Osallistuin tiistaina (7.9.) Helsingin yliopistolla Pekka Himasen luennolle ”Elämä taideteoksena”. Tilaisuudessa oli heti alusta lähtien suuren juhlan tuntua. Himanen kätteli ovella kaikki suureen juhlasaliin tulijat samalla kun taustalla soi U2. Odotukset olivat tässä vaiheessa kovat.

Himasen ensimmäisellä luennolla puhuttiin paljon rikastavasta vuorovaikutuksesta ja arvonannosta. Filosofian lähtökohtana on kyky kysyä hyviä kysymyksiä. Esimerkiksi Himasen lasten filosofian kursseilla, joku lapsista kysyi: Olemmeko me suoraa lähetystä vai tulemmeko videolta? Himasen mukaan kaiken perustana on luottamus, rikastava yhteisö, luovuus ja unelma.

Ohessa seitsemän muistiinpanoa luennolta:

1. Luottamus on perusta. Luottamuksen pohjalta ihmiset voivat toteuttaa sitä potentiaalia, joka on valmiiksi heissä itsessään. Ilman luottamusta vajotaan pelon kulttuuriin. Uhattuna ihminen toimii suojautuvasti. Pelon kulttuuri vie energiaa varsinaiselta toiminnalta. Pelon kulttuurissa vallitsevat seuraavat ehdot: minä pelotan sinua, sinä pelotat minua ja elämä pelottaa minua. Antamalla valtaa pelolle, annetaan pois elämää.

2. Rikastava vuorovaikutus avaa tien luovuudelle. Tämä sisältää idean, jossa halutaan toisen olevan parhaimmillaan ja menemään vielä pidemmälle. Ihminen on enimmäkseen sitä, miltä hänestä tuntuu. Rikastavassa vuorovaikutuksessa pystytään tekemään parempia kysymyksiä, joiden kautta voi tehdä parempia havaintoja sekä sanotaan toiselle jotain, mitä hän on aina halunnut kuulla. On rikastavaa auttaa muita olemaan parhaimmillaan heidän jutuissa, ei omissa jutuissa.

3. Unelma arvokkuudesta inspiroi. Unelma on toimintaa innoittava näky, joka saa merkityksen päämäärän lisäksi jokaisesta tekemisen hetkestä. Ihmisillä on yleensä unelma siitä, että arvokkuus ihmisenä tulee tunnustetuksi, ja saa mahdollisuuden tulla siksi, mitä haluaa olla. Himanen näyttää yleisölle Susan Boylen videon. Tämä on puhutellut laajasti ihmisiä, koska niin moni kokee samaistuvansa siihen, että ei ole saanut toteuttaa itseään.

4. Rohkeus on kykyä toimia. Rohkeaksi ei voi tulla vain ajattelemalla rohkeita asioita. Rohkeus on sitä, että uskaltaa toimia pelosta huolimatta. Rohkeus on sitä, että uskaltaa pelätä eikä säikähdä pelkoa. Rohkeaksi voi tulla tekemällä rohkeampia asioita. Rohkeus on lihaksen kaltainen asia, jota voi kehittää harjoittelemalla.

5. Epäonnistuminen on hienoa. Kunnon mokaaminen tekee hyvää. Jos ottaa johtavaksi periaatteeksi epäonnistumisten välttämisen, ei voi onnistua isosti. Elämässä mielenkiintoiset asiat sijaitsevat siellä, missä joutuu haastamaan itsensä. Kannattaa heittää itsensä sellaisiin tilanteisiin, joista ei etukäteen tiedä, miten ne hoidetaan. Hetki, jolloin haastaa itseään menemään jonnekin, jossa ei ole vielä varma, on eniten kehittävää ja kasvua ruokkivaa.

