Olen valmistautunut YLE:n Aamu-TV-keskusteluun edellisenä iltana lähettämällä eri tahoille kutsuja sunnuntaina Suomen sosiaalifoorumissa järjestämäämme keskustelutilaisuuteen Metsä-Botnian sellutehdashankkeesta Uruguayssa. Keskustelu aamutelevisiossa on hiukan löysää ja abstraktia, koska Metsä-Botnia on kieltäytynyt tulemasta paikalle. Näin keskustelu pyörii enemmän yleisessä yritysten yhteiskuntavastuussa.

Iltapäivällä osallistun ympäristöjärjestöjen ilmastokoordinaation järjestämään tapaamiseen pääministeri Matti Vanhasen EU-avustajan Helena Tuurin kanssa. Pääsemme aloittamaan tilaisuuden puoli tuntia myöhässä. Annukka on valmistellut hyvän pohjapaperin, jonka käymme läpi. Keskustelu pysyy hyvin yleisellä tasolla. Välillä innostumme kuitenkin pohtimaan sähkölaitteiden säästöpotentiaaleja. Viimeistään tässä vaiheessa on selvää, että vaikka ilmastonmuutoksen pitäisi olla Suomen prioriteettilistalle EU:n puheenjohtajuuskaudella, minkäänlaisia konkreettisia suunnitelmia tai visioita aiheesta ole kenelläkään hallinnon edustajalla. Pelottavaa.

Käymme Harri Lammin, Tuuli Kaskisen ja Annukan kanssa tapaamisen jälkeen Barcelonassa syömässä ja tilittämässä ilmastoasioita. Illalla kotona jumitumme Annukan kanssa sähköpostien ja muiden töiden sekaan. Illalla lähetän vielä Metsä-Botnia tiedotteesta englanniksi käännetyn version Maan ystävien kansainväliseen jakeluun.

Perjantaina työpäivä venyy sen verran pitkäksi, että joudun jättämään Sosiologiapäivät Tampereella väliin. Harmi, sillä mukana olisi ollut mm. työryhmä kansalaisaktivismista. Osallistuminen Sosiologiapäiville olisi ollut graduni ja tutkimusurani kannalta tarpeellista verkostoitumista. Työt ajavat kuitenkin tällä hetkellä monien muiden tärkeiden asioiden edelle.

Illan päätteeksi suuntaamme Annukan kanssa elokuviin katsomaan musiikkielokuvaa 1970-luvun laululiikkeestä, vallankumouksesta ja nuoruudesta. Kyseessä on tietysti ihastuttava ja paljon kehuttu Kenen joukoissa seisot -elokuva. Pohdimme Annukan kanssa pikaillallisella Barcelonassa elokuvaa. On hämmentävää, kuinka laajaa 1970-luvun poliittinen liikehdintä on ollut, kuinka varmoja ihmiset ovat olleet asiastaan, ja miten jyrkkää retoriikkaa on käytetty. Selvästi ihmiset ovat olleet voimaantuneempia kuin nykyaikana. Tällä hetkellä ketään ei kiinnosta yhteiskunnallisuus tai yhteisöllisyys.

Lauantai aamuna käymme juoksemassa keväisen auringon loistaessa hangilla. Koko päivä kuluu kuitenkin kahdeksantuntisessa Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen kokouksessa. Esityslistalla on hurjasti asioita. Käymme läpi liiton linjausta maastoliikenteestä, metsästrategiasta ja jätestrategiasta sekä hyväksymme toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen. Lisäksi pistämme resursseja Itämeren puolesta tehtävälle tarra-kampanjalle, jäsenhankinnalle ja EU-puheenjohtajuuskauden tuleville haasteille. Kokouksen päätteeksi käymme vielä hiukan rennompaa keskustelua tämän hetken kipupisteistä – esimerkiksi Lapin metsäkysymykset herättävät voimakkaasti keskustelua liiton sisällä.

Illalla kyläilemme Riikan ja Matin luona Käpylässä ja maistelemme herkullista pannukakkua. Heidän ihastuttava 1920-luvun kerrostaloasuntonsa olisi myynnissä. Olen melkein valmis jättämään tarjouksen. Valitettavasti huoneisto on vain hiukan liian pieni omiin tarpeisiimme.

