25.1.2006
Istuimme Sampo-pankissa keskustelemassa mahdollisesta asuntolainatarjouksesta aivan liian kauan. Rahoituspäällikkö tarjosi meille typeriä mini-nightwish-visa-kortteja, eläkesäästämistä ja ylipäätään kokonaisvaltaista elämänhallintaa taloudellisen rationaliteetin kahleessa. Oi voi. Ei kiitos. Haluan olla vapaa moisesta hapatuksesta. Kaikesta huolimatta asuntolainatarjous oli houkuttelevan edullinen.
Valitettavasti en töiden ja Sampo-pankin takia ehtinyt ollenkaan tapaamaan Helsingissä vierailevaa isääni. Sen sijaan ehdin vihdoin noutamaan Akateemisesta kirjakaupasta tilaamani kirjat. Samalla tajusin, että en ehtinyt käydä ennakkoäänestämässä presidentinvaalien toisella kierroksella. Pitää muistaa hoitaa tuo mitätön kansalaisvelvollisuus sunnuntaina. Illalla kahlasin läpi yli 500 kertynyttä sähköpostia sekä vastasin mm. argentiinalaisten tekemään haastatteluun koskien Metsä-Botnian sellutehdashanketta Uruguayssa.
Viime aikoina illat ovat venyneet huolestuttavan myöhään. Olen päässyt nukkumaan vasta yhden kahden aikaan yöllä. Kun töihin pitäisi kuitenkin herätä jo viiden aikaan, jää nukkuminen hiukan liian vähäiseksi. Samalla kuntourheilu on jäänyt vähemmälle. Meksikon matka, viikon kuumeilu ja kahden viikon graduloma ovat olleet kaikki enemmän tai vähemmän parempia tekosyitä jättää menemättä juoksemaan. Pitää ottaa itseään tämän urheilun suhteen niskasta kiinni.
