumisena rasituksessa. Kyse on vähän samasta asiasta kuin korkeanpaikan harjoittelussa tai ylämäkijuoksuvedoissa. Kylmässä harjoittelu parantaa sydämen iskutilavuuta, koska kylmä supistaa ihon verisuonia.

“Kun terveys on hyvä, kylmää kestää huomattavasti paremmin verrattuna tilanteeseen, jossa flunssa tai ylirasitus puskevat päälle tai kunto on lenkkeilyn puutteessa ehtinyt heikentyä. Vastaavasti hyvässä fyysisessä kunnossa keho yltää tarvittaessa huikeisiin suorituksiin erilaisissa lämpötiloissa tai muissa vaativissa olosuhteissa.”

Oma 10 km lenkkini sujui aikaan 54:30 keskisykkeen ollessa 142. Ainakin itselläni syke on kylmällä juostessa selvästi normaalia korkeammalla.

Tässä vielä lista vaatteista, joita itselläni oli tänään päällä:

- Jaloissa kahdet sukat ja lenkkarit: alla ohuet juoksusukat ja päällä hiukan paksummat vaellussukat
- Kolmet housut: lämpökerrasto, lyhyet alushousut ja tuulen pitävät ohuet juoksuhousut
- Kolme paitaa ja kevyt takki: juoksupaita, lämpökerraston yläosa, poolopaita ja tuulen pitävä ohut juoksutakki
- Päässä: kommandopipo ja sen päällä hengittävä juoksupipo sekä kaulalla paksu kaulaliina
- Käsissä: ohuet sormikkaat ja päällä lapaset

Ylävartalon suojana poolopaita oli selvästi liikaa ja myös sormilla/käsillä oli kuuma. Sen sijaan jalat pysyivät kahden kerroksen alla juuri sopivan lämpiminä vaikka varpaita hiukan kipristelikin ja myös perintökalleudet olivat loppumatkasta kylmissään.

Juoksulenkin jälkeen kävin suihkussa ja söin aamupalaksi neljän viljan luomuhiutaleita soijamaidolla, auringonkukan siemenillä ja kaakaorouheella höystettynä sekä pyöräilin töihin noin 6 km matkan Helsingin keskustaan.

Talvipyöräilyn iloista voi lukea täältä.

Posted in Arki, Elämä | Tagged , , , , , , | 2 Comments

Järjestöjohtamisen haasteet

Olin keskiviikkona (16.2.) puhumassa OK-opintokeskuksen koulutustilaisuudessa järjestöjohtamisen haasteista.

Järjestöjohtamisen haasteena on esimerkiksi ihmisten motivointi sekä toimiminen vapaaehtoisten ja ammattilaisten rajapinnassa. Myös toimintaympäristön muutos – esimerkiksi verkon merkityksen korostuminen, hallitsemattomuuden kasvu ja ihmisten sitoutumisen löystyminen asettaa omat haasteensa järjestöjohtajalle.

Ohessa esittelemäni viisi ratkaisun avainta järjestöjohtamisen haasteisiin:

- Ajanhallinta
- Päätöksenteko
- Rikastava vuorovaikutus
- Palautteen antaminen
- Epäonnistuminen

Tarkemmin kustakin aiheesta oheisessa koulutusmateriaalissa sekä “Hyvä johtaminen” -kirjoitussarjasta

Posted in Elämänhallinta, Hyvä johtaminen | Tagged | 1 Comment

Sukupolvien Suomi, Terike Haapoja ja Toisten puolue

Sukupolvien Suomi -keskustelu. Keskustelemassa Liisa Hyssälä, Sixten Korkman ja Oras Tynkkynen. Edessä pääministeri Mari Kiviniemi

Osallistuin pääministeri Mari Kiviniemen järjestämään keskustelutilaisuuteen sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Politiikan haasteena on varmistaa eri sukupolvien näkökulmat päätöksenteossa.

Seminaarin aluksi katsoimme Ditte Uljaksen tuottaman videokoosteen lasten näkemyksistä aiheeseen. Lasten Suomessa on mm. lunta, vuodenaikoja, kavereita sekä kaikki hyvin ja kaikilla hyvä mieli. Ei yhtään hullumpia tavoitteita.