Sunnuntai kuluu siivotessa, sähköposteissa, Suomen sosiaalifoorumin seminaareja valmistellessa, ruotsin valmennuskurssin tehtäviä tehdessä ja kaikessa muussa hienosäätämisessä. Käymme ilmastoaktiivien kanssa Cafe Javassa suunnittelemassa tulevan tiistain tapaamista Vanhasen EU-avustajan kanssa. Tarkoituksena on keskustella Suomen ilmastopolitiikasta EU-puheenjohtajuuskauden aikana. Suomelta kaivattaisiin visionaarisyyttä enemmän kuin koskaan aiemmin.

Pitkään Maan ystävien sisällä keskustelua aiheuttanut tiedoteluonnos Metsä-Botnian sellutehdashankkeesta laitetaan vihdoin eteenpäin. Ainakin STT tekee aiheesta uutisen. Varsinainen tiedote löytyy osoitteesta: http://www.maanystavat.fi/tiedotus_artikkeli.php?aid=726&kid=0 Maan ystävät tukee tiedotteellaan paikallisten ympäristöjärjestöjen vaatimuksia sellutehdashankkeen pysäyttämiseksi.

Ympäristöministeriön järjestämässä tilaisuudessa Suomen EU-puheenjohtajuuskauteen liitteyen keskustellaan YM:n tekemästä pohjapaperista ”Uuden sukupolven ympäristöpolitiikka”. Paperin luettuani väittäisin, että se on innostavinta ja parasta hallinnon tuottamaa tekstiä, mitä olen koko meneillään olevan hallituskauden aikana lukenut. Erityisesti itseäni lämmittää ajatus hallitusten välisen kansainvälisen luonnonvarapaneelin perustamisesta (IPCC:n roolia mukaillen). Lisäksi paperissa puhutaan mukavasti factor-tavoitteista, irtikytkennästä, kestävistä kulutus- ja tuotantotavoista, maailman ympäristöjärjestön perustamisesta sekä taloudellisista ohjauskeinoista.

Olen iltapäivän Suomen luonnonsuojeluliiton viestintävaliokunnan kokouksessa. Keskustelemme viestinnästä ja tiedotuksesta yleisesti, teemme vuoden 2006 toimintasuunnitelmaa, valitsemme liitolle uutta graafista ilmettä sekä kuuntelemme taloustutkimuksen teettämän kyselyn tuloksia. Kyselytutkimuksen perusteella Suomen luonnonsuojeluliiton tuntee 96 prosenttia suomalaisista. Suurin osa suhtautuu Liittoon kaiken lisäksi positiivisesti!

Illalla on Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokous. Yhdessä Luonnonsuojeluliiton ja Natur och Miljön kanssa Piiri on esittänyt, että Sipoonkorpeen perustettaisiin uusi kansallispuisto. Tiedote aiheesta löytyy osoitteesta: http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2006/sipoonkorpikp. Aamulla järjestetty tiedotustilaisuus on jymymenestys. Piirin hallituksen kokouksessa katsomme aiheesta näytettäviä uutisia. Piirin aktiivit Jussi Pesola (vpj) ja Jyri Mikkola (metsäryhmä) kävivät aiemmin päivällä näyttämässä Sipoonkorven maastoa myös toimittajille. Hallituksen kokous sujuu mukavasti. Päätämme toimintakertomuksesta, tilinpäätöksestä ja kevätkokouksen asialistasta. Lisäksi teemme päätökset paikallisyhdistyksille myönnettävistä avustuksista sekä käymme läpi lukemattomia muita ajankohtaisia asioita.

Nautimme Annukan kanssa pitkästä lauantai aamusta sekä kevätilmasta. Tälle viikonlopulle ei ole yhtään sovittuja menoja tai juhlia. Suorastaan ihanan rentouttavaa. Viemme lasi- ja metallipurkkeja kierrätykseen, käymme kaupassa ja valmistamme herkullista ruokaa. Arjen pienet askareet maistuvat välillä hyvälle. Siivoamme, kuuntelemme musiikkia ja nautimme hyvästä keskustelusta. Toki ohjelmaan kuuluu muutamien pakollisten sähköpostien ja sen sellaisten käsittely. Kirjoittelen ja muokkaan edelleen saapuneiden kommenttien pohjalta muun muassa Maan ystävien mahdollista tiedotetta Metsä-Botnian sellutehdashankkeesta Uruguayssa.

