Ekoisi: Voiko lapsi esiintyä julkisuudessa?

Olen kirjoittanut Ekoisi-blogia heinäkuusta 2011 lähtien. Viime aikoina olemme kotona miettineet lapsen julkisuudessa esiintymistä.

Tällä hetkellä minua kysytään usein haastatteluihin esimerkiksi sukupuolisensitiivisyydestä, vaipattomuudesta ja monista muista ekovanhemmuuteen liittyvästä jutuista.

On tietysti ilahduttavaa, että ekovanhemmuus ja nimenomaan isän näkökulma siihen kiinnostavat niin monia.

Toistaiseksi olen halunnut kertoa hyvinä pitämistäni jutuista niin avoimesti kuin mahdollista. Tosin lapsen nimeä ei ole mainittu jutuissa tai blogissa pitkään aikaan. Kuvia ja muita arkisia asioita olen julkaissut kuitenkin sitäkin enemmän.

Onko kuitenkaan lapsen kannalta sopivaa toimia esimerkkiperheenä eri jutuissa?

Lapsi kasvaa ja alkaa itse ymmärtää asioita. Hänellä alkaa myös olla pian kavereita. Onko riskinä, että lapsi joutuu tämän myötä silmätikuksi tai kiusatuksi tai häneen suhtaudutaan erityistapauksena?

Onko syytä jatkaa enää esimerkiksi tätä Ekoisi-blogia? Pitäisikö jatkossa kirjoittaa vanhemmuudesta vain yleisellä tasolla ilman henkilökohtaista näkökulmaa ja samalla kieltäytyä mahdollisista haastatteluista?

Miten itse olette ratkaisseet lapsen mahdollisen esiintymisen julkisuudessa tai sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookissa ja blogissa?

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täältä.

5 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Voiko lapsi esiintyä julkisuudessa?”

  1. Olet pohdinnoissasi varmasti oikeilla jäljillä. Lapsesta kirjoittaessa kannattaa olla varovainen. Ihmisen laumakäyttäytymiseen kuuluu julmuus ja internet antaa uusia mahdollisuuksia kiusaamiseen. Lapset myös alkavat käyttää hakukoneita heti lukemaan opittuaan ja osaavat etsiä tietoa kavereistaan (ja myös kavereiden vanhemmista, mistä siitäkin saattaa löytyä aihetta kiusaamiseen).

    Eli suosittelen lämpimästi, että jatkat asioiden käsittelyä, mutta ilman suoraa kytkentää omaan perheeseesi.

    Vastaa
  2. Heti alkuun haluan sanoa, että arvostan sinua valtavasti henkilönä ja poliitikkona. Urasi on ollut todella nousujohteinen, ja olet varmasti itsekin onnellinen, että saat olla edistämässä itsellesi tärkeitä arvoja. Työnkuvasi on eettisesti kestävä.

    Olen kuitenkin hieman ihmetellyt sinun ja monen muunkin vihreän poliitikon toimissa sitä, minkä vuoksi niinkin tärkeä asia kuin ympäristönsuojelu on ”kerhoutettu”. Monien teidän city-vihreiden tekstejä lukiessa tulee sellainen olo, että minussa ei ole ympäristönsuojelupotentiaalia ennen kuin olen

    * sitoutunut sukupuolineutraaliin kasvatukseen
    * eronnut kirkosta ja järjestämään nimiäiset
    * onnistunut imettämään ja kantamaan lasta kantoliinassa
    * nukuttamaan lasta kainalossa leikki-ikään asti
    * jakamaan vanhempainvapaat pilkulleen
    * haluton kertomaan lapseni sukupuolen.

    Tämä liittyy sikäli Ekoisi-blogiin, että olen usein pohtinut, miten sukupuolisensitiivisyys ja ekologisuus liittyvät yhteen? Mikä edellä olevista asioista oikeasti pysäyttää ilmastonmuutoksen? Toki ymmärrän, että tasa-arvo on yksi Vihreän liiton kulmakivistä, mutta edelleen kysyn, onko ympäristönsuojelen ollessa kyseessä varaa tai oleellista nostaa tuollaisia asioita esille.

    Esimerkiksi sukupuolineutraali kasvatus vauvojen kohdalla – minusta on ylipäätään kiinnostavaa, miten KASVATAT vauvaa – kertoo minusta enemmän vanhemman halusta näyttää omia periaatteitaan ympäristölle. Ainakaan meidän leikki-ikäiset eivät muista tuon taivaallista siitä, minkä värisiä vaatteita he käyttivät yksivuotisneuvolassa eikä se täten ole heidän kehitykseensä vaikuttanut trauman tai minkään muun muodossa, kun perusturvallisuus on kunnossa. Ja isompien lasten ollessa kyseessä ainakin
    meidän perheessä on ihan riittävästi asioita, mihin lapset joutuvat vastentahtoisesti (nukkumaanmeno illalla, joskus pahanmakuisen lääkkeen syöminen, kurahousujen vetäminen, leikin lopettaminen kun on ruoka-aika), joten minä en todellakaan ala kehittämään kiistää joistakin vaatteista ja vaatteiden väristä. Pääasia, kun ne ovat lämpimät, siistit ja sopivat. Minusta sukupuolineutraali kasvatus ahtaimmillaan on aivan sama asia kuin lapsen ahtaminen tiettyyn sukupuolirooliin. Miksi lapsen ei voisi antaa olla rauhassa sitä, mitä on?

