Kolme viikkoa sitten (24.7.) kaaduin polkupyörällä. Olkaluuni murtui kahdesta kohtaan ja kättä piti pitää paikallaan kantositeessä kolme viikkoa.
Onneksi luutuminen lähti heti alussa hyvin käyntiin eikä leikkauksia tai kipsiä tarvittu. Muutenkin paraneminen on ollut mielenkiintoista ja luovaa aikaa, kutsu uuteen ajatteluun. Eilen (14.8.) sain kantositeen vihdoin pois ja fysioterapeutilta luvan polkea kuntopyörällä.
Tänään (15.8.) kävin ensimmäisen kerran kokeilemassa hikiliikuntaa eli polkemassa kuntopyörällä Mäkelänrinteen uimahallin kuntosalilla kevyesti 40 minuuttia.
Kokemus oli suorastaan taivaallinen. Käsi pysyi polkiessa hyvin levossa ja paikallaan. Olisi pitänyt tajuta tai uskaltaa käydä kokeilemassa jo aiemmin kuntopyörää.
Ohessa neljä positiivista havaintoa:
– Polkemisesta, syketason noususta ja hikoilusta tuli hyvä ja energinen olo (endorfiini), jolloin myös olkapää tuntui paremmalta ja vetreämmältä.
– Kuntopyörällä pystyi varovasti ja turvallisesti kokeilemaan, miten ”oikea” pyöräily voisi sujua kahdella kädellä.
– Kuntopyöräilyn ohessa pystyi kuuntelemaan radiota, tekemään olkapäätä parantavia zen-hengitysharjoituksia sekä tekemään osittain fysioterapeutin antamia kuntoutusliikkeitä.
– Mäkelänrinteen Kuntosali on aamulla yleisölle auki vain klo 6.15-7.00, joten päivä lähti aikaisin käyntiin.
Kun normaalit liikuntamäärät ovat aiemmin olleet keskimäärin reilusti yli 10 tuntia viikossa, alkaa kolmen viikon liikkumattomuus tuntua haastavalta. Pelkkä kävely tai muutamat jalkakyykyt, joita on voinut tehdä, eivät kunnollista kunto- ja hikiliikuntaa korvaa.
Toisaalta liikunnan ja mahdollisen adrenaliinipiikin jälkeen on todennäköistä, että käsi taas hiukan kipeytyy. Tästä syystä on tärkeä muistaa kuntoilun vastapainona riittävä lepo varsinkin nyt toipilasvaiheessa. Olkapään kunnollista luutumista ei kannata riskeerata.
Lisäksi Mäkelänrinteen kuntosalin seitsemän euron kertamaksu tuntuu suolaiselta, mikäli käyn joka aamu polkemassa päivän käyntiin.
Yhtä kaikki. Liikunnasta ja kuntoilusta tulee todella hyvä olo. Sen huomaa erityisen hyvin, kun ei ole päässyt nauttimaan siitä vähään aikaan. En malta odottaa, että pääsen kokeilemaan taas juoksemista.