Sunnuntai on pyhitetty kotona Vallilassa työlle. Tietokoneen näppäimistön tuttu naputus täyttää ilman ja sähköpostit sinkoilevat bittiavaruudessa. Käydessäni läpi pöydälle kertynyttä metrin korkuista paperinippua päätän, että pyrin printtaamaan vähemmän. Käymme päivällä katsomassa yhtä kiinnostavaa asuntoa ja pohdimme tarjouksen jättämistä. Tuskailen huomattavan osan päivää Ruotsin valmennuskurssin tehtävän parissa. Illan lopuksi valmistaudunkin sitten jo seuravan päivän Unkarin matkaan. Olen lähdössä työreissulle Budapestiin.

Suomen sosiaalifoorumin seminaarien järjestely jatkuu. Kuvittelin vielä pari kuukautta sitten, että sosiaalifoorumi on yksi prosessi, jota kyllä seuraan, mutta jonka järjestelyihin minulla ei kaiken muun hässäkän keskellä ole osaa eikä arpaa. Nyt kuitenkin huomaan, että olen järjestämässä kahta seminaaria sekä osallistumassa pariin muuhinkin alustajana. Se siitä vapauden tunteesta sosiaalifoorumin suhteen.

Pitkän työpäivän jälkeen käymme Annukan kanssa juoksemassa tutun kymmenen kilometrin lenkin. Tekee hyvää karistaa viikon tomut iholta. On harmittavaa, että viimeaikoina emme ole ehtineet juoksemaan kuin noin kerran tai kaksi viikossa. Vuokraamme illaksi ruotsalaisen Maria Blomin ohjaaman elokuvan Takaisin maalle – Masjävlar. Elokuva on saanut mm. parhaan elokuvan Guldbaggen palkinnon. Ruotsalaiset osaavat. Elokuva tarkastelee hauskalla tavalla maaseudun ja kaupungin ristiriitoja. Itseni kaltaiselle, maalta kotoisin olevalle ja kaupungissa melkein koko elämänsä asuneelle, elokuva sopii hyvin. Suosittelen lämpimästi kaikille.

Keskustelu Metsä-Botnian sellutehdashankkeen ympärillä pysyy tiiviinä. Käyn radio Vegan haastattelussa sekä luonnostelen myöhemmin illalla Maan ystäville tiedotetta aiheesta. Päivällä joudun työesteiden takia jättämään väliin eduskunnan suuren valiokunnan järjestämän keskustelu- ja kuulemistilaisuuden EU:n perustuslaista ja sen mahdollisesta ratifioinnista. Viime aikoina on tuntunut lähinnä siltä, että olisi helpompi kirjoittaa ja listata niitä asioita, joihin en ole päässyt tai jotka olen joutunut perumaan, kuin niitä, missä olen varsinaisesti ollut.

Ympäristöjärjestöjen (Greenpeace, Maan ystävät, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF) vaihtoehtoinen energia- ja ilmastostrategia “Ilmastotavoite 2050″ julkaistaan (http://www.maanystavat.fi/tiedotus_artikkeli.php?aid=720&kid=0) Varsinaisen strategian voi lukea suoraan osoitteesta: http://www.maanystavat.fi/online/ilmastotavoite-2050.pdf. Käsillä on erinomainen paketti ja liuta keinoja, jossa vaarallinen ilmastonmuutos on vielä mahdollista torjua, mikäli vain poliittista tahtoa löytyisi. Itselläni ei valitettavasti ollut mitään mahdollisuuksia ehtiä tähänkään tiedotustilaisuuteen.

Ympäristö ja Kehitys ry:n puheenjohtaja Pekka Salminen pyytää Suomen luonnonsuojeluliittoa mukaan suomalaisille EU-parlamentaarikoille osoitettavaan vetoomukseen koskien ydinvoimaloiden suojaamista tsunameilta. Vetoomuksen voi allekirjoittaa sähköisesti kampanjan verkkosivuilla: www.hyokyaalto.org. Illan lopuksi käyn vielä läpi ja lähetän kommentteja Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin toimintakertomukseen.