Taiteilija Terike Haapoja on pyrkinyt Toisten puolue -projektissa tavoittamaan sitä, miten politiikassa voitaisiin antaa ääni myös niille, jotka eivät voi omasta puolestaan puhua. Näitä ryhmiä ovat lasten lisäksi tietysti tulevat sukupolvet, luonto ja eläimet. Suosittelen näyttelyä lämpimästi.

Miten hiljaisille äänille sitten voitaisiin antaa ääni? Tässä kolme ehdotusta.

1. Nimetään edustaja. Nimetään tuleville sukupolville, luonnolle ja eläimille edustaja esimerkiksi eduskuntaan, hallinnon työryhmiin ja yhdyskuntasuunnittelua valmisteleviin elimiin.

2. Hankkeiden vaikutusarvio. Tehdään isojen hankkeiden osalta THVA eli tulevaiduuden ja hiljaisten äänien vaikutusarvio (vrt. yva, sova jne.).

3. YK:n julistus. Tehdään kansainvälinen tulevien sukupolvien, luonnon ja eläinten oikeuksien julistus YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen sekä naisten ja lasten oikeuksien julistuksen rinnalle.

Mikä olisi sinun ratkaisu hiljaisten äänten tuomisesti poliittiseen päätöksentekoon?

Alla vielä lisätietoja Toisten puolue -näyttelystä.

Posted in Demokratia, Eläintensuojelu, Kestävä kehitys, Yhteiskunta, Ympäristöpolitiikka | Tagged , , , | 1 Comment

Janne Björklund: Euroopan energiatulevaisuus nojaa yhä vahvemmin uusiutuvaan

Vieraskynäblogissa Janne Björklund

Juuri ilmestynyt Euroopan tuulivoimayhdistyksen tilasto kertoo, että aurinkosähkön läpimurto EU:ssa tapahtui viime vuonna. Aurinkosähkön osuus uudesta sähköntuotantokapasiteetista 2,5 -kertaistui viime vuonna ohittaen jopa tuulivoiman.

Uusiutuvan osuus uudesta kapasiteetista on noussut tasaisesti jo 10 vuotta. Kehityksen jatkuessa samaan tapaan voidaan arvioida, että vuonna 2020 EU:n uudesta valmistuvasta sähköntuotantokapasiteetista on uusiutuvaa energiaa lähemmäs 100%.

Energiantuotantomuodoilla on monia ominaisuuksia kuten hiilijalanjälki, tuotantoketjun ympäristöystävällisyys, raaka-aineiden käyttö, luvitus, rakentamisaika ja tuotantohinta. Tuotantohinnalla(eli paljonko tuotettu kWh maksaa) on tietysti merkitystä, mutta uusiutuvan leviämistä edistää pieni muutos ajattelutavassa: paras ja puhtain saa maksaa. Professori Lund on kuvannut osuvasti aurinkosähköä energiantuotannon ‘Rolls-Royceksi’.

Uusiutuvaa energiaa saadaan nopeasti jos tahtoa on. Espanjassa rakennettiin vuonna 2008 – siis yhden ainoan vuoden aikana – 6000 megawattia tuulivoimaa. Kapasiteetti on kolminkertainen verrattuna Suomen tavoiteteeseen vuodelle 2020. Ympäristöjärjestöillä on tosin ollut jo pitkään johdonmukaisesti näkemys 4000 megawatin tuulivoimakapasiteetista vuodelle 2020. Tilaa tuulivoimalle kyllä löytyy. Ruotsissa, Piteån kunnan alueelle ollaan juuri rakentamassa valtavaa, 4000 megawatin tuulivoimapuistoa.

Seuraava eduskunta saa päätettäväkseen taas kerran useita tärkeitä energiaan liittyviä asioita. Olisi mahtavaa, jos Leo voisi olla tässä yhä vahvemmin mukana.

Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton entinen energiakampanjoitsija joka työskentelee tällähetkellä kehitysjohtajana sovelletun matematiikan alalla.


Posted in Ilmastopolitiikka, Vieraskynä, Yhteiskunta, Ympäristöpolitiikka | Tagged , , , , , | 3 Comments

Onnellinen, kohtuullinen ja ekologinen Suomi – Osa 3: Kohtuullisuus

Tässä kirjoitussarjassa pohdin kevään ajan, millainen olisi onnellinen, kohtuullinen ja ekologinen Suomi. Tämän kirjoituksen teemana on kohtuullisuus.