6. Ville Valo –filosofia takaa menestymisen. Menestymiseen tarvitaan luovaa hulluutta, hyvää pokkaa, hieno bändi, loputonta sinnikkyyttä ja vahva unelma. Lahjakkuus on vasta potentiaalia. Ratkaisevaa on, että luovuus yhdistetään loppuun viemisen kykyyn. Kun tekee mielekkäitä asioita, toiminta energisoi loppuunkuluttamisen sijaan.

7. Oppimisfilosofia johtaa kohti unelmaa. Yleensä huipputyypit eivät ole keskimäärin lahjakkaampia kuin muut ikäisensä. Heitä erottava tekijä on suhde oppimiseen. Onnistuneen oppimisen edellytyksenä on (1) luovasti intohimoinen suhde siihen, mitä tekee ja kokee, ja että se on oikeasti merkityksellistä. Tämä johtaa siihen, että alkaa kysymään (2) hyviä kysymyksiä, joiden kautta tekee uusia havaintoja. Kysymysten myötä oppii käyttämään ympärillä olevia (3) resursseja. Tämä tapahtuu (4) rikastavassa vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja johtaa lähemmäksi (5) unelmaa. Kun pysyy avoinna uusille asioille, voi oppia paljon.

Ja toki luennolla saatiin myös vastaus siihen, miten Himanen onnistui väittelemään suomen nuorimmaksi tohtoriksi parikymppisenä vain kahdessa vuodessa. Helppoa. Ensimmäisenä vuosi meni maisteriopintoihin ja toinen vuosi väitöskirjan viimeistelyyn. Omassa elämässä Himanen on rohkeasti hakeutunut niiden ihmisten ja asioiden pariin, jotka ovat häntä itseään ovat inspiroineet. Se on hyvä metodi.

Kiitos Pekka Himaselle syksyn hienosta elämysviihteestä! Perinteisen filosofian sijaan luento oli pikemminkin tämän ajan elämänhallintafilosofiaa. Ehkä juuri siksi se oli niin kiehtovaa, kiinnostavaa ja inspiroivaa.

Lisää samoista aiheista voi lukea Himasen teoksesta Kukoistuksen käsikirjoitus.

Ihmisten hyvinvointi ja jaksaminen ovat hyvän järjestötyön edellytyksiä.

Maanantaina (6.9.) iltapäivällä Kansalaisfoorumin pääsihteeri Aaro Harju kävi puhumassa Luonto-Liiton toimistolla järjestötyössä jaksamisesta.

Aiheeseen liittyen suosittelen myös aiemmin tänä vuonna Kansalaisfoorumin verkkolehteen kirjoittamaani artikkelia: Kansalaistoiminta osana ajan ja elämän hallintaa. Ja jos elämänhallinta kiinnostaa laajemmin, suosittelen keväälla 2010 tekemääni 24-osaista kirjoitussarjaa Askelia tyytyväiseen elämään.

Ohessa järjestötyössä jaksamisen seitsemän haastetta ja auttavaa tekijää Aaro Harjun luennon innoittamana.

Järjestötyössä jaksamisen haasteita:
1. Jatkuva osaamisen ja vaatimustason nousu
2. Palkattujen työntekijöiden ja vapaaehtoisten välisen suhteen hallinta
3. Työtä määrittävät moninaiset sidosryhmät ja niiden odotusten ristipaine (esim. jäsenet, luottamushenkilöt, yhteistyökumppanit, rahoittajat, viranomaiset, lainsäätäjät jne.).
4. Liian moninaiset ja epämääräiset työtehtävät
5. Niukat resurssit
6. Epäpätevä työnantajuus ja huono johtamiskulttuuri
7. Pätkätyöt ja työn epävarmuus

Järjestötyössä jaksamista auttavat tekijät:
1. Mielekäs työn sisältö ja oma innostus sekä tavoitteiden ja vaatimustason kohtuullisuus
2. Kannustava työyhteisö
3. Jatkuvat uudet haasteet ja uuden oppiminen
4. Selkeä perustehtävä tai toimenkuva
5. Kunnolliset työolot
6. Osaava työn johtaminen sekä hyvä perehdytys, koulutuksen mahdollisuus ja työnohjaus
7. Mahdollisuus työssä etenemiseen

Tärkeintä järjestötyössä taitaa olla kuitenkin oma innostus. Ilman innostusta ja tunnetta siitä, että tekee työtä, jolla on merkitystä, tätä ei varmasti jaksaisi kovinkaan moni.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen Torpalla sunnuntaina 29.8.2010 pidetyssä ekomessussa julkistettiin seuraavat kymmenen ekokäskyä.