Kestävän kehityksen toimikunnan kokouksen puheenjohtajana toimii ympäristöministeri Enestam pääministeri Vanhasen ollessa poissa. Kritisoin käsillä olevaa kansallista kestävän kehityksen strategiaa maanantain järjestökokouksen pohjalta. Strategia on kunnianhimoton, siitä puuttuvat kaikki konkreettiset tavoitteet ja koherenssi kestävän kehityksen eri ulottuvuuksien välillä. Kaiken kaikkiaan kestävän kehityksen taloudellinen ulottuvuus on ylikorostunut. Vaikka keskeiset haasteet ja kipupisteet ovatkin tunnistettu, niiden syvempi käsittely loistaa poissaolollaan. Kestävän kehityksen strategian käsittelyn lisäksi toimikunnan kokouksessa hyväksytään kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategia ja sen toimeenpanosuunnitelma vuosille 206-2014.

Illalla on Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin työtalousvaliokunnan kokous. Suurimmat keskustelut käydään jäsenyhdistyksille myönnettävistä tuista. Hakemuksia on huomattavasti enemmän kuin mitä voimme avustuksia antaa. Joudumme karsimaan monia hyviä ja tärkeitä hankeideoita. Lisäksi ideoimme hiukan mahdollista ilmastohanketta.

Kuhina Metsä-Botnian sellutehdashankkeen ympärillä käy edelleen kuumana. Suunnittelemamme seminaari Suomen sosiaalifoorumiin (http://www.sosiaalifoorumi.fi) tulee hyvään saumaan. Olen järjestämässä myös toista seminaaria koskien luonnonvarojen kestävää käyttöä. Ilmoittelen seminaarien tarkennetun ohjelman sosiaalifoorumin järjestäjille. Lisäksi Ruby van der Wekken kutsuu keskustelemaan vuonna 2007 Afrikassa järjestettävästä Maailman sosiaalifoorumista. Valitettavasti joudun kieltäytymään, sillä sessio menee pahasti päällekkäin muiden järjestämieni tilaisuuksien kanssa.

Päivän ympäristöpoliittinen ilouutinen tulee jälleen Ruotsista. Maan energiateollisuus on valmis panostamaan kymmeniä miljardeja kruunuja tuulivoimaan ja näin kymmenkertaistamaan tuulivoimakapasiteetin. Rahoittajia on kuulemma jonoksi asti. Ruotsin teollisuus on laskenut, että näin saadaan työpaikkoja ja samalla edistettyä tuulivoimateknologian vientiä. Milloin Suomessa ymmärretään asia?

Työkiireiden takia joudun perumaan osallistumiseni Thomas Wallgrenin ja kumppaneiden järjestämän seminaarin kansamme äänioikeuden tilasta. Käyn illalla syömässä ja vaihtamassa kuulumisia vanhan pomoni Pasi Vesterisen kanssa Meze-pointissa. Illan päätteeksi kirjoitan ja lähetän vielä kirjallisia kommentteja koskien kestävän kehityksen strategian indikaattoreita.

Päivän positiivinen uutinen paljastuu aamun lehdestä. Maan ystävien ilmastokampanjavastaava Heikki Korpelan kirjoitus julkaistaan Helsingin Sanomien vieraskynä -palstalla. Hienoa! En muista, milloin ympäristöaktivisti olisi viimeksi päässyt ääneen kyseisellä palstalla. Sen sijaan Eija-Riitta Korhola päästökauppakritiikkeineen on tainnut esiityä siellä jo useamman kerran.

En ehdi osallistumaan Globalisaation monet kasvot -hankkeen ohjausryhmän kokoukseen Nuorten Akatemiassa, koska olen kutsunut koolle järjestöjen välisen tapaamisen kansallisen kestävän kehityksen strategiasta. Käymme kokouksessa läpi käsillä olevaa yhteenveto-osiota sekä strategian liitteeksi tulevia indikaattoreita. Samalla pohdimme, mitkä ovat järjestöjen keskeiset kynnyskysymykset ja linjaukset käsillä olevaan paperiin. Saan paljon mainiota evästystä ja hyviä konkreettisia kommentteja strategian jatkotyöstöä varten.

