Aamulla 24.9. olin keskustelemassa Tuomas Enbusken ohjelmassa siitä, kuinka paljon rahaa on tarpeeksi. Nauhoitus on kuunneltavissa tästä. Kaikki tietävät, että raha ei tee onnelliseksi. Haastavampaa on kuitenkin pohtia sitä, tarvitaanko rahaa ja kuinka paljon.
Illalla sama teema jatkui kun olin puhumassa Otto Bruunin ja Teppo Eskelisen toimittaman Finanssikapitalismi – Jumala on kuollut –pamfletin julkaisutilaisuudessa Ravintola Karhunpojassa Helsingin Hakaniemessä. Kirjan nimi viittaa Nietzschen teoriaan jumalan kuolemasta. Hänen mukaansa jumala on olemassa vain jos ihmiset uskovat siihen. Kun usko loppuu, jumala kuolee. Onko finanssikapitalismille käynyt samoin? Itse kirjoitin kirjaan artikkelin otsikolla ”Ympäristö kiittää”. Ajatuksiani voi jäsentää neljän teesin kautta.
1. Tunteet: ilo ja suru. On vaikea tuntea surua siitä, kun sijoittajien omaisuus katoaa osakekurssien vapaassa pudotuksessa tai keskiluokan omaisuus sulaa asuntojen hintojen laskun myötä. On vaikea tuntea surua siitä, kun yksityinen kulutus vähenee, autojen myynti tippuu sekä päästöt ja luonnonvarojen kulutus vähenevät. Toisaalta on vaikea tuntea iloakaan siitä kun ihmisten ahdinko lisääntyy.
2. Uusi tila. Talouskriisii ja sen myötä vähentynyt luonnonvarojen kulutus antaa ympäristölle hetken aikaa hengittää. Ihmiskunta saa pari vuotta lisäaikaa muuttaa yhteiskunnallisia rakenteita hiilineutraaliin suuntaan.
3. Toimenpiteet. Uusi tila tarjoaa mahdollisuuden radikaaleille poliittisille toimenpiteille, jotka parhaimmillaan olisivat esimerkiksi perustulon ja maksimielintason käyttöönotto, yritysten koon rajoittaminen, henkilökohtaiset päästökiintiöt sekä siirtyminen degrowth-talouteen. Tässä voisi olla hiilineutraalin ja onnellisen yhteiskunnan uusi perusta.
4. Realismi. Mitä jos jumala ei kuolekaan? Olemassaolevan talouskehyksen sisällä elvytys tulee tehdä hiilineutraalisti. Varoja pitää teiden ja autotehtaiden tukemisen sijaan suunnata joukkoliikenteen kehittämiseen, rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen.
3 Trackbacks
[...] Leo Stranius kirjoittaa taantumasta: “On vaikea tuntea surua siitä, kun sijoittajien omaisuus katoaa osakekurssien vapaassa pudotuksessa tai keskiluokan omaisuus sulaa asuntojen hintojen laskun myötä. On vaikea tuntea surua siitä, kun yksityinen kulutus vähenee, autojen myynti tippuu sekä päästöt ja luonnonvarojen kulutus vähenevät. Toisaalta on vaikea tuntea iloakaan siitä kun ihmisten ahdinko lisääntyy.” (Mari Koo) Jaa kirjoitus: [...]
[...] finanssikapitalismi -kirjasta. Keskustelu sujui pitkälle samoissa meiningeissä kuin kirjan julkaisutilaisuudessakin aiemmin. Täytyy kyllä sanoa, että Into Kustannus tekee mahtavaa [...]
[...] finanssikapitalismi -kirjasta. Keskustelu sujui pitkälle samoissa meiningeissä kuin kirjan julkaisutilaisuudessakin aiemmin. Täytyy kyllä sanoa, että Into Kustannus tekee mahtavaa [...]