Professori Tim Jackson on kuvannut yhden aikamme kiperimmistä haasteista seuraavasti:

Olemme ajautuneet käyttämään rahaa, jota meille ei ole, ostaakseemme tavaroita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutukset ihmisiin, joista emme välitä. Ja suurin ongelma on se, että tämä kehä aiheuttaa merkittävän vaaran ympäristön kantokyvylle. Tätäkö oikeasti haluamme?

Seuraavassa kolme ajatusta kohtuullisuudesta:

1. Ihmisten hyvinvointia pitää lisätä, mutta lisäys voi tapahtua vain ympäristön sallimissa rajoissa. Bruttokansantuotteen tuijottamisesta pitää siirtyä aidosti merkityksellisiin päämääriin ja niiden mittaamiseen. Vai haluammeko vain juosta oravanpyörässä? Eikö leppoisampi ja kohtuullisempi elämä olisi mukavampaa? Työtä voidaan jakaa tasaisemmin ja palkankorotusten sijaan ihmislle voidaan tarjota mahdollisuutta tehdä lyhyempää työpäivää.

2. Hyvien valintojen on oltava helppoja, hauskoja ja halpoja. Tästä syystä ympäristöystävällisten valintojen tueksi tarvitaan yhteiskunnallisia rakenteita, lainsäädäntöä ja taloudellista ohjausta. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi nollaenergiataloja ja uusiutuvien energialähteiden lisäämistä, ruuhkamaksujen käyttöönottoa ja kasvisruuan suosimista julkisessa ruokailussa.

3. Arjen ympäristökannusteita pitää siis lisätä rutkasti. Tämä tarkoittaa sitä, että verotuksen painopistettä kannattaa siirtää työn verotuksesta ympäristöverotukseen. Siirto pitää tehdä kuitenkin reilusti, jotta pienituloiset eivät joudu pulaan. Esimerkiksi sähköverotus voidaan toteuttaa progressiivisesti siten, että enemmän kuluttavat maksavat käytetystä kilowattitunnista enemmän veroa.

Ihmisten hyvinvointia ekologisissa rajoissa. Siinä on kohtuullisuuden ydin.

Kirjoitussarjan aiemmat osat ovat luettavissa täältä:
- Osa 1: Peruselementit
- Osa 2: Yksilön ja yhteiskunnan onnellisuus

Posted in Degrowth, Eduskuntavaalit, Kestävä kehitys, kulutus, Politiikka, Yhteiskunta, Ympäristöpolitiikka | Tagged , , | 3 Comments

Viikkopäiväkirja 6 (7.-13.2.2011)

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa ja vierailin Vantaalla Tikkurissa kokoustamassa yhdestä tulevasta lahjoituskampanjasta. Päivä jatkui Allianssin hallituksen kokouksella ja Luonto-Liiton toimistokokouksella. Toimistokokouksessa alustin aiheesta ”myönteinen ei”. Iltapäivällä lähdin Turkuun, jossa olin puhumassa ilmastonmuutoksesta ja palmuöljyn haasteista. Välissä näpyttelin sähköposteja sen minkä kerkesin. Huomasin myös, että ympäristöpolitiikan alumni-tarinani oli julkaistu. Teksti paljastaa, kuinka päädyin aikanaan lukemaan Tampereen yliopistoon ympäristöpolitiikkaa ja mitä sitten tapahtui: Spatikka: Ympäristöpolitiikan opiskelijasta ympäristöpäälliköksi ja Luonto-Liiton pääsihteeriksi.

Tiistai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle. Ensin vastailin ympäristökasvatuslehden haastatteluun luopumisesta ja tämän jälkeen istuin Emilia Paloniemen haastateltavana poliittisesta toiminnasta. Heti perään vastasin vielä Utain-lehden haastatteluun eduskuntavaaliehdokkuudestani. Lounaan jälkeen kävin läpi sähköposteja ja hoidin Luonto-Liiton hallintoasioita. Illalla tein eduskuntavaalityötä ja vastasin mm. Kepan Ulkopoliittiseen vaalikoneeseen.