1. Älä jumaloi jatkuvaa kasvua
2. Älä osta turhaa tavaraa
3. Muista pyhittää lepopäivä kuluttamiselta
4. Kunnioita isänmaatasi ja maaäitiäsi
5. Älä tapa luonnon monimuotoisuutta
6. Älä raiskaa elinympäristöä
7. Älä varasta tulevilta sukupolvilta
8. Älä lausu väärää todistusta ilmastonmuutoksesta
9. Älä himoitse paljon kuluttavia kojeita ja ratkaisuja
10. Älä himoitse lähimmäisesi katumaasturia, vaan ole tyytyväinen hybridiautostasi tai polkupyörästäsi tai matkakortistasi.

* * *

Eikä neuvot tähän lopu. Myös taiteilija Tea Mäkipään vuonna 2007 julkaisemat 10 käskyä uudelle vuosituhannelle ovat puhuttelevia.

Lisäksi kannattaa muistaa vuoden 2009 Kohtuus vaarassa –tapahtuman yhteydessä Kolilla julkaistut kymmenen kohtuullista vaatimusta:

1. Elämäntavan syvällinen muutos on välttämätön. Pelkkä teknologia ei pelasta.
2. Tarvitaan yhteisiä sitovia rajoituksia kulutukseen. Tulevien sukupolvien pöydästä syöminen on lopetettava.
3. Energian käytön vähentäminen on ainoa mahdollisuus vastata riittävän nopeasti ilmastokriisin haasteeseen. Kulutusta on supistettava oikeudenmukaisesti ja hallitusti.
4. Ydinenergian ja uraanikaivosten tilalle kotimainen, hajautettu ja uusiutuva energiantuotanto.
5. Mainontaa on rajoitettava. Se luo keinotekoisia tarpeita.
6. Paikallisen tiedon tuhoaminen on lopetettava. Kokemusperäistä viisautta tarvitaan ekologisesti kriisiytyvässä maailmassa.
7. Luonnonvarojen kuluttamista on verotettava progressiivisesti.
8. Asevarustelu on lopetettava. Se vie ihmiskunnalta voimavarat ilmastokriisin torjunnasta.
9. Rajallisella maapallolla on luovuttava tavoittelemasta jatkuvaa kasvua.
10. Kohtuus arvoonsa. Se on vapautta kulutusriippuvuuksista.

Riittävätkö nämä?

Maanantaina

Keskiviikkona vietin päivän Luonto-Liiton toimistolla käyden läpi ajankohtaisia juttuja työntekijöiden kanssa sekä hoidin erilaisia henkilöstö- ja järjestöbyrokratiaan liittyviä asioita. Illalla valmistauduin vielä seuraavan päivän esityksiin.

Torstaina kävin aamulla juoksemassa 14 km lenkin. Pidimme aamupäivällä Luonto-Liiton toimiston syyssuunnitteluaamupäivää. Mahtavaa, miten paljon erilaista aktiviteettia on tulossa! Iltapäiväksi suuntasin Aalto-yliopistolle keskustelemaan suomalaisyritysten globaaleista eettisistä haasteista ja erityisesti Neste Oilin palmuöljystä. Seminaarista voi lukea lisää täältä. Illan vietimme Annukan kanssa laatuaikaa (L&A) – kävimme Asokassa ruokaostoksilla sekä katsoimme Areenalta dokumentit Leikin loppu ja Pikavippiparonit.