Suunnitteilla on uusi suoraa kansanäänestystä vaativa kampanja. Jiri Räsäsen ajatuksena olisi rakentaa hanke entisen EU:n perustuslaista kansanäänestystä vaativan kampanjan raunioille. Hän onkin valmistellut kirjeen lähettämistä kansanäänestyskampanjan aktiiveille yhdessä allekirjoittaneen ja Torstenin kanssa. Annina Käppi (http://anninamaria.livejournal.com) haluaa linkittää tämän blogini omaansa. Olen hämmästynyt, kuinka aktiivista elämää blogeissa eletään. Maan ystävien jäsärin päätoimittaja Annika Kettunen on kirjoittamassa jäsäriin edellisenä päivänä järjestetystä mielipidekirjoituskurssista Joensuussa. Muokkaan illalla hänen kirjoittamaa pohjatekstiä sekä kehittelen kymmen käytännön vinkkiä mielipidekirjoittamiseen.

Metsä-Botnian sellutehdashankkeen vastustaminen kuumentuu Argentiinassa ja Uruguayssa. Argentiinan ja Uruguayn presidentit ovat sopineet viikonloppuna hankkeen keskeyttämisestä kolmeksi kuukaudeksi kunnollisten ympäristövaikutusten arvioimiseksi. Metsä-Botnia kuitenkin jatkaa rakennushanketta. Saan paikan päältä lukemattomia eri sähköposteja ja vetoomuskirjeitä. Aiheesta tulee suuri uutinen myös Suomessa.

Matkustamme Annukan kanssa viikonlopuksi Joensuuhun. Lauantaina aamuna teemme töitä, mutta vietämme myös laatuaikaa junassa, vaikka ehdinkin matkalla kommentoida yksityiskohtaisesti Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin toimintakertomusta vuodelta 2005. Junassa käymme läpi tulevan kevään suunnitelmia ja aikatauluja. Talviauringon laskiessa kiertelemme Joensuun keskustassa. Illaksi päädymme legendaariseen Jokelaan, jossa törmäämme Pariisissa majaansa tällä hetkellä pitävään Anuliinaan. Hassu yhteensattuma.

Junassa luin Helsingin ylioppilaslehdestä erinomaisen artikkelin Osku Pajamäen uudesta kirjasta ”ahne sukupolvi”. Näyttää siltä, että suuret ikäluokat ovat riistämässä nuoren polven viimeisetkin etuudet. Suosittelen – käykää katsomassa osoitteessa: http://www.ylioppilaslehti.fi/2006/03/10/sukupolvisodan-punainen-kirja/ Tässähän olisi ainesta vaikka seuraavaan vallankumoukseen!

Sunnuntaina käymme uimassa ja pulikoimassa Joensuun jääkarhujen ylläpitämässä avantouinti paikassa. Ihana kevätaurinko häikäisee valkoisilla hangilla. Käytännössä en ehdi nauttia juurikaan upeasta talvipäivästä. Koko päivä menee siihen, kun vedän Joensuun Maan ystävien järjestämän mielipidekirjoituskurssin. Kurssilla käydään läpi mielipidekirjoittamisen perussääntöjä omien kirjoitusteni kautta. Teemme ryhmätöinä omia mielipidekirjoituksia Karjalaiseen ja Helsingin Sanomiin. Nähtäväksi jää, tullaanko kirjoitukset julkaisemaan. Mielestäni kurssi on kuitenkin onnistunut ja idea on mitä mahtavin käytettäväksi myös muilla paikkakunnilla.

Junassa matkalla Helsinkiin, käyn läpi loppuviikon aikana rästiin jääneitä sähköposteja, viimeistelen Kulttuurivihkoihin kirjoittamani artikkelin suomalaisen ympäristöpolitiikan (ja -liikkeen) tilasta, valmistelen esitelmän maanantain järjestökokoukseen kestävän kehityksen strategiasta sekä kirjoittelen kommentteja EU:n komission esittämästä kestävän kehityksen strategiasta EU:n parlamenttiin.

Yritän epätoivoisesti vastailla lukemattomiin viesteihin koskien Metsä-Botnian sellutehdashanketta Uruguayssa. Viimeisimmät uutiset tietävät kertoa, että Argentiinan ja Uruguayn presidentit ovat sopineet töiden keskeyttämiestä toistaiseksi. Paikallinen vastarintaa on aktiivista ja kovaa. Itse olen hukkunut täysin erilaisiin yhteydenottoihin, joita asian tiimoilta jatkuvasti tulee.