Avoin kirje pääministeri Jyrki Kataiselle: Näin kestävyysvaje ratkaistaan

Leo Stranius-Kuva Hanna HeikkiläYle Radio Suomen Pääministerin haastattelutunnilla totesitte, että viranhaltijat ovat laatimassa rakenneuudistuslistaa, joka tulee aikanaan julkiseen keskusteluun. Tämä on hyvä asia.

On ollut ilahduttavaa, että politiikan kriisitietoisuus on kesän mittaan lisääntynyt. Olen samaa mieltä kanssanne siitä, että meidän on hyvä kiinnittää huomiota julkisen sektorin ja yleiseen tuottavuuden kasvuun, työn tarjontaan ja työurien pituuteen

Toivon, että kaikkein tärkein rakenneuudistus ei ole kuitenkaan unohtunut teiltä. Onhan kyse Suomen ja viime kädessä koko maapallon tulevaisuudesta.

Kyse on siitä, että viime viikosta lähtien olemme eläneet luonnonvarojen suhteen velaksi. Maapallon uusiutuvat luonnonvarat on kulutettu tältä vuodelta loppuun tiistaina 20. elokuuta.  Tällä hetkellä ihmiset tarvitsevat 1,5 maapalloa tyydyttämään vuosittaiset tarpeensa. Tilanne ei ole kestävä.

Ohessa on kolme ehdotusta kestävyysvajeen ratkaisemiseksi Suomessa ja terveisiä Heureka-foorumiin, jossa yritetään löytää viisastenkiveä Suomen menestyksen varmistamiseksi:

1. Poistetaan ympäristölle haitalliset tuet. Valtio käyttää valtiovarainministeriön selvityksen mukaan vuosittain 4-6 miljardia euroa ympäristöongelmien edistämiseen. Esimerkiksi autoilua tuetaan kolmella miljardilla eurolla, teollisuuden ilmastopäästöjä lähes miljardilla eurolla, soiden ja vesistöjen pilaamista sekä turpeen polttoa sadoilla miljoonilla euroilla. Näiden rahojen ohjaaminen viherelvytykseen toisi uusia työpaikkoja ja vähentäisi päästöjä. Viherelvytyksen osalta parhaita kohteita olisivat esimerkiksi joukkoliikenneinvestoinnit (erityisesti raideliikenne), energiaremontit ja energiatehokas rakentaminen (nolla- tai plusenergiatalot) sekä uusiutuvat energialähteet (tuulivoima, aurinkoenergia, biokaasu).

2. Luovutaan fossiilisista polttoaineista. Hallituksen hyväksymä kansallinen energia- ja ilmastostrategia lähtee siitä, että kivihiilestä luovutaan vuoteen 2025 mennessä ja öljyn käytön vähentämiselle on asetettu määrällinen tavoite. Myös turpeen energiakäytön vähentäminen kolmanneksella vuoteen 2025 on tärkeä avaus. Näiden lisäksi maakaasun käyttöä aiotaan korvata vähintään 10 prosenttia kotimaisesta puusta valmistetulla synteettisellä kaasulla vuoteen 2025 mennessä. Tämä on hyvä alku. Käytännössä tulee hahmotella kuitenkin sellaisia vaihtoehtoja, jossa fossiilisista polttoaineista luovutaan lähes kokonaan. Tämä tarkoittaa älykästä tukipolitiikkaa niin investointitukien, sertifikaattien kuin syöttötariffienkin osalta. Suomeen tarvitaan Saksan kaltainen energiakäänne. Suomen tulisi ottaa käyttöön vahva ilmastolaki ja hiilidioksidivero sekä asettaa tiukka päästövähennystavoite vuodelle 2030.