Perjantaina tapasin Satu Hassia ja Seppo Sipilää yhdessä Tom Henrikssonin kanssa. Keskustelimme teknologian mahdollisuuksista ja rajoista erityisesti ilmasto- ja energiapolitiikan näkökulmasta tulevaa kirjaprojektia varten. Iltapäivällä hoidin erilaisia Luonto-Liiton asioita. Erityisesti mieltä lämmitti kuitenkin uudet suojelupäätökset ja toisaalta huolestutti kestävän tulevaisuuden kasvatuksen asema perusopetuksessa.

Lauantaina kävin aamulla juoksemassa, tapasimme Annukan vanhempia ja istuin koko päivän Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin suunnittelupäivässä pohtimassa vuoden 2011 keskeisiä ympäristö- ja luonnonsuojeluhaasteita Uudenmaan alueella. Illalla piipahdimme Annukan kanssa juhlimassa Helsingin Toukolassa Maijan, Kallen, Johannan ja Villen uutta kotia. Koti oli hieno ja asukkaat ihania.

Sunnuntaina tein selvitystä verkkovaikuttamisesta ja kirjoittelin muita juttuja.

Viikon aikana kävin juoksemassa 2 kertaa  (yhteensä 24 km) ja pyöräilin 103 km. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 84 tuntia.

Tulevan viikon aikana teen selvitystä verkkovaikuttamiseen liittyen, kuuntelen Aaro Harjun luentoa järjestötyössä jaksamisesta ja istun Pekka Himasen luennolla yliopistolla. Lisäksi osallistun mm. järjestöjen ilmasto- ja energiatyötä koskevaan palaveriin, Kasvu Murroksessa –hankkeen ohjausryhmän ja Suomen luonnonsuojeluliiton kestävän kulutuksen ja tuotannon toimikunnan kokoukseen.

Ohessa päivän aluksi pitämäni lyhyt esitys

1. Syvenevä ilmastokriisi. Kansainvälisen ilmastopolitiikan epäonnistumisen myötä vastuu päästöjen vähentämisestä on yhä enemmän paikallisella ja alueellisella tasolla. Kansainvälisen sopimuksen puute ei vapauta meitä vastuusta toimia. Se vain korostaa paikallisten toimien merkitystä. Uudellamaalla tämä tarkoittaa käytännössä seuraavaa:

- Vaikuttaminen paikallisiin energiaratkaisuihin: Helsingin Energian ja muiden energialaitosten siirtyminen uusiutuviin energialähteisiin. Energiatehokkuustoimenpiteiden edistäminen.
- Kestävän liikennepolitiikan edistäminen: ruuhkamaksut, kevyen ja joukkoliikenteen edistäminen, autottomat alueet.

2. Kiihtyvä sukupuuttoaalto. Luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttäminen ja siihen liittyvät YK:n tavoitteet ovat epäonnistuneet surkeasti. Luonnon monimuotoisuuden teemavuosi (Lumo) ei riitä. Uudellamaalla tämä tarkoittaa käytännössä seuraavaa:

- Perinnemaisemien ylläpito: Perinnemaisemissa piilee merkittävä osa uhanalaisista lajeista. Tämän työn jatkaminen ja laajemtaminen on tärkeää luonnonsuojelutyötä.
- Etelä-Suomen metsien kartoittaminen: Näin voidaan paikantaa tärkeitä uusia metsäalueita suojelun piiriin.
- Sipoonkorven kansallispuiston perustaminen: Pääkaupunki tarvitsee Nuuksion kansallispuiston rinnalle toisen keuhkon.
- Yhdyskuntarakenteen hajautumisen estäminen: Haulikolla ammuttu yhdyskuntarakenne pirstoo ekologisia yhteyksiä sekä pakottaa ihmiset autoriippuvuuteen ja suoraan sähkölämmitykseen.
- Itämeren ja vesistöjen, kuten Vantaanjoen alueen suojelu.

