Monipuolisen ja herkullisen aamiaisen jälkeen hyppäsimme Odessassa bussiin kohti Moldovaa. Lonely Planet, Wikitravel sekä Suomen ulkoministeriö olivat kovasti varoitelleet matkustamasta Transdniestrin läpi. Tämän tajusimme kuitenkin vasta siinä vaiheessa kun bussimme oli lähtenyt liikkeelle.
Transdniestr on siis noin puolen miljoonan asukkaan maakunta, joka on julistautunut Moldovasta itsenäiseksi. Alueella on oma hallinto, valuutta ja armeija. Tosin kansainvälinen yhteisö tai mikään maa ei ole tunnustanut aluetta itsenäiseksi valtioksi. Levottomuuksien takia mm. junavuorot Odessan ja Chisinaun välillä on lopetettu, koska rata kulkee Transdniestrin läpi.
Verrattuna tähän asti kokemaamme junamatkailuun kuumassa bussissa istuminen ei ollut kovin rentouttavaa. Varsinkin kun edessä istuva henkilö päätti laskea penkkinsä mahdollisimman alas kovaäänisestä kiroilustani huolimatta.
Rajatarkastukset sujuivat hitaasti, mutta normaalisti. Ihmettelimmekin outoja varoituksia Transdniestrin suhteen. Vasta myöhemmin junassa kohti Sofiaa kuulimme parilta suomalaismatkaajalta, jotka olivat tulleet samalla bussiyhteydellä, että bussi kiersi alueen Tudoran rajanylityspaikan kautta.
Chisinau oli hauska ja viihtyisä paikka. Ihmiset olivat kohtelijaita verrattuna kitkeriin ja happamiin pietarilaisiin sekä ukrainalaisiin. Monet puhuivat hyvää englantia niin kadulla, kaupoissa kuin juna-aseman lipunmyynnissäkin.
Kaupungin mukavasta ilmapiiristä huolimatta päätimme jatkaa samana iltana vielä kohti Romaniaa ja Bukarestia. Kotimaa EU kolkutti jo ovella.