Keskiviikko: Pyöräilin aamulla pitämään luentoa verkkovaikuttamisesta Kansalaisfoorumin järjestämälle kansalaistoimijoiden aamupalalle. Todella hyvä ja antoisa sessio! Samassa yhteydessä annoin haastattelut myös OK-kanavaan ja Sivistys.nettiin. Luennon jälkeen kävin lounaalla Greenpeacen energiavastaava Jehki Härkösen kanssa. Iltapäivällä istuin lyhyessä palaverissa Lush Finlandin edustajan kanssa. Suunnittelimme ja sovimme tulevasta yhteistyöstä Luonto-Liiton susiryhmän kanssa. Ilta sujahti sähköpostien ja eduskuntavaalikampanjan parissa.

Torstai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Säätytalolle, jossa osallistuin pääministeri Mari Kiviniemen järjestämään OECD Round Table -keskustelutilaisuuteen kestävästä kasvusta. Aamupäivän session jälkeen kävin nauttimassa pikalounaaksi kasvishernekeittoa yliopistolla ja jatkoin Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolle puhumaan rakennetyöryhmän kokoukseen järjestötoiminnan tulevaisuushaasteista. Välillä piipahdin Luonto-Liiton toimistolla ja kävin sitten osallistumassa Ekovihreiden degrowth-seminaariin eduskunnan kansalaisinfossa. Jouduin jättämään seminaarin loppuosan kuitenkin väliin, että ehdin vielä Terike Haapojan Toisten puolue -näyttelyn avajaisiin.

Perjantai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Vanhankaupunginlahdelle, jossa minua haastateltiin ja kuvattiin Arabianrannan, Toukolan ja Vanhakaupungin Kuohu-lehteen kansalaisvaikuttamisesta. Haastattelun jälkeen pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle, jossa kävimme läpi ajankohtaisia asioita yhdessä talouspäällikön kanssa. Tämän lisäksi minua haastateltiin Vihreiden uutiskirjeeseen siitä, kuinka olen onnistunut keräämään niin lyhyessä ajassa 150 hengen tukiryhmän eduskuntavaalikampanjaani varten. Vastaus on yksinkertainen – soittelemalla ihmisille ja olemalla heihin suoraan yhteydessä. Iltapäivän ja alkuillan kävin läpi viikon aikana kertyneitä sähköposteja. Illalla olimme Annukan ja monen muun ystävän kanssa Auran ja Jessen hääjuhlissa. Onneksi olkoon mainiolle parille!

Lauantai: Vietimme Annukan kanssa lomapäivää. Nukuimme pitkään sekä söimme yhdessä aamupalaa ja luimme lehtiä. Paljon kiinnostavia juttuja mm. Luonnonsuojelija-lehdessä, Nuorten Luonnossa ja Juoksija-lehdessä. Iltapäivällä teimme useamman tunnin kävelyretken Arabianrannassa ja Vanhankaupunginlahdella. Reippaan kävelylenkin jälkeen kävimme syömässä Arabian kauppakeskuksen kiinalaisessa ravintolassa ja siivosimme kotona. Illalla katsoimme vielä Avaraa Luontoa YLE:n areenalta.

Sunnuntai: kävimme aamulla Annukan kanssa juoksemassa -18 asteen pakkasessa. Itse tein samalla 11 x 100 metrin lyhyitä ylämäkivetoja. Onneksi olin edellisenä päivänä lukenut Juoksija-lehdestä (1/2011), että kylmyys parantaa suorituskykyä ja sydämen pumppaustehoa sekä aktivoi monia elimistön toimintoja. Keuhkoja ei pidä kuitenkaan rasittaa liikaa eli ei kannata juosta ylipitkiä lenkkejä tai harjoitella maksimikestävyyttä. Iltapäivän valmistelin esitystä järjestöjohtamisen haasteista ja kirjoitin Nuorisotutkimusverkoston tulevaan julkaisuun artikkelin nuorisopoliittisesta ohjauksesta. Illalla tein vielä vaalikampanjaan liittyviä asioita.

Kuntoilu ja työtunnit: Viikon aikana kävin juoksemassa 5 kertaa  (yhteensä 51 km) ja pyöräilin 64 km. Lisäksi Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 79 tuntia.

Kiitollisuus: Viikon osalta olen kiitollinen siitä, että monet ongelmani, joista olen viime päivinä kantanut huolta, ovat elämäni mittakaavassa lopulta aika pieniä. Lisäksi olen kiitollinen siitä, että eduskuntavaalieni tukiryhmässä on mukana jo lähes 150 huipputyyppiä ja lahjoituksiakin kertyi ensimmäisen viikon aikana 1136 euroa. Olen myös kiitollinen kaikista niistä kiinnostavista tilaisuuksista, joihin olen kuluneen viikon aikana päässyt osallistumaan.