3. Otetaan käyttöön uusia kannustimia kestävyysvajeen paikkaamiseksi. Hallituksen tulisi harkita uusia kannustimia, joiden käyttöönotto edistäisi ympäristöohjaavaa verotusta. Näitä ovat esimerkiksi:  
– Uraanivero
– Jätteenpolton asettaminen verolle
– Jäteveron korotus
– Haitallisten aineiden vero (esim. PVC, ftalaatit, klooratut liuottimet)
– Mainosvero
– Pakkausvero
– Lannoitevero, kemikaalivero

Mielestäni pelkkä yritysten kilpailukyvyn edistäminen ei ole erityisen inspiroiva tavoite. Tarvitaan syvempää merkitystä ja parempi tarina, jos toimeliaisuutta halutaan todella lisätä.  Mikä voisikaan silloin olla tärkeämpää kuin näky siitä, että luonnonvaroja koskeva kestävyysvaje on ratkaistavissa ja elämä maapallolla voi sittenkin jatkua vielä vuosimiljoonien ajan.

Viime kädessä kyse on hyvinvointivaltion rakentamiseen rinnastettavasta projektista, joka vie meidät puhtaan teknologian globaaliksi edelläkävijäksi, tuo uusia työpaikkoja ja hyvinvointia, vähentää tuontiriippuvuutta sekä viime kädessä myös luonnonvarojen kulutusta ja päästöjä.

Kiitos paljon ja aurinkoista kesän jatkoa!
Parhain terveisin
-Leo Stranius
p.040-7547371

5 kommenttia artikkeliin ”Avoin kirje pääministeri Jyrki Kataiselle: Näin kestävyysvaje ratkaistaan”

  1. Eli ajatuksenasi on ajaa loputkin Suomen teollisuudesta ulkomaille? Vihreässä uniyhteiskunnassa talous sitten kasvaa itsekseen omassa rauhassa mistään reaalimaailman asioista välittämättä. Kuulostaa erinomaiselta suunnitelmalta.

    Vastaa
    • Ajatukseni on, kuten kirjoitin, että ”Viime kädessä kyse on hyvinvointivaltion rakentamiseen rinnastettavasta projektista, joka vie meidät puhtaan teknologian globaaliksi edelläkävijäksi, tuo uusia työpaikkoja ja hyvinvointia, vähentää tuontiriippuvuutta sekä viime kädessä myös luonnonvarojen kulutusta ja päästöjä.”

      Vastaa
  2. Seuraavassa raakaa ja kylmää bisnestä, ja motkotusta liiallisesta (veden)sääntelystä.

    Työn ja ekologisen kestävyyden voisi yhdistää myös siellä Heurekan kulmilla purkamalla erään padon, tai kaksikin. Nimittäin Tikkurilankosken pato estää osaltaan noiden kahden kovan toteutumisen Vantaalla, ja myös koko matkalla Keravanjokea ylös. Jos pato purettaisiin ja koski palautettaisiin luonnolliseksi, saataisiin aikaan merkittävä koskikalastuskohde, joka työllistäisi ainakin välillisesti ja pakottaisi jopa helsinkiläisen viemään rahaa Vantaan puolelle. Esteettisestikin kuohuva koski voittaisi julman patoseinän. Samalla koski alkaisi tuottamaan myös kalanpoikasia, kun merestä nousevat vaelluskalat, patoseinään hyppimisen sijaan, pystyisivät kutemaan alueilla padon yläpuolella, jossa padon purkaminen toisi vanhat kutusoraikot takaisin sopivalle vedenkorkeudelle. Nyt koko koski taitaa olla lähes kuiva, kun vesi tullee enää kalaportaan läpi, ja mahdolliset lohikalanpoikaset valuvat veden- ja hapenpuutteen takia suvantoon ja hauen hampaisiin. Isommat eivät sitten pääse enää ylöspäin edes kalaportaan suulle, kun pato vie vedet koskesta. Kalaporraskin on huono ja tukkeutuu nyt varmasti, kun virtaama tuo sitä kautta veden ja samalla roskat. Purkaminen päästäisi samalla melojat alas koskea, sekä mahdollinen tulvariski vähenisi. Samalla salakalastajilta menisi mahdollisuudet kalojen rokastamiseen padon alta. Juna voisi tuoda paikalle jopa ulkomaisia turisteja kalaan, jos koski alkaisi kerätä mainetta laadukkaana lohipaikkana. Hotellikin olisi jo valmiina.