3. Luonnonvarojen ylikulutus. Ilmastokriisin ja sukupuuttoaallon taustalla on luonnonvarojen ylikulutus. Maailman ylikulutuspäivää vietettiin tänä vuonna 21.8. – tuolloin ihmiskunta oli kuluttanut loppuun kaikki maapallon tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Loppuvuosi eletään velaksi. Uudellamaalla tämä tarkoittaa käytännössä seuraavaa:

- Ympäristökasvatuksen edistäminen: Lapsille, nuorille ja aikuisille tarvitaan myönteisiä kokemuksia ja elämyksiä luonnosta. Koko elämän kestävä, hyvä luontosuhde alkaa omaan lähiluontoon tutustumisesta.
- Kulutuksen kohtuullistaminen: Ikuinen talouskasvu rajallisella maapallolla on sula mahdottomuus. Myös Uudellamaalla pitää löytää ne keinot, jolla onnellinen, mielekäs ja inspiroiva elämä on mahdollista samaan aikaan kun aiheellisen kulutuksen tasoa lasketaan merkittävästi. Parhaiten tämä onnistuu esimerkiksi vaikuttamalla verotukseen.

4. Yhdistystoiminnan haasteet. Ympäristö- ja luonnonsuojeluasioita edistämään tarvitaan hyvä jengi, joka pystyy yhdessä viemään asioita eteenpäin. Yhdistyksen näkökulmasta haasteita ovat mm. seuraavat tekijät:

- Ihmisten sitouminen löystyy
- Viestintä pirstoutuu, muuttuu kaksisuuntaiseksi ja siirtyy verkkoon
- Yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa pitää pystyä lisäämään

Tulevaisuuden yhdistystoiminta pitää rakentaa sen varaan, että ihmiset eivät enää sitoudu, viestintäkenttä pirstoutuu ja yhteistyötä eri tahojen kanssa voidaan tehdä monipuolisesti.

Piirin suunnittelupäivän yhteydessä kävimme tutustumassa myös lähilluontoon

1. A brief guide to life

2. Johtajan valehtelemisen opas
Johtaminen on haastava laji. Erityisesti tämä koskee järjestöjohtamista, jossa tehdään sekaisin intohimotyötä ja leipätyötä vapaaehtoisten ja ammattilaisten kanssa. Yksi asia on kuitenkin selvä. Tarvitaan avoimuutta ja rehellisyyttä. Hyvejohtajuus-blogissa Jason Lepojärvi kirjoittaa aiheesta hyvin.

3. Kalasataman sosiaalikeskus pysyy toistaiseksi paikoillaan
Helsingin kaupunki on halunnut häätää sosiaalikeskuksen Helsingin Kalasatamasta, koska se antaa romanien majoittua pihalleen. Torstaina 3.9. kaupungin Nuorisolautakunta päätti kuitenkin jättää  asian vielä pöydälle. On erikoista, että kaupunki kiristää Satamaa pyörittävää Vapaa Katto -yhdistystä ja pistää suomalaiset nuoret ja romanialaiset vastakkain. Lue lisää myös täältä: Tervetuloa Sosiaalikeskus Satamaan.

4. Helsingin kaupunginhallitus vastustaa hyviä biopolttoaineita
Neste oilin palmuöljyn käyttö tuhoaa sademetsiä, ei vähennä liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä, aiheuttaa sosiaalisia ongelmia ja pilaa yrityksen maineen. Siitä huolimatta Helsingin kaupunginhallitus ei halua asettaa ilmasto- ja ympäristövaikutuksiltaan todellisia toisen sukupolven biopolttoaineita etusijalle kaupungin biopolttoainehankinnoissa. Lue myös tämä: Mitä sinä voit tehdä?

5. Järjestöjen ilmastovastaavat siirtyvät joukolla muihin tehtäviin
Suuria ilmastosaappaita tarjolla. Karoliina Auvinen, Meri Pukarinen, Lauri Myllyvirta … Vaihtuvuus järjestöissä ja muuallakin on tietysti hieno asia ja ihmisten pitää saada säännöllisesti uusia haasteita. Näitä kolmea ilmastosankaria on kuitenkin vaikea korvata kenelläkään muulla.

