Luin viime viikolla kirjan jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovićista. Teoksen on kirjoittanut David Lagercrantz. Suomennoksesta vastaa WSOY ja Miika Nousiainen.
Kirja on paljon enemmän kuin tarina Ruotsin kuuluisimmasta jalkapalloilijasta. Kirja on ensinnäkin klassinen tarina ryysyistä rikkauksiin. Toisekseen kyse on ruotsalaisen maahanmuuttajan arjen ja elämän kuvauksesta.
Zlatan Ibrahimović kiteyttää koko kirjan sanoman ensimmäisen sivun omistuskirjoituksessa:
”Haluan omistaa yhden ajatuksen kaikille lapsille siellä jossain, kaikille jotka tuntevat itsensä hieman oudoiksi ja erilaisiksi, jotka eivät sovi joukkoon ja tulevat johdetuksi harhaan. On okei olla erilainen kuin muut. Uskokaa yhä itseenne, se toimi minullakin kaikesta huolimatta.”
Mitäpä tuohon lisäämään muuta kuin sen, että myös aikuisena kannattaa uskaltaa olla erilainen ja tehdä sitä, minkä kokee oikeaksi ja merkitykselliseksi.
Lisäksi Ibrahimovićin kirja muistuttaa kovan harjoittelun ja yrittämisen merkityksestä. Oikeastaan juuri siitä, mistä Malcolm Gladwell on kirjoittanut osuvasti kirjassaan Kuka menestyy ja miksi?
Kyse ei ole edes Zlatan Ibrahimovićin tapauksessa niinkään lahjakkuudesta. Huipulle pääsee sillä, kun uskoo itseensä, jaksaa yrittää ja saa mahdollisuuden harjoitella enemmän kuin muut. Kyse on mahdollisuuksien tasa-arvosta. Mahdollisuudesta toteuttaa itseään ja olla oma itsensä.
Kuinka monta kykyä jääkään huomaamatta ja unelmaa toteuttamatta pelkästään siitä syystä, että ympäriltä löytyy ankeuttajia, jotka haluavat vetää unelmat vessanpytystä alas.