    Ja se, jos tyttäreni haluavat leikkiä vain barbeilla ja nukeilla, viettää vapaa-aikaa tyttöporukassa ja katsoa videolta prinsessatarinoita, ei taatusti tee heistä alisuoriutujia työelämässä tai alistettuja vaimoja nyrkin ja hellan välissä. Jos näin käy, syyt ovat taatusti jossakin muualla.

    Kuten kirjoitit viimeisessä Ekoisi-postauksessa, ilmastonmuutos on vakava asia. Mielestäni sinun kannattaisi siis pohtia, millaisiin asioihin alat keskittyä poliitikkona? Kenen asiaa ajat? Ketkä ihmiset ovat viestisi kohderyhmä? Mikä on ajamiesi asioiden tärkeysjärjestys? Mistä haluat sinun muistettavan?

    Ja mitä lapseesi tulee, tuollainen sukupuolen pihtaaminen on minusta lähinnä vähän höpsoä. Ymmärrän kyllä, että toimimalla noin haluat viestittää ihmisille, että asia on aivan sama. Mutta sitten asioilla voi olla myös käänteinen reaktio (lue kommentit, joita muskariäidit löpisevät liittyen blogitekstiin)

    http://tingeltangeli.blogspot.fi/2012/11/ajatus-kulkee-ja-henkikin-jotenkin.html

    Toivon, etten ollut epäkohtelias. Se ei ollut tarkoitus. Kannatin sinua kunnallisvaaleissa ja tulevissa eduskuntavaaleissa toivon sydämestäni sinun menevän läpi. Kannattaa vain jatkossa erottaa pääasiat ja sivuasiat toisistaan. Koska sinulla on taitoa, tietoa ja osaamista, sinulla on mahdollista saada mukaan tärkeisiin talkoisiin suuret joukot vain puhumalla vakuuttavia faktoja. Ja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen tarvitaan sekä Antin ja Elinan että Kelon ja Kiven vanhempia, eikö niin?

    Vastaa
  3. Luettuani tekstisi luulen päässeeni perheesi ja ennen kaikkea sinun tunnelmiisi. Oma taustani on nimittäin se, että olen papin lapsi. Ja vaikka isäni ei pitänytkään mitään blogia, kyllähän pappi on aikamoinen julkkis varsinkin pienemmällä paikkakunnalla.

    Minusta oli lapsena todella ärsyttävää, että kaikki tiesivät minut ja perheeni. Kaikilla oli jonkunlainen käsitys siitä, miten perheessämme eletään ja miten meidän papin lapsina tulisi käyttäytyä. Jotkut eivät uskaltaneet pyytää meitä sisaruksia esimerkiksi kotiin syntymäpäiville siinä pelossa, että vanhempamme pahastuisivat, jos synttäreillä vaikkapa intouduttaisiin tanssimaan tai joku päästäisi vaikka vahingossa kirosanan. Papin lasta kohtaan oli kovat ennakkoluulot ja -odotukset. Ja sitten kaiken päälle se, että isäni puhetapaa matkittiin ja kaikki kyselivät, että tuleeko se taas pitämään meille päivänavausta jne. Ja kyllä, joskus paikkakunnan julkkiksen lapsia kiusattiinkin.

    Mutta kaikesta tästä huolimatta minusta kasvoi täysipäinen nuori, nuori aikuinen ja perheenäiti, joka on saanut kotinsa arvoista hyvän pohjan elämälle, ja sovellan noita arvoja mieleni mukaan nykyiseen elämääni. Tämä johtui siitä, että ensinnäkin minut kasvatettiin kotona hyviin arvoihin ja hyviin käytöstapoihin ja toiseksi perheessämme ei koskaan pyydelty anteeksi sitä, mitä satumme olemaan. Toiselle voi antaa tilaa eikä omia näkemyksiänsä ole pakko esittää ”ainoa oikea totuus” – mentaliteetilla, mutta silti jokaisella on oikeus elää omalla tavallansa. Minut rakastettiin kotona niin vahvaksi, että opin lopulta kääntämään silmätikun roolin vahvuudekseni, ja myöhemmässä elämässä minulla ei ole koskaan ollut hankaluuksia panna itseäni alttiiksi.

    Vaikka te elätte erilaista elämää, osasit varmasti poimia tekstistä yhtymäkohdat. Te kasvatatte lapsenne aidosti hyviin arvoihin. Te olette rohkeasti sitä, mitä te olette. Te ette aseta itseänne tarpeettomasti jalustalle muihin ihmisiin nähden. Te rakastatte lastanne ja pidätte hänestä hyvää huolta. Joten älä ole huolissasi: lapsenne kasvatus ja tulevaisuus ei voi mennä aivan metsään. Parhaassa tapauksessa hänestä voi tulla jopa oikein upea, humaani ja rohkea ihminen, joka luottaa hyvyyteen!

    Vastaa

Jätä kommentti

Close Bitnami banner
Bitnami