Alustusten jälkeen osallistuin päivän päätteeksi järjestettyyn paneelikeskusteluun. Eettisen yrityksen tunnistaa nähdäkseni ainakin kahdesta asiasta:

1. Eettisyys näkyy niin pienissä kuin suurissa teoissa. Yritys ei hae hyväksyntää omalle toiminnalleen sillä, että toiminta on pienimuotoista tai markkinoilla on suurempia pelureita.

2. Pientä pahaa ei hyväksytä sillä, että muut tekevät suurempaa pahaa. On moraalisesti kestämätöntä hakea hyväksyntää omalle toiminnalleen sitä kautta, että jossain muualla joku muu toimii vielä huonommin.

Vastuun ulkoistamisen kehä. Tällä hetkellä ihmiset odottavat, että hallinto asettaa lainsäädännön kautta eri toimijoille kestävät pelisäännöt, hallinto taas odottaa markkinoiden ratkaisua ja markkinoilla toimivat yritykset puolestaan vetoavat siihen, että asiakkaat ja sijoittajat eli ihmiset ratkaisevat sen, miten toimitaan. Seurauksena on vastuun ulkoistamisen kehä, jossa kukaan ei tee yhtään mitään.

Syvenevän ilmastokriisin, kiihtyvän sukupuuttoaallon ja luonnonvarojen ylikulutuksen ratkaisemiseksi tarvitaan mukaan kuitenkin kaikkia toimijoita – niin yrityksiä, yksityisiä ihmisiä kuin yhteiskunnallista sääntelyäkin.

Yrityksen siis pitää olla kannattava, mutta ei tavoitella voitto tai kasvua. Vaikka yrityksen pitää olla kannattava, tämä ei tarkoita sitä, että sen pitäisi kasvaa tai tuottaa voittoa. Kun ikuinen kasvu rajallisella maapallolla on sula mahdottomuus ja ekologiset reunaehdot tulevat jo nyt rajusti vastaan, on selvää, että tulevaisuudessa ne yritykset jotka rakentavat strategiansa kannattavuuden ja eettisyyden varaan kasvun ja voiton tavoittelun sijaan, tulevat pärjäämään.

Aihealuetta lähestyttiin järjestötoiminnan kehittämisen, heikommassa asemassa olevien, lasten ja nuorten, yhdyskuntasuunnittelun ja lähiympäristössä osallistumisen sekä vapaiden yhteisöjen ja verkkovaikuttamisen kautta.

Päivien aluksi opimme, että jatkossa pitäisi puhua hyvinvointiyhteiskunnan sijaan ehkä enemmän hyvinvoivien ihmisten yhteiskunnasta. Onko pistämäisyys ja hetkellisyys osallistumisessa niin merkittäviä yhteiskunnallisia ongelmia, kuin mitä se näyttää olevan vakiintuneille järjestöille? Ihmisiä vetää kuitenkin mukaan mahdollisuus muokata asioita. Hyvät asiat syntyvät usein kokeiluista. Ratkaisevaa on tunne omasta pärjäämisestä ja tarpeellisuudesta eli pystyvyyden tunteesta.

Ohessa omasta mielestäni päivien kuusi parhainta yksittäistä ideaa tai ajatusta

1. Laaditaan wiki-pohjainen varjohallitusohjelma
2. Luodaan ihmisten ja yhteisöjen resurssi- ja aikapankki (vrt. Stadin aikapankki)
3. Perustetaan virtuaalinen kunta, joka ei ole sidottu paikkaan. Tulevaisuudessa oman kunnan voi valita/kilpailuttaa kuten sähkösopimuksen asuinpaikasta riippumatta.
4. Yhdistysten kokouksia ei ole, koska asiat käsitellään ja päätetään reaaliaikaisesti esimerkiksi oneclickorgs.com -kaltaisten sovellusten kautta
5. Kuntiin ja valtionhallintoon otetaan käyttöön osallistuva budjetointi
6. Kaikki julkisin varoin tuotettu data avataan kaikkien ihmisten käyttöön – jokainen voi samalla katsoa verkosta niin naapurin hiilijalanjäljen kuin omat vero-, terveys- ja palkkatiedot sekä tarkistaa mihin elvytysrahat on suunnattu ja mallintaa valtiontaloitta VTT:n ja VM:n skenaariotyökaluilla.