Oppiminen: Viikon aikana olen oppinut sanomaan myönteisesti ei. Olen oppinut myös paljon liikennepolttoaineista ja palmuöljystä, verkkovaikuttamisesta, järjestötoiminnan tulevaisuushaasteista, johtamisesta ja nuorisopoliittisesta ohjauksesta. Lisäksi olen oppinut, että junassa välillä Helsinki – Turku on turha kuvitella käyttävänsä puhelinta tai nettiä, koska tuolla erämaataipallee sitä ei yksinkertaisesti ole.

Tuleva viikko: Istuin useissa Luonto-Liiton kokouksissa, käyn vetämässä Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokousta, olen luennoimassa järjestöjohtamisen haasteista ja pidämme eduskuntavaalien tukiryhmäni ensimmäisen kokouksen. Välissä on tarkoutus myös kuvata pari videota. Tervetuloa mukaan!

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 5.

Posted in Arki, Elämä, Toiminta, Yhteiskunta | Tagged , | 1 Comment

Mitä on Kestävä kasvu?

Osallistuin aamupäivällä (10.2.) pääministeri Mari Kiviniemen järjestämään OECD Round Table -keskustelutilaisuuteen.

Aiheena oli kestävä kasvu ja mukana pääministerin lisäksi oli keskustelemassa myös OECD:n pääsihteeri Ángel Gurría ja muuta porukkaa. Gurrían puheenvuoro löytyy täältä.

Tilaisuuden anti jäi hiukan vaisuksi. Kiinnostavimman puheenvuoron käytti Anthony Cox.

Planeetan rajat ovat tulleet vastaan, ympäristölle haitalisia tukia pitää poistaa sekä ympäristöveroja lisätä ja keskittyä ympäristöystävälliseen kasvuun. Lisätietoja OECD:n kuvioista löytyy täältä.

Ylivoimaisesti kiinnostavimmat kommentit aiheeseen sain kuitenkin Facebookin kautta. Tässä parhaimmat kommentit kysymykseen ”Mitä on kestävä kasvu?”

”Kestävä kasvu on onnellisuuden kasvua, henkisen hyvinvoinnin kasvua, vapaaehtoistyön kasvua, omaehtoisen yhdessä tekemisen kasvua ja demokratian kasvua. Ihminen taitaa olla sellainen että jonkun asian aina pitää kasvaa ja sitä pitää voida mitata. Uusia pehmo-indikaattoreita kestävän kasvun mittareiksi!”

”Helpompi sanoa mitä se ei ole. Esim. Suomen kaivosteollisuuden kasvattamista 20-kertaiseksi seuraavan vuosikymmenen aikana, kuten Mineraalistrategiassa kaavaillaan. Tai vesivoiman lisäämistä Natura-alueilla, kuten pääministerin omassa puolueessa haaveillaan. Kyllä saa aika taikuri olla, joka yhdistää sanat “kestävä” ja “kasvu” luonnonvarojen käytössä, josta taloudessa toistaiseksi lähinnä on aina kuitenkin viime kädessä kyse.”

”Kestävä kasvu on henkistä kasvua ja sen tuloksena energian ja luonnonvarojen käytön vähentämistä.”

”Kestävä kasvu on suojelualueiden kasvua. Kestävä kasvu on pyöräilyn ja kävelyn kasvua. Kestävä kasvu on uusiokäytön kasvua. Kulutus, tuotanto ja fyysinen varallisuus ei voi kasvaa kestävästi.”

Tuossa on hyvä kasvustrategia tulevalle hallitukselle!

Posted in Degrowth, Kestävä kehitys, kulutus, Politiikka, Talous, Yhteiskunta, Ympäristöpolitiikka | Tagged , , , | Leave a comment

Helsingin Vihreiden vaaliohjelma ja Jukka Relader

Helsingin Vihreät julkaisivat tiistaina (8.2.) vaaliohjelman tuleviin eduskuntavaaleihin. Vaaliohjelma löytyy täältä. Samalla julkistettiin myös viimeinen ehdokas – Jukka Relander. Oma ehdokkuuteni julkistettiin jo viikko sitten: Ilmastovaikuttajat Leo Stranius ja Pasi Toiviainen vihreiden ehdokkaiksi

Helsingin Vihreiden vaaliohjelman tärkeimmät teemat ovat:
- Vihreä talous luo työtä ja kestävää hyvinvointia
- Luonto ja ilmasto tarvitsevat puolustajaa
- Yhdessä heikoimpien puolella
- Kaupunkilaisten ääni kuuluviin
- Globaalia vastuuta ja turvallisuutta
- Hyvinvoiva Helsinki oikeudenmukaisessa maailmassa!

