Kuluneen viikon aikana olin puhumassa seitsemässä eri tilaisuudessa. Viimeinen sessio oli lauantaina, jolloin olin Luonto-Liiton aktivistipäivän vieraana. Mukana oli todella mukavaa ja innostavaa porukkaa. Lahjaksi ympäristöliikehdinnän nykytilaa analysoivasta puheenvuorostani sain uutituoreen ja upean Luonto-Liiton t-paidan. Kiitos Mauno, Sami ja Petra!
Oman puheenvuoroni jälkeen jäin vielä hetkeksi kuuntelemaan Aura ”Ylläri” Yliselän loistavasti vetämää motivaatiotyöpajaa. Jäin itsekin miettimään, mistä oma motivaationi ympäristötoimintaan syntyy. Lopulta kyse on aika perustavaalaatua olevista kysymyksistä. Elämän itseiaarvosta. Elämä maailmankaikkeudessa tuntuu olevan suhteellisen harvinaista. Mitä rikkaampi ja monimuotoisempi elämä maapallo on, sitä todennäköisemmät mahdollisuudet sillä on selviytyä erilaisista muutoksista. On silkkaa typeryyttä kuluttaa luonnonvaroja enemmän kuin ne uusiutuvat, antaa lajien kuolla sukupuuttoon ihmisen toiminnan seurauksena ja kiihdyttää ilmaston lämpenemistä.
Illalla kävimme Annukan kanssa syömässä Fez-ravintolassa. Ravintolaan mennessä olin unohtanut lukita pyöräni. Ihmiset ovat kuienkin ihailtavan rehellisiä eikä kukaan ollut napannut lukitsematonta polkupyärääni. Kiitos siitä! Täyttävän ruuan päälle kävimme katsomassa vihdoin homojen oikeuksista kertovan Milk-elokuvan. Suosittelen lämpimästi! Harvey Milkin toiminta antoi motivaatiota omallekin toiminnalle.
Sunnuntaina kävin juoksemassa 15 km lenkin. Tämän jälkeen työstin artikkelia kevytaktivismista ja Porkkanamafiasta sekä luonnostelin pari artikkelia Suomen Sosiaalifoorumin lehteen liittyen ruuan ilmastovaikutuksista ja kansalaistoiminnasta.