Suurkiitos Demos Helsingin ja Ajatuspaja e2:n järjestäjille!

Flow-kokemus tarkoittaa intensiivistä uppoutumisen tilaa ja tähän hetkeen keskittymistä, jossa ihminen unohtaa itsensä ja ympäröivän maailman. Kyvykkyys on huipussaa. Ihminen on valpas ja hallitsee tilannetta. Lyubomirskyn mukaan elämä on onnellisempi, kun ihminen opettelee hankkimaan flow-kokemuksia.

Kuinka sitten hankkia flow-kokemuksia? Ohessa seitsemän vinkkiä.

1. Hallitse huomiotasi. Hakeudu sellaiseen toimintaa, joka vaatii kaiken taitosi ja osaamisesi. Kiinnitä kaikki huomiosi käsillä olevaan tekemiseen.

2. Omaksu uusia arvoja. Pidä mielesi auki uusille ja erilaisille näkemyksille ja kokemuksille. Ota mallia pikkulapselta, joka oppii päivittäin uusia asioita.

3. Opettele, mikä tuottaa flow-kokemuksia. Tarkkaile, milloin olet todella keskittynyt johonkin mielekkääseen toimintaan ja milloin tunnet itsesi vahvaksi, onnelliseksi ja luovaksi. Lisää näiden aktiviteettien määrää omassa arjessa.

4. Muuta rutiinitehtäviä. Myös tylsien ja pitkäveteisten tilanteiden oheen on mahdollista kehittää mikrotason flow-kokemuksia. Ratko mielessäsi arvoituksia tai kuvittele haastavista tehtävistä suoriutumista esimerkiksi bussia tai ystävää odotellessa.

5. Keskity keskusteluun. Kun keskustelet jonkun kanssa kasvokkain tai puhelimitse, keskity mahdollisimman tiiviisti siihen, mitä toinen sanoo ja miten reagoit asiaan. Kannusta toista lyhyillä kysymyksillä kertomaan asiasta lisää.

6. Käytä vapaa-aika viisaasti. Mieti mitä teet silloin kun olet vapaa velvollisuuksista. Kuinka suuri osa tekemisistäsi on sellaista, että keskityt siihen kunnolla, haastat aivojasi tai kehität muita taitojasi? Raskaan päivän jälkeen rentoutumiseen riittää esimerkiksi 45 minuutin makoilu sohvalla tai ulkona lenkillä käynti – siihen tuskin tarvitsee kolmen tunnin televisiomaratonia, joka tekee sinusta sohvaperunan.

7. Tee kutsumustyötä. Ihminen voi nähdä työnsä leipätyönä, urana tai kutsumuksena. Leipätyö on välttämätön paha, jolla elanto on ansaittava. Ura taas on leipätyö, jossa voi edetä ja saavuttaa sitä kautta paremman elannon, sosiaalisen arvostuksen tai itsetunnon. Kutsumustyötä tehdään omasta halusta ja siitä nautitaan sen itsensä takia. Mikä tahansa työ voi olla kutsumustyötä. Mieti miten itse suhtaudut työhösi. Omasta työstä kannattaa tehdä jotain suurempaa ja merkittävämpää.