    Win-win siis kaikin puolin, mutta nykykulttuuri vartijoineen näyttää arvostavan enemmän vain haittaa tuottavia patoja, kuin työtä ja ekologista kestävyyttä. Muutaman sadan kilometrin pituisen vesiekosysteemin toimivuus tuhotaan muutamalla turhalla padolla, ja samalla tuhoutuu monen mahdollisuus kestävään elinkeinoon, oli se sitten kalastusta, melontaa tai jotain muuta vastaavaa. Kirkonkylänkosken tilanne on samanlainen kuin vähän ylempänä Tikkurilassa, ja Vantaankoskellakin pato vaikeuttaa menoa pääuomassa. Yhdessä näistä tulisi hulppea kalapaikka, kunhan padot poistettaisiin ja jatkettaisiin veden tilan parantamista.

    Eipä taida herrat Heurekassa tajuta muun kuin saastuttamisen ja luonnonvarojen liikakäytön päälle, joten tällaiset työpaikat eivät kelpaa, vaikka mahdollisuuksia olisi ympäri Suomea, jos vain arvostettaisiin ensin sitä ekologista kestävyyttä, ja sitten vasta sitä työtä, joka tarvitsee sen ekologisen kestävyyden pitkässä juoksussa. Eikä niitä lohia tarvitsisi edes tappaa, vaan pelkkä mahdollisuus loheen houkuttaisi asiallisen kahluuhousuväen paksuine lompakkoineen paikalle, vaikka ne lohet pitäisi laskea takaisin. Saisivat sitten paikalliset ympäri Suomea tilkettä omiin lompsiinsa, kun isolta kirkolta tulisikin rahaa myös vapaaehtoisesti kannettuna.

    Eiköhän ne siellä kuitenkin päätä kaivaa sen yhden vuoristoneuvoksen paperit esiin jo seuraavaa hallitusta varten, ja jyrätä kaiken luonnonsuojelun ja lähettää rikkaudet bulkkina maailmalle, eikä edes kaivosveron vertaa saa rokottaa ulkolaisten voitoista. Kumma kyllä, että jos tavara on haluttua, niin silloin yleensä myyjä haluaa kunnon hinnan, eikä vain anna pois. Sitten vaan lisää investointeja automatisoituihin tehtaisiin, joissa liikkuu suuret summat, ja joihin poliitikot kyllä sokeuttaan hullaantuvat, mutta yhtään pysyvää uutta työpaikkaa ei synny, mieluumminkin vähenevät. Veikkaanpa, että päätyvät niin ympäripyöreisiin päätelmiin yhdistettyinä hihasta vedettyihin kauhukuviin, että Nostradamuskin olisi ylpeä meidän pojista. Varmaa on vain, että vaikka joku isoherra sanookin, että ei voida jatkaa kuluttamista entiseen malliin, niin luonnonsuojeluun ei ole varaa ja talouskasvua on saatava aikaan. Sitten hyvinä aikoina voidaan kuulemma olla myrkyttämättä ihmisiä ja kaikkea sitä mitä on vielä jäljellä.

    Vastaa
  3. Perinteisesti olen ymmärtänyt , että tuki tarkoittaa sitä, että annetaan tietty summa, niin että kulut ja menot olisivat suurin piirtein tasapainossa. Käsite alennettu verokanta tai verotuki on siinä mielessä kummallinen, että pitäisi ensiksi olla se ”oikea” verokanta, mihin verrataan ja se on taas aivan sopimusvarainen asia, ja joka sovitaan eduskunnassa. Voihan taas 24% arvolisäveroa pitää veroriistona ja kirjojen alvia verotukena . Ehkä enemmänkin pitäisi puhua joko oikeudenmukaisesta tai sitten päinvastoin kulutusta rajoittavasta verotuksesta. Ongelmana on vain kulutusta rajoittavan verotuksen vaikutus verotuloihin. Jos tasas korotetulla verotuksella kompensoidaan kulutus niin kuka kuluttaa sen vähän?

    Vastaa

Jätä kommentti

Close Bitnami banner
Bitnami