Täytyy kyllä sanoa, että Helsingin Vihreillä on tulevissa vaaleissa kova lista. Tältä pohjalta on inspiroivaa lähteä tekemään omaa vaalikampanjaa.

Jukka Relanderin ehdokkuus sai näyttävän lähdön kun verkossa julkaistiin video, jossa Hitler kuulee uudesta ehdokkaasta.

Posted in Demokratia, Eduskuntavaalit, Politiikka, Yhteiskunta | Tagged , , , | Leave a comment

William Ury ja Myönteinen ei

Luin hiljattain William Uryn kirjan Myönteinen ei. Suosittelen teosta lämpimästi kaikille, jotka painivat lukemattomien erilaisten pyyntöjen ja odotusten keskellä.

Aika usein haasteena meille monelle on se, että emme osaa sanoa ei. Tämä voi johtua monestakin eri syystä: Meillä on heikko itsetunto ja haluamme miellyttää muita, olemme liian velvollisuuden tuntoisia, emme uskalla kieltäytyä toisen pyynnöstä tai yksinkertaisesti emme tiedä, mitä haluamme tehdä ja teemme vain sitä, mitä muut meiltä pyytävät.

Miten sitten vastata kysymykseen ei – tavalla, että kaikille jää siitä hyvä mieli?

1. Mieti mille sanot kyllä. Ensin pitää tietää, mikä itselle on tärkeää ja merkityksellistä – ja sanoa kaikelle tälle kyllä. Jos sanot kyllä johonkin satunnaiseen pyyntöön, tulet sanoneeksi samalla ei jollekin tärkeämmälle asiallesi. Pahimmillaan joudut tinkimään asioista, jotka ovat kaikkein tärkeimpiä (esim. oma terveys, läheiset ihmissuhteet) tehdäksesi lupaamiasi asioita heikosti, koska sinulla ei oikeasti olisi ollut aikaa tehdä niitä.

2. Ei näyttää voimasti. Sano selkeästi ei. Toinen arvostaa usein enemmän suoraa vastausta kuin päättämättömyyttä, vitkuttelua tai hölynpölyä. Asiasta voi kieltäytyä monella tapaa. Tässä muutama yleinen fraasi, johon voi vedota:

- Minulla on periaate
- Minulla on muita suunnitelmia tai olen lupautunut muualle
- Ei juuri nyt
- Kieltäydyn mielummin kun teen huonoa jälkeä

3. Sano lopuksi vielä kyllä. Kunnioita kysyjää. Ennen kuin voi todella kunnioittaa toista, on kunnioitettava itseään. Toinen huomioi sinut paremmin, jos sinä huomioit hänet ensin. Kun sanot ei pyynnölle tai käytökselle, sano samalla kyllä toisen persoonalle. Rakenna toiselle myös silta, jota pitkin hän voi vetäytyä tilanteesta menettämättä kasvojaan vaikka torjutkin hänen pyyntönsä.

Myönteinen ei voi olla yksinkertaisimmillaan seuraava lyhyt vastaus johonkin uuteen työtehtävään, jota sinulta kysytään:

”Kiitos kutsusta! Mukava kuulla hienosta työstänne! Perhesyiden takia en voi tässä vaiheessa ottaa uusia työtehtäviä vastaan. Kiitos kun ajattelitte minua. Uskon, että tuosta tulee hieno juttu.”

William Ury kirjoittaa upeasti:

”Kun sanot toiselle myönteisesti ei, annat itsellesi lahjan. Luot aikaa ja tilaa sille, mitä haluat. Suojelet sitä, mitä arvostat.”

Näin helppoa se käytännössä on!

Kannattaa tutustua myös viime vuoden kirjoitussarjoihini:
- Askelia tyytyväiseen elämään
- Hyvä johtaminen

Posted in Arki, Elämä, Elämänhallinta, Hyvä johtaminen | Tagged , , | 1 Comment