Maanantaina

Tiistaina kävin aamulla juoksemassa ja tapasin yliopistolla Thomas Wallgrenia yhdessä Tom Henrikssonin kanssa. Iltapäivän ja illan jatkoin selvityksen tekemistä verkkovaikuttamiseen liittyen. Välissä vastailin YLE:n Uusi Musta -verkkosivutoimittajan kysymyksiin järjestöjen suoraveloituslahjoituksiin ja Itämerityöhön liittyen. Luonto-Liiton Itämerityöstä voi lukea lisää esimerkiksi täältä.

Keskiviikkona kävin aamulla juoksemassa. Laitoimme myös tiedotteen 24.9. tulevasta Kasvu murroksessa -konferenssista: Kasvukeskustelun (degrowth) huippunimet Suomeen. Samasta teemasta annoin iltapäivällä myös pidemmän puhelinhaastattelun. Muuten päivä jatkui verkkovaikuttamista koskevan selvitystyön kimpussa ja Luonto-Liiton käytännön asioita siinä sivussa hoitaessa. Illalla piipahdin huippuhienoatyötä tekevän Demos Helsingin 5-vuotisjuhlissa.

Torstaina kävin aamulla lyhyellä juoksulenkillä ja tein lihaskuntoharjoittelua. Aamupäivän istuin ilmasto.orgin järjestämässä viestintätyöpajassa aiheena kuinka toimia verkossa tehokkaammin. Kirjoittelin siitä tänne. Iltapäivällä valmistelin Luonto-Liiton hallituksen kokousta ja illan istuin johtamassa puhetta Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokouksessa. Kokouksessa kävimme läpi mm. syksyn aikataulua ja tulevia lausuntoja.

Perjantaina kävin läpi Luonto-Liiton syksyn aikatauluja, vastasin haastatteluun koskien ydinvoiman lisärakentamista, istuin Luonto-Liiton päälliköiden eli viisikon kokouksessa ja haastattelin yhtä tulevaa harjoittelijaa. Ilta sujahti Luonto-Liiton hallituksen kokouksessa ja siihen liittyvissä asioiden hoidossa. Työpäivälle kertyi yhteensä mittaa 17 tuntia.

Lauantaina kävin aamulla juoksemassa ja suuntasin tämän jälkeen Maan ystävien Polttava Kysymys -ilmastolakikampanjan kansalaislobbausta (7.-8.9.) koskevan tempauksen koulutustilaisuuteen puhumaan lobbauksesta. Iltapäivällä tapasin Tanja Aitamurtoa liittyen verkkovaikuttamista koskevaan selvitystyöhöni. Lisäksi kävimme keräämässä Annukan kanssa lähikulmilta nokkosia, joista teimme kastiketta luomuperunoista tehdylle perunamuussille. Illalla siivosimme, piipahdimme Eekun ja Niklaksen ”Miten äkkiä nuoruus päättyi” -syntymäpäiväjuhlissa sekä herkuttelimme Vegemestassa.

Sunnuntaina nukuin pitkään ja kävin aamupäivällä juoksemassa 26 km lenkin. Alkusyksyn viileässä ilmasssa juokseminen on selvästi miellyttävämpää kuin kesähelteillä. Muuten päivä sujahti tulevan viikon esityksiä ja erilaisia kirjoitushommia tehdessä.

Viikon aikana kävin juoksemassa 5 kertaa  (yhteensä 64 km) ja pyöräilin 102 km sekä tein kerran lihaskuntoharjoittelua. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 84,5 tuntia.

Tulevan viikon aikana istun pari päivää Gustavelundissa Tuusulassa Sauna 2010 päättäjäkurssilla osallistumisesta ja vaikuttamisesta, käyn läpi yhdessä Luonto-Liiton työntekijöiden kanssa tulevan syksyn suunnitelmia ja olen puhumassa Suomalaisyritysten globaalit eettiset haasteet -seminaarissa palmuöljyn ympäristövaikutuksista. Lisäksi viikonloppuna on vielä Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin syyssuunnittelupäivä. Siinä sivussa toivon ehtiväni myös pyöräilemään, juoksemaan ja tekemään verkkovaikuttamista koskevaa selvitystyötä.